Hupsista!
Tuota joo, tässähän on nyt sellainen hommeli että Latecaster EI OLLUT ainoa kitara mitä tässä rakensin.
Rakensin myös yllätyslahjaa, KITARAA, Mikko Juhanille.
Saanen esitellä,
LaHo Music MJ-Caster 10
Jep.
Miksi tällaista lähdin tekemään?
Noh, hommahan on nyt niin, että tänä kesänä tulee kuluneeksi KYMMENEN VUOTTA siitä, kun Mikko ensimmäistä kertaa tuli meidän silloiselle bändikämpällemme Heinolassa tykittämään death metallia. Silloinen projekti meni jäihin/hajosi/lakkasi olemasta, mutta Mikon kanssa jatkoimme myöhemmin Atlas of Miseryn, Melancoholin ja sitä kautta Ihmisen Kauneudesta parissa ja niin edelleen. Monessa projektissa ollaan kymmenen vuoden aikana soitettu, enemmän tai vähemmän.
Nuo projektit ovat itselle olleet kirjaimellisesti "henkireikiä" aikoinaan, rankkoja elämänkokemuksia sekä -tilanteita pääsi käsittelemään aina suoraan, raa'an abstraktisti; pahaa oloaan kun pääsi terapeuttisesti purkamaan musiikin kautta. Valehtilisin jos väittäisin, etteikö Mikon ja meikäläisen jameilla olisi ollut mitään positiivista ja ennen kaikkea voimannuttavaa sekä eheyttävää vaikutusta mielenterveyteeni.
Paljon olen kyllä "velkaa" bändiprojekteillemme, ja musiikillekin ylipäätään. Ne ovat pitäneet meikäläisen pystyssä vaikeina aikoina (vaikea masennus, avioero jne.). Koin tarpeelliseksi että Mikolle piti keksiä joku kiitos näistä kymmenestä, todella tärkeästä vuodesta. Ja onpa tuolla ukolla synttäritkin muutaman päivän päästä.
Syntyi idea MJ-Casterista, kun oli suunnitelmissa itsellekin jo se Tele rakentaa.
Tätä kitaraa tuli tosiaan kyhäiltyä samaan aikaan tuon Latecasterin kanssa. Ja loppujen lopuksi nämä kaksi ovat keskenään spekseiltään niin samanlaiset, että ne ovat "sisarkitarat", toinen vain on Strato ja toinen Tele.
Ihmisen Kauneudesta -nimikkokepit. MJ-Caster 10 ja Latecaster.
Miltäs nuo MJ-Casterin speksit sitten näyttää?
Oma kädenjälki:
- Kaulaa ohennettu 22-23mm;stä 19mm:n (mitta 1. nauhalta)
- Alkuperäinen pleksi heivattiin nevadaan, tilalle Harley Bentonin helmiäinen.
- Lavan muotoilusta otettiin mallia BC Richin Warlockista, ei ole kyllä ihan yks-yhteen
- D'Addario .011-.052 -kielisetti, vireenä D-standardi.
- DiMarzio ClipLock -hihna.
Ja pakollisia kuvia eri työvaiheista (joita onkin vino pino):
Kitaran rakennusvaiheita pääsee myös tsekkaamaan vlogin puolella, siellä on yhdellä videolla kaikki kokoamisvaiheet ja sounditestiä:
Ei muuta kuin Mikko Juhanille tervetuloa uuteen LaHo Music -kitaraperheeseen!
Kitaraperhe kun tulee kasvamaan.
Tällä hetkellä on suunnitteilla jo peräti KOLME tulevaa kitaraa, joista tosin kaksi on samanlaisia; Late Night Harvesters -nimikko Les Paulit. Itselleni ajattelin rakentaa punk/tappometalli-SG:n, jonka sähkötkin tekisin alusta asti itse. Näidenkin kitaroiden syntyä ja kehitystä pääsette seuraamaan sekä täällä blogissa että vlogissa.
Minä kiitän ja kumarran, ensi soittelemisiin!
- Late
Tuota joo, tässähän on nyt sellainen hommeli että Latecaster EI OLLUT ainoa kitara mitä tässä rakensin.
Rakensin myös yllätyslahjaa, KITARAA, Mikko Juhanille.
Saanen esitellä,
LaHo Music MJ-Caster 10
Jep.
Miksi tällaista lähdin tekemään?
Noh, hommahan on nyt niin, että tänä kesänä tulee kuluneeksi KYMMENEN VUOTTA siitä, kun Mikko ensimmäistä kertaa tuli meidän silloiselle bändikämpällemme Heinolassa tykittämään death metallia. Silloinen projekti meni jäihin/hajosi/lakkasi olemasta, mutta Mikon kanssa jatkoimme myöhemmin Atlas of Miseryn, Melancoholin ja sitä kautta Ihmisen Kauneudesta parissa ja niin edelleen. Monessa projektissa ollaan kymmenen vuoden aikana soitettu, enemmän tai vähemmän.
Nuo projektit ovat itselle olleet kirjaimellisesti "henkireikiä" aikoinaan, rankkoja elämänkokemuksia sekä -tilanteita pääsi käsittelemään aina suoraan, raa'an abstraktisti; pahaa oloaan kun pääsi terapeuttisesti purkamaan musiikin kautta. Valehtilisin jos väittäisin, etteikö Mikon ja meikäläisen jameilla olisi ollut mitään positiivista ja ennen kaikkea voimannuttavaa sekä eheyttävää vaikutusta mielenterveyteeni.
Paljon olen kyllä "velkaa" bändiprojekteillemme, ja musiikillekin ylipäätään. Ne ovat pitäneet meikäläisen pystyssä vaikeina aikoina (vaikea masennus, avioero jne.). Koin tarpeelliseksi että Mikolle piti keksiä joku kiitos näistä kymmenestä, todella tärkeästä vuodesta. Ja onpa tuolla ukolla synttäritkin muutaman päivän päästä.
Syntyi idea MJ-Casterista, kun oli suunnitelmissa itsellekin jo se Tele rakentaa.
Tätä kitaraa tuli tosiaan kyhäiltyä samaan aikaan tuon Latecasterin kanssa. Ja loppujen lopuksi nämä kaksi ovat keskenään spekseiltään niin samanlaiset, että ne ovat "sisarkitarat", toinen vain on Strato ja toinen Tele.
Ihmisen Kauneudesta -nimikkokepit. MJ-Caster 10 ja Latecaster.
Miltäs nuo MJ-Casterin speksit sitten näyttää?
- Runko todennäköisesti lehmusta
- Otelauta ruusupuuta
- Skaala 25,5", 22 nauhaa,
- Kaula vaahteraa
- Pulttikaula
- Harley Benton SSS-single coil -mikitys
- Otelauta ruusupuuta
- Skaala 25,5", 22 nauhaa,
- Kaula vaahteraa
- Pulttikaula
- Harley Benton SSS-single coil -mikitys
Oma kädenjälki:
- Kaulaa ohennettu 22-23mm;stä 19mm:n (mitta 1. nauhalta)
- Alkuperäinen pleksi heivattiin nevadaan, tilalle Harley Bentonin helmiäinen.
- Lavan muotoilusta otettiin mallia BC Richin Warlockista, ei ole kyllä ihan yks-yhteen
- D'Addario .011-.052 -kielisetti, vireenä D-standardi.
- DiMarzio ClipLock -hihna.
Ja pakollisia kuvia eri työvaiheista (joita onkin vino pino):
Runko oli liimattu kolmesta palasta. Päällä oli myös samainen "wood sealer"-käsittely, joka sittemmin hiottiin pois että päästiin petsaamaan.
Kaikki härpäkkeet; mikitkin olivat valmiiksi kiinni pleksissä. Pleksi meni vaihtoon, joten mikit ja potentiometrit siirrettiin helmiäispleksiin.
Kaula ja lapa olivat identtiset Tele-kitissä tulleen kaulan mukana. Monsterikaula, hyrrdyrr.
Harley Benton -helmiäispleksi. Tämä vaatikin vähän rankempaa modausta että saatiin se runkoon istumaan asiallisesti...
Kaula oli samanlainen "monsteri"; 22mm ensimmäiseltä nauhalta. Tällä olisi voinut pelata pesäpalloa.
Pintakäsittelyssä käytin samoja tököttejä kuin Latecasterissa: valkoista Liberon Bloom -petsiä, pellavaöljyä sekä Tikkurila KIVA 70 -lakkaa.
Hiotut tuotteet.
Ensimmäinen petsikerros.
Kolmas petsikerros.
Lakattu runko. Aijai.
Sähköt ja hardware kiinni rungossa. "Kyllä tästä vielä soittopeli saaraan", ajattelin.
Siinä mokomat valmistuttuaan.
Namnam.
Ja saatiin tuo kitara soittajalleenkin.
Ei muuta kuin Mikko Juhanille tervetuloa uuteen LaHo Music -kitaraperheeseen!
Kitaraperhe kun tulee kasvamaan.
Tällä hetkellä on suunnitteilla jo peräti KOLME tulevaa kitaraa, joista tosin kaksi on samanlaisia; Late Night Harvesters -nimikko Les Paulit. Itselleni ajattelin rakentaa punk/tappometalli-SG:n, jonka sähkötkin tekisin alusta asti itse. Näidenkin kitaroiden syntyä ja kehitystä pääsette seuraamaan sekä täällä blogissa että vlogissa.
Minä kiitän ja kumarran, ensi soittelemisiin!
- Late
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti