TÄTTÄRÄÄ!
TÄTTÄRÄÄ!
T Ä T T Ä R Ä Ä !
Kesäloma tuli ja meni. Musaa tuli väsättyä, rakennettua "parit" kitarat, ääniteltyä Melancoholia, selvittiin (ihme kyllä) hengissä juhannuksesta ja niin edelleen.
Tosiaan nyt palasin jo ihan leipätyön pariinkin, hyvä vain yhteiskunnalle että olen hetken aikaa poissa pahanteosta.
Tosiaan, jatketaan tarinaa siitä mihin viimeksi jäätiin;
Melancoholin tuleva demo on tosiasia. Purkitimme Mikko Juhanin kanssa kappaleen "Lost in Silence" voksut, mitkä itse asiassa olivat alunperin meikäläisen "pääsylippu" Melancoholiin vuonna 2009. Perustettuamme Atlas of Miseryn kokeilimme huviksemme, miltä vokalisointini tähän kyseiseen biisiin kuuloistaisi, ja se oli menoa sen jälkeen. Nyt olenkin rääkynyt Melancoholissa mikin varressa tosiaan kahdeksan vuotta.
Nauhoitusfiiliksiä löytyy vlogista:
Juhannuksen alla tuli myös viimeisteltyä kaksi, KAKSI coveria, jotka tuttuun tapaan on metalli/punk/rock-versioita suomipop, -r'n'b ym. biiseistä.
Tällä kertaa juhannusspesiaaliksi päätyi pari vuotta vanha poppiralli, jonka alkuperäisestä versiosta en hirveästi perusta, on se sen verran paha renkutus... Pilasin Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen kappaleen "Madafakin Darra".
Ja koska juhannusfiiliksissä oltiin, päätin eläytyä darraisen tuuhion rooliin huolella. Videon päähenkilö, vokalisti, antoi kaikkensa. Samoin basisti.
"Darra"-videon yhteydessä kuvasin videon myös toiseen coveriin, joka jostain helevetin oudosta syystä on potkinut meikäläistä kasseille urakalla. Kyseessä on tämän vuoden Kesäkumibiisi, "Tyynysotaa", jonka esittävät Vilma Alina, Nelli Matula, Ida Paul sekä Sini Yasemin. Jonkun oudon mielenhäiriön kautta ihastuin tuohon biisiin, ja päätin pilata senkin! Sen verran hyvin onnistuin että myös Kesäkumin virallinen Instagram-tili noteerasi coverini (meikäläisen Instasta tietenkin), ja päätyi repostamaan pätkäni. I salute thee.
Tosiaan MJ-Caster 10:n rakentamisen jälkeen tilasin Thomannilta NELJÄ rakennussarjaa lisää, joista tosin yksi meni Late Night Harvestersissa vaikuttavalle Halisen Jukalle.
Tosiaan tilattua tuli yksi Stratocaster-kitti, yksi SG (itse asiassa Viper) -kitti sekä kaksi Les Paul -kittiä. Toinen Les Pauleista meni tosiaan LNH:n Jukkikselle eli Jukalle. Näiden kitaroiden pintakäsittelyt teimmekin itse asiassa kimpassa, jotta saimme tehtyä samannäköiset kepakot. Näistä kun tuli LNH:n nimikkikitarat, "Harvesterit".
Niin. Koska normaali petsaus näissä kahdessa kitarassa näytti mielestäni "normicorelta" ja halusin saada näihin enemmän "munaa", molemmat saivat lempi/mallinimekseen myös seuraavan: "Raato". Molemmat kepit kun saivat samanlaisen loppupintakäsittelyn, eli viimeisten petsikerrosten jälkeen hioin molemmat RANKALLA kädellä tehden näihin road worn-tyylisen pinnan. Nämä molemmat näyttävät siltä, että niitä olisi pahoinpidelty huolella.
Lemme intrödjyz:
LaHo Music MJ-Caster Raato I
Mitäs tämä kepakko nyt sitten käytännössä on?
Oma kädenjälki:
Jep.
Tämä kepakko säädettiin suosiolla C#-vireeseen, koska tämä tulee meikäläiselle soittoon Late Night Harvestersiin niihin biiseihin, joissa on paljon cleaneja tai meno on muuten vitun punk. Koska sitä jos mitä tämä kitara on, punk. Kaulan jätin tarkoituksella "tukkimaisemmaksi", tosin kohtuu litteäksi, koska tässä kepissä ajattelin käyttää paksuja kieliä ja matalaa virettä. Vaikka tuo C# ei nyt "niin" matala olekaan.
Niin. Tästä kepakosta löytyy jorinaa ihan omana vlogipäivityksenään:
Että shellaista shittiä.
Eteenpäin.
Tosiaan tämän kepin jälkeen valmistui myös "Sarvipää Raato", jossa onkin sitten rankempia modauksia:
LaHo Music Sarvipää Raato
Mitä tämä Helvetin esikartanossa ja Villähteen Mordorissa taottu Pärkeleellinen korvienpenetrointityökalu mahtaa sitten sisältää;
- Runko todennäköisesti lehmusta, saattaa olla poplariakin.
- Otelauta ruusupuuta, "trapeze"-inlayt.
- Skaala 24,75", 22 nauhaa
- Kaula vaahteraa, painaa kuin synti
- Pulttikaula
Omat modaukset (joita onkin sitten jo rankemmalla kädellä):
- Seymour Duncan Distortion SH6b -mikki tallassa (10 vuotta vanha mikki, ollut 9 vuotta jemmassa)
- Sähköt tehty itse Göldön langoilla
- Yksi Göldon 500 kOhmin logaritminen potentiometri volumena.
- Raa'alla kädellä kolvilla raavittu RAATO-teksti rungon takapuolella. Tottakai siellä on risti väärinpäin ja pentagrammi, huonosti tehdyt vieläpä.
- Kaulasta hiottu alkuperäinen lakka pois, pellavaöljykäsittely tilalle.
- Värityksenä "Kulutettu Antiikkitammi".
- Kielet D'Addario .014-.068, "Baritone Medium Gauge". On se mörssäri.
Tarkoitus oli jättää tuo kepakko niiiiiin rumaksi ja yksinkertaiseksi kuin mahdollista. Vain yksi mikki, vain yksi volume. Ja tietysti LEVEÄ NAHKAHIHNA! Tämä kepakko on nyt drop B-vireessä, mutta tarkoitus oli ehkä tiputtaa se vielä drop A:han... Toinen vaihtoehto on saman kielisetin asentaminen mikä MJ-Caster Raadossa on, eli .013-setti. Drop B vireessä tämä on siitä syystä, että kitara tulee toimimaan todennäköisesti pääkitarana Atlas of Miseryssä. Drop A:ssa tämä toimisi pääkitarana göterborg-metalliprojektissa. Drop B:stä tämä olisi helppo virittää myös C#-standardiin, jolloin voisin myös käyttää tätä mättökitarana LNH:ssa. Monipuolinen vehjes yksikertaisuudestaan huolimatta.
Sen verran on myös pakko itseäni kehaista, että tämä kitarayksilö on koko kitarakokoelmani raaimman kuuloinen kitara IKINÄ. Seymour Duncanin Distortionin ulostulo on niin järkyttävän kova, että sitä voisi luulla melkein aktiivimikiksi, mitä se ei kumminkaan ole. Soundi on todella tuhti, munille potkiva ja "repivä", hyvällä tavalla. Täydellinen "louhintamikki", in my opinion. Ehdottomasti metallimikki, toimii kyllä rokissakin mutta tuo ulostulo on niin saatanan kova, että herkistelyt tuolla kannattaa unohtaa... Mikki siis täydensi toivomani funktion tässä Raadossa; kepakko on puhtaasti raaka, sisälmykset sekä tärykalvot paskova noitavasara. Eli täydellinen, I love it!
Ja tulipa tuota kokeiltua huolella myöskin eräissä jami-iltamissa, ja toimi kuten suunnittelin. Ainut huono puoli tässä kepakossa (mikä on itse asiassa aika pahakin juttu) on sen kaulapainoisuus. Kaula on tiheää ja painavaa vaahteraa, ja runko puolestaan taas on todella kevyt. Kaulamikin puuttuminen kyllä myöskin vaikuttaa asiaan. Ja se, etten ohentanut kaulaa laisinkaan. Milli tai kaksi kun kaulaa ohentaisi, kaulapainoisuus luultavasti helpottaisi.
Ja tuli tosiaan se kolmaskin kepakko rakennettua. Tai kolme ja puoli.
Päädyin eräänä kesäiltana Hollolaan Halisen Jukalle, ja aloimme tekemään "Harvestereita", LaHo Musicin Late Night Harvesters-nimikkokepakot.
Ensimmäiset "tumma tammi"-petsikerrokset runkojen takaosassa. Ei muuten ollut tummaa.
Seuraavana päivänä petsin kuivuttua tämä tuuhio tarttui taas työkaluihin;
LaHo Music Harvester I
Vaikka tämä valmiilta näyttääkin ja sitä on jo livesoitossa kokeiltukin, niin tämä kyllä tulee kokemaan vielä rankkoja muutoksia. Samoin käy Jukankin kitaralle.
Mutta mitäs tässä nyt sitten on:
- Runko todennäköisesti lehmusta, mutta silti painaa kuin kuolemansynti
- Otelauta ruusupuuta, "trapeze"-inlayt.
- Skaala 24,75", 22 nauhaa
- Kaula vaahteraa
- Pulttikaula
- Jotkut Harley Bentonin halpismikit, yllättävän hyvän kuuloiset.
- 2 x volume, 2 x tone.
Tosiaan tässä kepakossa kaikki hardware on toistaiseksi alkuperäistä. Kielisettinä tässä on D'Addario .013-.056, vireenä Late Night Harvestersissa käyttämämme C#-standardi.
MUTTA vaihtoon menevät ainakin mikit (tilalle tod.näk. Seymour Duncan Slash-setti), mikkikehykset (nuo kermanvalkoiset on aivan kamalat, imo), sähköt uusiksi, mukaan myös mikkien puolitus, uudet virittimet (lukolliset), sekä talla. Yksi tallapala, 4. kielen, kun oli paskana. Kieli onneksi painaa tallapalaa sopivasti niin se pysyy paikallaan. Mutta mitään intonaatiota on turha yrittää säätää.
Eli tämä on keskeneräinen, vaikka näyttääkin valmiilta.
Mutta anyways, komein kepakko mitä olen tähän mennessä onnistunut kokoamaan.
Sarvipää Raadosta sekä Harvesterista löytyy syvällisempää pohdintaa myöskin vlogista:
Yksi merkittävä juttu tässä muistui myös mieleeni.
ESP LTD V-500 -kitarani täyttää näillä tienoilla KYMMENEN VUOTTA. Muistan vieläkin kun eilisen päivän, kun avasin sen Thomannin paketin 16-vuotiaana missä tuo kyseinen kitara oli. Oli herkkä ja tärkeä hetki. Sillä kitaralla on louhittu vaikka mitä, sävelletty tärkeitä biisejä, heitetty keikkoja, nautittu musiikista - kyllä se kitara edelleen on itselle niitä THE kitaroita. Paljon ollaan koettu, ja paljon tullaan vielä kokemaan, vaikka se ikään kuin "eläkkeellä" ja syrjässä onkin. Mutta se odottaa hetkeään.
Niin. Tajusin myös että lähestulkoon kaikki kokoamani kitaroiden soundisamplet löytyvät videomuodossa Tube-kanavaltani. Korjasin eilen asian ja tein pikaisen jamitteludemon ensimmäisellä kokoamallani kitaralla, Latecasterilla.
Käy ihmeessä kuuntelemassa miltä kyseinen kepakko kuulostaa, mennään melko postrock-viboilla:
https://soundcloud.com/lauri-honkola/tana-iltana-latecaster-demo
Niin. Ei kai tässä sen ihmeempiä. Olihan taas pärkeleen tärkeetä asiaa.
Nyt mä alan pakkailemaan kamoja ja lähden tempoilemaan Cännärillä yövuoroon.
Tshcüs, rakkaat! 😘
TÄTTÄRÄÄ!
T Ä T T Ä R Ä Ä !
Kesäloma tuli ja meni. Musaa tuli väsättyä, rakennettua "parit" kitarat, ääniteltyä Melancoholia, selvittiin (ihme kyllä) hengissä juhannuksesta ja niin edelleen.
Voi hyvä juoja.
Tosiaan nyt palasin jo ihan leipätyön pariinkin, hyvä vain yhteiskunnalle että olen hetken aikaa poissa pahanteosta.
Tosiaan, jatketaan tarinaa siitä mihin viimeksi jäätiin;
Melancoholin tuleva demo on tosiasia. Purkitimme Mikko Juhanin kanssa kappaleen "Lost in Silence" voksut, mitkä itse asiassa olivat alunperin meikäläisen "pääsylippu" Melancoholiin vuonna 2009. Perustettuamme Atlas of Miseryn kokeilimme huviksemme, miltä vokalisointini tähän kyseiseen biisiin kuuloistaisi, ja se oli menoa sen jälkeen. Nyt olenkin rääkynyt Melancoholissa mikin varressa tosiaan kahdeksan vuotta.
Nauhoitusfiiliksiä löytyy vlogista:
Juhannuksen alla tuli myös viimeisteltyä kaksi, KAKSI coveria, jotka tuttuun tapaan on metalli/punk/rock-versioita suomipop, -r'n'b ym. biiseistä.
Tällä kertaa juhannusspesiaaliksi päätyi pari vuotta vanha poppiralli, jonka alkuperäisestä versiosta en hirveästi perusta, on se sen verran paha renkutus... Pilasin Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen kappaleen "Madafakin Darra".
Ja koska juhannusfiiliksissä oltiin, päätin eläytyä darraisen tuuhion rooliin huolella. Videon päähenkilö, vokalisti, antoi kaikkensa. Samoin basisti.
Tosiaan MJ-Caster 10:n rakentamisen jälkeen tilasin Thomannilta NELJÄ rakennussarjaa lisää, joista tosin yksi meni Late Night Harvestersissa vaikuttavalle Halisen Jukalle.
What's in the box? WHAT'S IN THE BOX?!?!?
Les Paul -kitin runko oli jo naturalina puhdasta silmäkarkkia.
Double cut -rungossa oli otettu mallia enemmänkin ESP:n Viperista
kuin SG:stä. Vanha malli käsittääkseni oli "symmetrinen" double cut.
Nykyinen malli tosin miellyttää omaa silmääni enemmän.
Strato ja double cut, näin LaHo Musicin nimikkeillä
"MJ-Caster" sekä "Sarvipää" päätyvät operoitaviksi...
Eikun hiontahommiin!
Jokunen sotkupetsikerros. Ja oli kyllä nämä Bloomin petsit harvinaisen juoksevaa tavaraa. Alkoi ihan ahristaa.
Ensimmäinen oma kuviosaha täytti funktiosta, MJ-Casterin lapa
saatiin muotoonsa ilman että sahasin sormiani irti!
Kaulat työn alla.
Lavat petsattu.
Niin. Koska normaali petsaus näissä kahdessa kitarassa näytti mielestäni "normicorelta" ja halusin saada näihin enemmän "munaa", molemmat saivat lempi/mallinimekseen myös seuraavan: "Raato". Molemmat kepit kun saivat samanlaisen loppupintakäsittelyn, eli viimeisten petsikerrosten jälkeen hioin molemmat RANKALLA kädellä tehden näihin road worn-tyylisen pinnan. Nämä molemmat näyttävät siltä, että niitä olisi pahoinpidelty huolella.
Lemme intrödjyz:
LaHo Music MJ-Caster Raato I
Mitäs tämä kepakko nyt sitten käytännössä on?
- Runko todennäköisesti lehmusta
- Otelauta ruusupuuta
- Skaala 25,5", 22 nauhaa,
- Kaula vaahteraa
- Pulttikaula
- Harley Benton SSS-single coil -mikitys
- Otelauta ruusupuuta
- Skaala 25,5", 22 nauhaa,
- Kaula vaahteraa
- Pulttikaula
- Harley Benton SSS-single coil -mikitys
Oma kädenjälki:
- Kaulaa ohennettu 22-23 mm;stä n. 20,5 mm:n (mitta 1. nauhalta)
- Alkuperäsen pleksin tilalle Harley Bentonin helmiäinen.
- Lavan muotoilu meikäläiselle tyypillinen LaHo-lapa
- D'Addario .013-.056 -kielisetti, vireenä C#-standardi.
- Vanha vintage-tyylinen nahkahihna, leveä kun meni Sarvipäähän. (#LEVEILLÄNAHKAHIHNOILLA)
- Alkuperäsen pleksin tilalle Harley Bentonin helmiäinen.
- Lavan muotoilu meikäläiselle tyypillinen LaHo-lapa
- D'Addario .013-.056 -kielisetti, vireenä C#-standardi.
- Vanha vintage-tyylinen nahkahihna, leveä kun meni Sarvipäähän. (#LEVEILLÄNAHKAHIHNOILLA)
- Väritys "Kulutettu Antiikkitammi"
Jep.
Tämä kepakko säädettiin suosiolla C#-vireeseen, koska tämä tulee meikäläiselle soittoon Late Night Harvestersiin niihin biiseihin, joissa on paljon cleaneja tai meno on muuten vitun punk. Koska sitä jos mitä tämä kitara on, punk. Kaulan jätin tarkoituksella "tukkimaisemmaksi", tosin kohtuu litteäksi, koska tässä kepissä ajattelin käyttää paksuja kieliä ja matalaa virettä. Vaikka tuo C# ei nyt "niin" matala olekaan.
Niin. Tästä kepakosta löytyy jorinaa ihan omana vlogipäivityksenään:
Eteenpäin.
Tosiaan tämän kepin jälkeen valmistui myös "Sarvipää Raato", jossa onkin sitten rankempia modauksia:
LaHo Music Sarvipää Raato
Mitä tämä Helvetin esikartanossa ja Villähteen Mordorissa taottu Pärkeleellinen korvienpenetrointityökalu mahtaa sitten sisältää;
- Runko todennäköisesti lehmusta, saattaa olla poplariakin.
- Otelauta ruusupuuta, "trapeze"-inlayt.
- Skaala 24,75", 22 nauhaa
- Kaula vaahteraa, painaa kuin synti
- Pulttikaula
Omat modaukset (joita onkin sitten jo rankemmalla kädellä):
- Seymour Duncan Distortion SH6b -mikki tallassa (10 vuotta vanha mikki, ollut 9 vuotta jemmassa)
- Sähköt tehty itse Göldön langoilla
- Yksi Göldon 500 kOhmin logaritminen potentiometri volumena.
- Raa'alla kädellä kolvilla raavittu RAATO-teksti rungon takapuolella. Tottakai siellä on risti väärinpäin ja pentagrammi, huonosti tehdyt vieläpä.
- Kaulasta hiottu alkuperäinen lakka pois, pellavaöljykäsittely tilalle.
- Värityksenä "Kulutettu Antiikkitammi".
- Kielet D'Addario .014-.068, "Baritone Medium Gauge". On se mörssäri.
Tarkoitus oli jättää tuo kepakko niiiiiin rumaksi ja yksinkertaiseksi kuin mahdollista. Vain yksi mikki, vain yksi volume. Ja tietysti LEVEÄ NAHKAHIHNA! Tämä kepakko on nyt drop B-vireessä, mutta tarkoitus oli ehkä tiputtaa se vielä drop A:han... Toinen vaihtoehto on saman kielisetin asentaminen mikä MJ-Caster Raadossa on, eli .013-setti. Drop B vireessä tämä on siitä syystä, että kitara tulee toimimaan todennäköisesti pääkitarana Atlas of Miseryssä. Drop A:ssa tämä toimisi pääkitarana göterborg-metalliprojektissa. Drop B:stä tämä olisi helppo virittää myös C#-standardiin, jolloin voisin myös käyttää tätä mättökitarana LNH:ssa. Monipuolinen vehjes yksikertaisuudestaan huolimatta.
Sen verran on myös pakko itseäni kehaista, että tämä kitarayksilö on koko kitarakokoelmani raaimman kuuloinen kitara IKINÄ. Seymour Duncanin Distortionin ulostulo on niin järkyttävän kova, että sitä voisi luulla melkein aktiivimikiksi, mitä se ei kumminkaan ole. Soundi on todella tuhti, munille potkiva ja "repivä", hyvällä tavalla. Täydellinen "louhintamikki", in my opinion. Ehdottomasti metallimikki, toimii kyllä rokissakin mutta tuo ulostulo on niin saatanan kova, että herkistelyt tuolla kannattaa unohtaa... Mikki siis täydensi toivomani funktion tässä Raadossa; kepakko on puhtaasti raaka, sisälmykset sekä tärykalvot paskova noitavasara. Eli täydellinen, I love it!
Ja tulipa tuota kokeiltua huolella myöskin eräissä jami-iltamissa, ja toimi kuten suunnittelin. Ainut huono puoli tässä kepakossa (mikä on itse asiassa aika pahakin juttu) on sen kaulapainoisuus. Kaula on tiheää ja painavaa vaahteraa, ja runko puolestaan taas on todella kevyt. Kaulamikin puuttuminen kyllä myöskin vaikuttaa asiaan. Ja se, etten ohentanut kaulaa laisinkaan. Milli tai kaksi kun kaulaa ohentaisi, kaulapainoisuus luultavasti helpottaisi.
Ja koska kyseessä oli naamiaiset, YRITIN olla
mahdollisimman TRVE CVLT BLÖK METL -kitaristi.
Ei tosin jäänyt yritykseksi kun soitettiin Atlas of Miseryä.
Meno melkein shoegaze.
Ja tuli tosiaan se kolmaskin kepakko rakennettua. Tai kolme ja puoli.
Päädyin eräänä kesäiltana Hollolaan Halisen Jukalle, ja aloimme tekemään "Harvestereita", LaHo Musicin Late Night Harvesters-nimikkokepakot.
Ensimmäiset "tumma tammi"-petsikerrokset runkojen takaosassa. Ei muuten ollut tummaa.
Menossa mukana myös Karhu Raaka.
Koska Bloomin "tumma tammi"-petsi ei näkynyt tarpeeksi hyvin rungossa, päädyimme käsittelemään kannen samalla "antiikkitammi"-petsillä millä käsittelin Raadot. Paitsi että kerroksia heitettiin vain kolme. Saimme mielestämme todella nätin ulkonäön kepakoillemme.
Huhhuh. Pakko myöntää että nyt onnistuttiin, saatana.
LaHo Music Harvester I
Vaikka tämä valmiilta näyttääkin ja sitä on jo livesoitossa kokeiltukin, niin tämä kyllä tulee kokemaan vielä rankkoja muutoksia. Samoin käy Jukankin kitaralle.
Mutta mitäs tässä nyt sitten on:
- Runko todennäköisesti lehmusta, mutta silti painaa kuin kuolemansynti
- Otelauta ruusupuuta, "trapeze"-inlayt.
- Skaala 24,75", 22 nauhaa
- Kaula vaahteraa
- Pulttikaula
- Jotkut Harley Bentonin halpismikit, yllättävän hyvän kuuloiset.
- 2 x volume, 2 x tone.
Tosiaan tässä kepakossa kaikki hardware on toistaiseksi alkuperäistä. Kielisettinä tässä on D'Addario .013-.056, vireenä Late Night Harvestersissa käyttämämme C#-standardi.
MUTTA vaihtoon menevät ainakin mikit (tilalle tod.näk. Seymour Duncan Slash-setti), mikkikehykset (nuo kermanvalkoiset on aivan kamalat, imo), sähköt uusiksi, mukaan myös mikkien puolitus, uudet virittimet (lukolliset), sekä talla. Yksi tallapala, 4. kielen, kun oli paskana. Kieli onneksi painaa tallapalaa sopivasti niin se pysyy paikallaan. Mutta mitään intonaatiota on turha yrittää säätää.
Eli tämä on keskeneräinen, vaikka näyttääkin valmiilta.
Mutta anyways, komein kepakko mitä olen tähän mennessä onnistunut kokoamaan.
Sarvipää Raadosta sekä Harvesterista löytyy syvällisempää pohdintaa myöskin vlogista:
Kepakot, perkeleet.
Yksi merkittävä juttu tässä muistui myös mieleeni.
ESP LTD V-500 -kitarani täyttää näillä tienoilla KYMMENEN VUOTTA. Muistan vieläkin kun eilisen päivän, kun avasin sen Thomannin paketin 16-vuotiaana missä tuo kyseinen kitara oli. Oli herkkä ja tärkeä hetki. Sillä kitaralla on louhittu vaikka mitä, sävelletty tärkeitä biisejä, heitetty keikkoja, nautittu musiikista - kyllä se kitara edelleen on itselle niitä THE kitaroita. Paljon ollaan koettu, ja paljon tullaan vielä kokemaan, vaikka se ikään kuin "eläkkeellä" ja syrjässä onkin. Mutta se odottaa hetkeään.
Late 16v ja tuore ESP LTD V-500, silloisen bändimme Hopean reeneissä. Takaoikealla näkyvät Epiphone Les Paul Special II Skull, ensimmäinen kitarani BC Rich Warlock Bronze sekä puolet ensimmäisestä 7-kielisestä Ibanez GRG:stäni. Ja tukkaa oli vaikka muille jakaa.
Käy ihmeessä kuuntelemassa miltä kyseinen kepakko kuulostaa, mennään melko postrock-viboilla:
https://soundcloud.com/lauri-honkola/tana-iltana-latecaster-demo
Niin. Ei kai tässä sen ihmeempiä. Olihan taas pärkeleen tärkeetä asiaa.
Nyt mä alan pakkailemaan kamoja ja lähden tempoilemaan Cännärillä yövuoroon.
Tshcüs, rakkaat! 😘
- Late
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti