Nojjopas.
Ei kerennyt näköjään kulua kuin reilu kaksi viikkoa edellisestä blogipostauksesta, kun koin tarpeelliseksi tulla satuilemaan tänne.
Tosiaan. Asiaan.
Meitsillä kävi pieni lapsuksenpoikanen YouTuben ihmeellisessä maailmassa. Sooloalbumini kappaleita ladatessani YouTubeen valmiiksi yksi kappale jäi vahingossa "piilotetun" sijasta ."julkiseksi". Olinkin ajatellut vielä julkaisevani yhden kappaleen "teaserina" ennen albumin julkaisua (joka tosiaan on huomenna 18.7.2018), ja valinta meinasi jo vaikeutua, kunnes tämä ko lapsus tapahtui. Ongelma oli ratkaistu.
Saanen esitellä: vuoden 2018-versio Jälleenrakentajat-kappaleesta. Kappaleesta on yksi versio jo erinäisissä streamauspalveluissa sekä tubessa, mutta koin tarpeelliseksi tosiaan ottaa tämän biisin albumille ja käsitellä sitä tuoreemmalla tatsilla ja fiiliksellä. Siinä se nyt olisi sitten. Ja väitän että tämä versio on "paahdompaa" kuin alkuperäinen, vaikka sovitus on aikalailla sama. Enivei, naattikaa tai jotain sinne päin.
Mutta niin, toinen tärkeä aspekti miksi tämän blogikirjoituksen halusin näin pikaisesti tehdä on tämä:
Jep. "Uusi" kitara "pitkästä aikaa". Höhö. Mutta tällä kertaa kepakko onkin hieman erilainen kaikkiin omistamiini kitaroihin verrattuna: se on 27" skaalainen baritoni.
Tai siis niin. Onhan meitsillä ollut 26,5" skaalaiset Schecter Blackjack ATX C7 sekä C8, seitsemän ja kahdeksankieliset siis. Baritonejahan nekin (kun ovat pidempiskaalaisempia kuin normaali 25,5"), mutta tosiaan vain tuuman pidemmällä skaalalla. "Uudessa" LTD:ssäni skaala on normaalia sen 1,5" pidempi, näin vuoden pitkällä ja kahden vuoden lyhyellä matikalla laskettuna.
Mitä se pidempi skaala sitten tekee: noh, soundi on PIRUSTI tiukempi, etenkin matalissa vireissä. Siinä pääsyy, miksi tämän kitaran ostin, päätyökaluksi The Kollectiveen (koska soitamme B-standardissa tai drop A:ssa). Intonaatiot sekä luonnolliset harmoniat vain toimivat paremmin, kuin kitaristien kitarat ovat saman skaalaiset. Esim. meikäläisen soittaessa Gibsonin SG:llä (jonka skaala on 24,75") biisit kuulostavat livenä epävireiseltä, koska Henun kitaran skaala on tuo 27" baritoni. Normiskaalalla (25,5") ero ei ole onneksi niin merkittävä.
Miksei sitten suoraan 7-kielistä baritonia: siksi, koska pätkäsormieni riittävyys kuumotti liikaa. Olen kokeillut 8-kielistä Ibanezin baritonia, jossa omat sormet seikkaili kaulalla vähän turhankin ulalla sekä The Kollectiven Henun 7-kielistä Harley Bentonia, ja ensikosketus ja ennenkaikea -fiilis oli suht hämmentävä näin tottumattomalle. Mutta tosiaan näin jälkiviisaana voin todeta, että kyse tosiaan oli vain tottumiskysymyksestä, ja olisin suoraan voinut mennä tuohon seitsemänkieliseen. MUTTA halusin testiksi silti ostaa kuusikielisen 27"-skaalaisen baritonin, ja nimenomaan käytettynä, jos tuo pidempi skaala ei olisikaan se oma juttu.
Mutta oli se.
Luultavasti se, että hankin nimenomaan ESP-perheen baritonin, tottuminen ja tatsin saaminen pidempään kitaraskaalaan sujui odotettua huomattavasti paremmin: kaulan profiili on tismalleen sama kuin vakavanhassa ESP LTD V-500:ssani, se vain on sen 1,5" pidempi. Soittaminen tuntui luonnolliselta heti ensikosketuksella kitaraa testatessani sitä hakiessani pois vanhalta omistajaltaan.
Kaupat tuli tehtyä käytännössä 30 sekunnin testaamisen jälkeen.
Ei siinä ei muuta kuin "uusi" kepakko kotiin ja lisää paskaa housuun!
Kyseinen yksilö on sarjanumeron perusteella vuodelta 2009, ja ikä tuossa kitarassa myös näkyy. Dingejä on joka suunnassa enemmän ja vähemmän, mutta kaula on suora ja vire pysyy.
EMG Retro Active -sarja on uudentyyppisellä etuasteella varustettu aktiivimikki. Mikki itsessään on passiivi, mutta mikin alle on kytketty piirilevymäinen etuaste. Retro Active -sarja on tähän mennessä dynaamisin ja "passiivisimman" tuntuinen mikkisarja, mitä EMG:ltä löytyy. Mikkejä saa useaa sorttia, niin kaksi- kuin yksikelaisinakin.
Tilaamani Fat 55 -setti on suunniteltu olemaan hieman heikommalla ulostulolla oleva "vintagempi" setti. Magneetteina on Alnico V:t, joten soundi tosiaan on hyvin PAF:mainen. Itse asiassa, Fat 55 kuulostaa aika paljon "riisutummalta" versiolta EMG 57:sta. Mikkien soundi aktiivimikeiksi on itse asiassa todella kuiva ja erotteleva, ilman ylimääräistä kompressointia sekä aktiivimikin tuomaa "sirkkeliyttä". Joku varmasti ottaa palkokasviston hengitysteihinsä kun sanon, että mikit kuulostavat todella paljon Lundgrenin The One -mikeiltä, jotka myös on tunnettu "ponnekkuudestaan" sekä erottelukyvystään.
Pakko myöntää, että nämä mikit kyllä päihittävät nykyisen EMG-suosikkimikkini, 57/66 -setin.
Tosiaan, tarkempaa analyysia EMG Fat 55 Retro Active -setistä löytyy myös tubekanavaltani, sekä demon että esittelyvideon verran, jossa myös tutkaillaan niiden eroa perinteisempään 81/85 -settiin.
Että sellaasta.
Tuli myös käytyä männäviikonloppuna Ilosaarirockissa kavereiden kanssa. Tuli todistettua monta toinen toistaan kovempaa keikkaa, ja löytyipä sieltä yllättäjiäkin. Ehdottomasti kovimmat vedot olivat Behemothilla, Stam1nalla, Satyriconilla, Huoralla sekä Zeal & Ardorilla. Sannin energinen liveveto oli todella iso yllätys allekirjoittaneelle (ennen kuin alatte arvostelemaan, niin kyllä, pidän Sannin musiikista ja hänestä laulaja-lauluntekijänä, taitava nuori nainen). Kova liveacti oli ehdottomasti myös Circle.
Mitäs sitten muuta...
Tosiaan, ensi yönä (ke 18.7) julkaistaan meikäläisen sooloalbumi! Sehän löytynee sitten Youtuben lisäksi Spotifystä, Deezeristä jne! Ottakee haltuun! Heitän kyllä varmasti tänne vielä juttua seuraavassa postauksessa...
Todella iso juttu on myös, että SAIN ENDORSEMENT-DIILIN venäläiseltä kitarafirmalta, Kononykheeniltä! Sopparit on nyt lyöty lukkoon, ja piakkoin meikäläisen pitäisi saada kouriinsa heidän tele-tyyppinen kitaransa. Siitä sitten todellakin tulee oma postauksensa. 😉 Tämän pojan vuosien, vai voisiko sanoa vuosikymmenen unelma endorsementista tosiaan toteutui. Somehuoraus kannattaa, sen sanon! Mutta näistä kuvioista sitten lisää myöhemmin!
Tällaista tällä kertaa, olihan siinäkin.
Mutta jepa, palaillaan lähiaikoina taas! Puspus! 😘
Ei kerennyt näköjään kulua kuin reilu kaksi viikkoa edellisestä blogipostauksesta, kun koin tarpeelliseksi tulla satuilemaan tänne.
Tosiaan. Asiaan.
Meitsillä kävi pieni lapsuksenpoikanen YouTuben ihmeellisessä maailmassa. Sooloalbumini kappaleita ladatessani YouTubeen valmiiksi yksi kappale jäi vahingossa "piilotetun" sijasta ."julkiseksi". Olinkin ajatellut vielä julkaisevani yhden kappaleen "teaserina" ennen albumin julkaisua (joka tosiaan on huomenna 18.7.2018), ja valinta meinasi jo vaikeutua, kunnes tämä ko lapsus tapahtui. Ongelma oli ratkaistu.
Mutta niin, toinen tärkeä aspekti miksi tämän blogikirjoituksen halusin näin pikaisesti tehdä on tämä:
ESP LTD MHB-401
Tai siis niin. Onhan meitsillä ollut 26,5" skaalaiset Schecter Blackjack ATX C7 sekä C8, seitsemän ja kahdeksankieliset siis. Baritonejahan nekin (kun ovat pidempiskaalaisempia kuin normaali 25,5"), mutta tosiaan vain tuuman pidemmällä skaalalla. "Uudessa" LTD:ssäni skaala on normaalia sen 1,5" pidempi, näin vuoden pitkällä ja kahden vuoden lyhyellä matikalla laskettuna.
Mitä se pidempi skaala sitten tekee: noh, soundi on PIRUSTI tiukempi, etenkin matalissa vireissä. Siinä pääsyy, miksi tämän kitaran ostin, päätyökaluksi The Kollectiveen (koska soitamme B-standardissa tai drop A:ssa). Intonaatiot sekä luonnolliset harmoniat vain toimivat paremmin, kuin kitaristien kitarat ovat saman skaalaiset. Esim. meikäläisen soittaessa Gibsonin SG:llä (jonka skaala on 24,75") biisit kuulostavat livenä epävireiseltä, koska Henun kitaran skaala on tuo 27" baritoni. Normiskaalalla (25,5") ero ei ole onneksi niin merkittävä.
Miksei sitten suoraan 7-kielistä baritonia: siksi, koska pätkäsormieni riittävyys kuumotti liikaa. Olen kokeillut 8-kielistä Ibanezin baritonia, jossa omat sormet seikkaili kaulalla vähän turhankin ulalla sekä The Kollectiven Henun 7-kielistä Harley Bentonia, ja ensikosketus ja ennenkaikea -fiilis oli suht hämmentävä näin tottumattomalle. Mutta tosiaan näin jälkiviisaana voin todeta, että kyse tosiaan oli vain tottumiskysymyksestä, ja olisin suoraan voinut mennä tuohon seitsemänkieliseen. MUTTA halusin testiksi silti ostaa kuusikielisen 27"-skaalaisen baritonin, ja nimenomaan käytettynä, jos tuo pidempi skaala ei olisikaan se oma juttu.
Mutta oli se.
Luultavasti se, että hankin nimenomaan ESP-perheen baritonin, tottuminen ja tatsin saaminen pidempään kitaraskaalaan sujui odotettua huomattavasti paremmin: kaulan profiili on tismalleen sama kuin vakavanhassa ESP LTD V-500:ssani, se vain on sen 1,5" pidempi. Soittaminen tuntui luonnolliselta heti ensikosketuksella kitaraa testatessani sitä hakiessani pois vanhalta omistajaltaan.
Kaupat tuli tehtyä käytännössä 30 sekunnin testaamisen jälkeen.
Ei siinä ei muuta kuin "uusi" kepakko kotiin ja lisää paskaa housuun!
Kyseinen yksilö on sarjanumeron perusteella vuodelta 2009, ja ikä tuossa kitarassa myös näkyy. Dingejä on joka suunnassa enemmän ja vähemmän, mutta kaula on suora ja vire pysyy.
Kolhua, dingiä, naarmua. Ja aika reippahasti.
Alkuperäiset mikit olivat EMG:n 81 (talla) ja 85 (kaula), jotka kuulostavat tässä kitarassa yllättävän "epä-EMG:mäiseltä". Toimivat sellaisenaan, in my opinion., mutta minähän menin ja vaihdoin mikit (kohta siitä lisää).
Otelauta on vanhaa kunnon ruusupuuta.
Lapa on aika perinteistä ESP:tä. Satula on Earvanan kompensoivaa mallia, pirun hyvä ja toimiva.
Virittimet ovat perinteiset Groverin Rotomaticit. Pitävät vireen kuten kuuluukin.
Mattapinta on aika hyvin kulunut kaulasta ja ylipäätään kulunut muutenkin. Edes kunnolla hikoontuessakaan kaula ei tunnu kovin tahmealta, mikä on erinomainen asia. Kaulassa myös näkyy pari kolhua. Kaulaliitos on unelma: korkeimmille nauhoille pääsee soittamaan vaivatta. Kaula on tosiaan "neck-through"-, joten sustainia riittää!
Myös karvakaveri hyväksyi hankinnan (Rokka tuntuu olevan kova ESP-fani)
Mitkäs ne kitaran lopulliset speksit sitten ovat?
Tässä tulloo:
- Skaala 27"
- 24 jumbo-nauhaa
- Kaula neck-through -liitoksella (kaula läpi rungon)
- Runko mahonkia (💖), kaula vaahteraa
- Alkuperäisinä mikkeinä EMG 81 + 85
- Otelauta ruusupuuta
- Talla tune-o-matic
- Groverin virittimet
- Väri: Satin Black
- Valmistusmaa Indonesia
Kitaran lyhyt esittely audiovisuaalisena versiona löytyy myös audiovisuaalisena tallenteena tubekanavaltani:
Kitarahan ei todellakaan jäänyt noille sijoilleen, vaan heti seuraavana päivänä otin työkalut kauniisiin käsiini ja päivittelin kitaraa.
Mikeiksi vaihtuivat EMG:n uutukaisen Retro Active -sarjan Fat 55-setti.
Fat 66 -setissä tuli mukana kaikki tarpeelliset härpäkkeet täydellistä sähköjenvaihtoa varten.
Tilaamani Fat 55 -setti on suunniteltu olemaan hieman heikommalla ulostulolla oleva "vintagempi" setti. Magneetteina on Alnico V:t, joten soundi tosiaan on hyvin PAF:mainen. Itse asiassa, Fat 55 kuulostaa aika paljon "riisutummalta" versiolta EMG 57:sta. Mikkien soundi aktiivimikeiksi on itse asiassa todella kuiva ja erotteleva, ilman ylimääräistä kompressointia sekä aktiivimikin tuomaa "sirkkeliyttä". Joku varmasti ottaa palkokasviston hengitysteihinsä kun sanon, että mikit kuulostavat todella paljon Lundgrenin The One -mikeiltä, jotka myös on tunnettu "ponnekkuudestaan" sekä erottelukyvystään.
Pakko myöntää, että nämä mikit kyllä päihittävät nykyisen EMG-suosikkimikkini, 57/66 -setin.
Uudet mikit paikoillaan. Kytkentöjä muutin myös siten, että pois tone-potikan ja heitin ylempänä olevan volume-potikan sen paikalle, ihan mukavuussyistä. ESP:ssä sekä LTD:ssä volume-potikka on liian lähellä tallamikkiä omaan makuun.
Koko komeus, #LEVEILLÄNAHKAHIHNOILLA.
BaritoneBONER viimeisimmissä The Kollectiven treeneissä; meitsi vain tosiaan on nössö ja soitan 6-kielisellä.
Kitaristien kaulansyöntifiksaatio? Voiko kitaroille tehdä fritsuja?
Olipa tuo baritoni meikäläisellä kokeilussa myös Late Night Harvestersin treeneissä C#-vireessä testinä. Oli kyllä jyrä ja TIUKKA(aaaah).
Että sellaasta.
Tuli myös käytyä männäviikonloppuna Ilosaarirockissa kavereiden kanssa. Tuli todistettua monta toinen toistaan kovempaa keikkaa, ja löytyipä sieltä yllättäjiäkin. Ehdottomasti kovimmat vedot olivat Behemothilla, Stam1nalla, Satyriconilla, Huoralla sekä Zeal & Ardorilla. Sannin energinen liveveto oli todella iso yllätys allekirjoittaneelle (ennen kuin alatte arvostelemaan, niin kyllä, pidän Sannin musiikista ja hänestä laulaja-lauluntekijänä, taitava nuori nainen). Kova liveacti oli ehdottomasti myös Circle.
Moteista pahin: Behemoth. Ehdottomasti myös elämäni kovin keikka, jumalauta...
Zeal & Ardor
Amorphis.
Meitsi riivattiin heittämään partaansa glitteriä. Kaikki glitterit eivät edelleenkään ole lähteneet parrastani.
Satyricon.
Apulanta oli ehdottomasti reissun kovin pettymys. Voi pojat.
Stam1nan vedosta ei meikäläisellä valitettavasti ole kuin tämä kuva, mutta voitte kuvitella vain miksi en kamalasti kuvia napsinut, höhö.
Huora.
Sanni.
Nightwish. Oli kieltämättä eeppinen.
Mokoma. Viimeksi Sakara Tour 2016:ssa Mokoman nähdessäni meikäläisellä jäi todella nuivat fiilikset, mutta nyt perjantaina Ilosaaressa keikka oli oikein bueno.
Disco Ensemble.
Mitäs sitten muuta...
Tosiaan, ensi yönä (ke 18.7) julkaistaan meikäläisen sooloalbumi! Sehän löytynee sitten Youtuben lisäksi Spotifystä, Deezeristä jne! Ottakee haltuun! Heitän kyllä varmasti tänne vielä juttua seuraavassa postauksessa...
Todella iso juttu on myös, että SAIN ENDORSEMENT-DIILIN venäläiseltä kitarafirmalta, Kononykheeniltä! Sopparit on nyt lyöty lukkoon, ja piakkoin meikäläisen pitäisi saada kouriinsa heidän tele-tyyppinen kitaransa. Siitä sitten todellakin tulee oma postauksensa. 😉 Tämän pojan vuosien, vai voisiko sanoa vuosikymmenen unelma endorsementista tosiaan toteutui. Somehuoraus kannattaa, sen sanon! Mutta näistä kuvioista sitten lisää myöhemmin!
Tällaista tällä kertaa, olihan siinäkin.
Mutta jepa, palaillaan lähiaikoina taas! Puspus! 😘
t. loma-Late
The Spa at Harrah's Casino, Chester, Pennsylvania
VastaaPoistaThe Spa 제주도 출장마사지 at Harrah's Casino, Chester, Pennsylvania 목포 출장안마 is a 광주광역 출장샵 5-minute walk from Harrah's Philadelphia Casino and 9 충청남도 출장샵 minutes by foot from Chester International Airport. Rating: 2.7 · 시흥 출장마사지 1,965 reviews