Spedeilylautailua backflippien ja frontside Ollien kera

Rakas blogi. Nyt on vuosi 2016. Tammikuun kahdeksas.

JA ULKONA ON NIIN SÄÄHTÄNAN KYLMÄ, ei ole yhtään huono omatunto siitä että lukittautuu neljän seinän sisään. Parvekkeemme oven alatiiviste tosin on haistattanut vitut, varpaissa käy viima. Villasukat vaan jalkaan ja suck it up, totean itselleni. Pitää hakea uutta tiivistettä. Ja autoon, Nissan  Primeraani, aka "LadeRageen" uusi akku.

Mutta jeah, lopetan nyt nämä sää(h) kiroilut mitä somessa saadaan lukea sadasta + tuhannesta tuutista ja statuksesta, ja menen itse asiaan;

Spedelauta alias spedulauta eli pedaalilauta on valmis, ja otettu onnistuneesti käyttöön. Säädöt on nyt sen mukaisesti, että pystyn käyttämään lautaa sekä Voxin että Blackstar HT60:n kanssa. Oikeastaan tuo lauta on optimoitukin kyllä enemmän toimimaan tuon Voxin kanssa, Blackstarin kanssa en oikeastaan käytä mitään muuta kuin viritintä, BluesDriveria sekä ajoittain wahwahia.

Spedeilylauta laatuaan ensimmäinen, onhan sitä aikoinaan käytetty multiefektejä (Digitech RP1000) ja joitain satunnaisia yksittäisiä purkkeja, mutta nyt tämä on vimpan päälle omasta mielestäni. Ehkäpä vielä hieman erikoisella sijoitussetupilla...

Oookkeido. Signaaliketju on seuraavanlainen (siis lueteltuna kitarasta vahvistimeen päin)

- Kitara

1. Vox V845 Wah-Wah

2. Korg Pitchblack -viritinpedaali 

3. Boss BluesDriver BD-2

4. Boss Adaptive Distortion DA-2

5. Boss Noise Suppressor NS-2

6. Boss Digital Reverb RV-5

7. Electro Harmonix Memory Man with Hazarai

- Vahvistin

Pedaaleihin tulee virransyöttö Gatorin G-Bus-8 virtalähteellä.

"Mistä moinen järjestys?" saattavat jotkut soundipuristit kysyä:

WahWah heti ensimmäiseksi jotta kitaran signaali saadaan muokattua HETI tuoreeltaan. Ja toisaalta Wahin paikka on myös tilankäytöllisesti fiksuin tuossa reunassa.

Noise Suppressor ennen reverbiä ja delayta: puhtaasti siitä syystä, että Noise Suppressor SYÖ käyttämääni modulate reverbiä. Haluan reverb-soundini olevan ISO, avaruusmainen, joka soi pitkään. Noise Suppressor syö sen kaiken pois. 

Noise Suppressorin tehtävä laudassani on pääasiassa kompressoida ja limitoida säröjen aiheuttama kohina. ETENKIN, kun Voxissa on VAIN YKSI KANAVA, joka on säädetty cleaniksi. "Särökanavani" siis tulee Voxissa päälle kun kytkee säröpedaalin päälle. Joten säröjen gain-tasot on jäätävän korkealla (kts. DA-2:n säädöt). Mutta soundi on sitäkin parempi, todella britti, rouhea ja muhkea. Sisäinen punk-rokkarini mehustelee. Ja onpa mulla käynyt mielessä jopa isomman Voxin (tod.näk. AC30) hankkiminen, Voxin soundi vaan on ollut itselle pari vuotta se THE soundi (vaikka edellinen Voxini olikin mallintava). Blackstarin cleanit eivät ole mitään verrattuna Voxiin. Niistä ei voi puhua edes samassa lauseessa.

Memory Man. Voivoivoi. Säätövaraa on vaikka mihin suuntaan, potikoita on ehkä jopa liikaa. Olen lähinnä käyttänyt tuossa todella kevyttä delaytä, pienellä mixillä, vain muutamalla "repeatilla". Ja tuo delayn tahti saadaan sopivaksi biisiin kuin biisin naputtamalla tuota "tap-delay"-poljinta. Olen tuon kanssa sinut ehkä vasta 45%, vielä on tosiaan matkaa täydellisiin sinun-kauppoihin...

Otin myös projektiksi pleksinvaihdon Telecasteriin. Ja voin sanoa että tuli muuten nätti. Olin "tyhäm" (=tyhmä) kun ajattelin säästämällä pääseväni helpommalla. Ostin Göldon pleksin, joka oli 6€ halvempi kuin Fenderin vastaava. Göldon pleksissä ei ollut kaulamikin säätöruuveille reikiä. Piti tehdä itse. Fenderin vastaavassa reiät olisivat olleet valmiina. Myös muutamasta kurvista piti Göldon pleksiä vuolla ja viilailla. Mutta sain tuon prkl mahtumaan. "Sisään vaikkei seis..." Eiku. Ohhhoh. *kaksoispistevee*

Vanha valkoinen pleksi. Tyylikäs sekin.

Pleksi irroitettuna. Alastoman näköinen, eikö totta?

Pienien taistelujen jälkeen sain asennettua tuon helmiäispleksin. Oli se kyllä taistelujen arvoinen.

Kylläkyllä. Lopputulos oli tällainen:

UUUUUUUUUUUUH

Nyt kehtaa kahta kauheammin soitella. Nyt on blingiä. :---D

- - - -

Niiiiin, ja vielä sellainen huomio, että meikäläisen vanha Nokia aka "Mokia menneen talven" Lumia 1020 jolla blogin kaikki aikaisemmat kuva on otettu, sanoi sopimuksen ainakin akkunsa ja tod.näk. emolevynsä osalta irti. Taloon tuli Huawein Honor7. Kuvat ei ole enää ehkä yhtä "laadukkaita", mutta fuck it. Yritän pitää kamapornon tason kuitenkin jollain lailla yllä. Heh.

No joo. Honor7:n kamera + Snapseed-sovellus. Tässä tulos.

Shameless selfie -testi. Niin hyvää kylmyyttä. Torstai-ilta ja pakkasta -28 celsiusastetta. "Haista paska ja jäädy"-keli.

Ja niin. Vielä viimeinen trollaus:

Korvat venyy ja Ladetin paukkuu. 

"Vielä kerran pojat"-mentaliteetilla päätin että venyttelen korvaparkojani 12 mm:stä 16 mm:n. Kuvassa oleva musta spiraali on "vanha" 12 mm, oikealla uusi 16 mm. Tuli taas todettua että "koskaan ei saa sanoa ei koskaan". Muistan uhonneeni että korvat eivät enää tule venymään enää tuosta 12 mm:stä.Mutta naah. Rakastan aiheuttaa pahennusta. Troooooolollolloooooo

Jeees. Kassellaan taas. Pitäis ottaa urakaksi yhden Winter Inside Me:n biisin lyriikat ja kahdet-kolmet tekstit Late Night Harvesterseihin. Mä käyn nyt hommiin. 

Sayonara!