NO NY KÄVI FLAXI! Tarinointia Flaxwood Custom "Äijästä"

VOI VELJET! VOI POIKAM! VOI LUOJA! VOI HYVÄ JUOJA!

Viime perjantaina sen sain:

Siinä se nyt on:

FLAXWOOD CUSTOM "ÄIJÄ"

Ensimmäisen custom-kitarani. Kitara, joka sai jopa kauppiaat Keskumusiikissa haukkomaan henkeään. "Komein metallikitara vähään aikaan", kuulin sanottavan.

Ja kyllä, sitä tämä vehje on.

Tarkemmat speksit:

- Runko flaxwoodia
- Kaulaliitos Flaxwoodin oma "liimattu 3-D"
- Skaala 25,5", 22 nauhaa
- Otelaudan radius 12"
- Jumbonauhat
- Kaulan paksuus 1. nauhalta 20,5 mm, 12. nauhalta 23 mm
- Gotoh SG360 HAPM lukkovirittimet
- Gotoh 103-B talla
- Väri "Sandblasted Black"
- 3-tie mikinvalitsin (talla, talla + kaula, kaula)
- 1 volumepotikka, 2 tonepotikkaa (molemmille mikeille oma)

Ja siitä normaalista Äijästä poiketen:

- Kullattu hardware mustan sijaan
- Mikkeinä DiMarzio Crunch Lab (talla) sekä FRED (kaula).

Tällä hetkellä kitara on jo C#-standardi -vireessä, D'Addarion .012-.052-kielisetillä.

Koko komeus. Puhdasta silmäkarkkia.

Kullatut Gotohin HAPM -lukkovirittimet, "custom"-kaularaudan suojalevy.

"Hiekkapuhallettu musta"-väritys, tai pikemminkin "materiaali", tuntuu näpeissä todella mukavalta, hassun karhealta. Ei todellakaan liukas, eikä tähän tartu rasvatahratkaan. Materiaali tosin on sellaista, että esim. plektroista jää herkästi "iskujälkiä" (kyllä, soitan melko kovakouraisesti, etenkin keikoilla ja treeneissä). Mutta meikäläistä tuo ei todellakaan haittaa, kitarassa saa ja pitääkin mielestäni näkyä käytön jälkiä. Eikös se ole nimenomaan sitä "äijää"?

DiMarzio Crunch Lab (talla) ja FRED (kaula) mikit. Crunch Labissa on kirkas, "kuivahko" ja kova ulostulosoundi, mikä tekee mikistä todella erottelukykyiset. Cleanit soundit on kirkkaimmat kuin missään muussa kitarassani tällä hetkellä. Särösoundit ovat todella räyhäkkäät. Soundia voisi verrata Ibanez JEM 90 Hamissani oleviin Lundgreneihin, mutta tässä on silti enemmän elävyyttä, syvyyttä. Kunnon John Petrucci-soundi, ylläri. FRED, mikä taas on Joe Satrianin entinen signature-mikki, on cleaneissa Crunch Labia tummempi, hyvin Seymour Duncan '59:äinen, mutta ei kumminkaan sinne päinkään. Oikeastaan sitä on melko vaikea selittää, se vaan pitää kuulla. Särösoundeissa FRED on myöskin kohtuu erotteleva, mutta botnea ja tummuutta on huomattavasti enemmän kuin Crunch Labissa, mikä toimii varsinkin sooloiluissa mainiosti.

Gotohin HAPM-virittimet, jossa virittimien korkeutta pystyy säätämään, vähentäen kielten auheuttamaa painetta ja rasitusta satulaan nähden. Virittimien sisällä on kuusiokololla liikutettava ruuvi, jolla säädetään korkeutta joko ylös tai alas. Kielten vaihto taas tapahtuu löysäämällä viritintappi tapin YLÄPÄÄSTÄ (kuvassa virittimen päällä näkyvät kolot, johon mahtuu esim. 5 sentin kolikko). Kun kieli on vaihdettu, pidetään kolikolla ylätappi paikallaan ja viritintä pyöritetään vastapäivään, jolloin tuo tapin yläosa kiristyy ruuvin ympärille. Meni hetken aikaa enennkuin ymmärsin toimintaperiaateen.

Lähempää tarkastelua kaulaliitoksesta.

Kaulaliitos on TODELLA smooth. Lähikuvassa myös Flaxwoodin "resonating back plate", eli resonointia lisäävä takalevy. 

3-D -kaulaliitos ON "liimakaulaliitos", ainoastaan monimutkaisempi sellainen, kolmiulotteisen liitoksen takia. Stabiili, varma ja ennenkaikkea hyvän tuntuinen. Korkeilta nauhoilta soittamisen tatsia voisi kuvailla Jacksonin ja Gibsonin risteytykseksi.

Virittimien takaosa: mustiin koloihin mahtuu pienenpieni kuusiokoloavain, jolla virittimen korkeutta suhteessa satulaan pystyy säätämään.

Kaula on pyöreä, mutta silti todella nopea soittaa (tässä pitää tietää se, että kitaristina tykkään soittaa pyöreillä "tukkimaisilla" kauloilla). Oikeastaan kaulaprofiilia voisi verrata Schecterin S1 Blackjackiin tai Fenderin Telecasteriin, joka on ollut hetken laihdutuskuurilla. Flaxwoodin "natural rock"-materiaalin ansiosta kaula on paljon miellyttävämpi soittaa kuin perinteinen maalattu kaula, siitä ei tule "sticky" vaikka hikoilisikin. Pyöreän kaulan ansiosta sointuhommat onnistuvat tällä erinomaisesti. Otelauta on 12" radiuksella, mikä on todella tasainen. Tatsi on lähellä Ibanezia ja Jacksonia (esim. Jacksonin Soloistin radius on 12"-16", Ibanezin Jemin 16"), vain kaulan pyöreyden vuoksi fiilis on erilainen.  Flaxwoodin nauhatyökin ja otelautamerkinnät on tehty huolella. 

Kitara tuli käytettyä myös spontaaneissa jameissa Mikko Juhanin kanssa: pääsin luukuttamaan tätä huolella Blackstarin HT60 Stage -putkicombon kanssa.

Ja se livesoundi.

Voi Luoja.

Vaikka Mikon kanssa ollaankin soitettu kimpassa jo vuodesta 2009, niin NYT kitarasoundimme toimivat yhteen paremmin kuin koskaan ennen (Mikolla kitarana ESP LTD MMV-07 EMG-HZ -mikeillä, vahvistimena Line6 Spider II). Toimivuuden huomasi esim. stemmasoitantakohdissa. Korvistamme vuoti hunajaa. Niin kevyemmissä Ihmisen Kauneudesta -biiseissä ja rokkicovereissa kuin Atlas of Miseryn kaltaisessa blackened death metallissa. 

Jep. Olen saanut itselleni kitaran, jolla tullaan soittamaan PITKÄÄN. Kitara-intoilijana ja -rakastajana lähestulkoon aina kehun jokaisen uuden kitarani maasta taivaisiin, mutta NYT tuli jackpot; unelmien täyttymys. THE GUITAR. Sen tietää kun SE OIKEA osuu kohdalle. Itse tiesin sen viime huhtikuussa Keskumusiikin Flaxwood-klinikalla. Tällainen oli saatava, omilla spekseillä.

Haaveeni omasta custom-kitarasta on nyt toteunut, ja voin sanoa että olen aika helvetin onnellinen tästä soittimesta. Tämä soitin on todellakin "godtierein" mitä arsenaalistani löytyy, ja ennen kaikkea "made for me". Tämän enempää ei kitara voisi olla näköiseni ja kuuloiseni. Tällä lähtee herkät cleanit, jyräävät säröt ja tiukkaakin tiukemmat riffittelyt. Tämä instrumentti tulee olemaan pääkitara Late Night Harvestersissa, Ihmisen Kauneudesta, Atlas of Miseryssä ja Melancoholissa (josta muuten tulette kohta kuulemaan, sen sanon). 

Yeah. Seuraava 6-kielinen kitarani (jos sellaista nyt vähään aikaan tulen hankkimaan) tulee olemaan satavarmasti myöskin Flaxwood. Olen löytänyt kitaramerkkini. Thus I have spoken.

Jeppisjepulis,

xoxoxoxoxo

- Late

Lahe korttelijuhlaa ja (s)Late

JIPPIKAIJEI MAFUCKA!

Tosiaan, ajattelin tällaisen pienenpienen päivityksen heittää.

Männä lauantaina tosiaan soitin Assi Ilonan kanssa Lahti Block Partyillä. Oli aivan käsittämättömän lystikästä! Kerkesin päivää ennen keikkaa vielä treenaamaan kolmannen biisinkin, alkuperäinen suunnitelma kun oli kaksi biisiä. Assin setti kesti noin puoli tuntia, josta puolet olin mukana.

Ajattelinpa heittää muutaman kuvan tuosta tapahtumasta (kuvat ottaneen Laura Mäkelä & Mikko Juhani):

Ja ilmestyipä meikäläisestä KJLPhoto_officialin Instagram-sivuille näinkin edustava kuva, corepelle täysin omassa elementissään:

Kyllä. Usko ja voima, Kuplat Kalliit ja  Omanlainen tuli soitettua lavalla aika antaumuksella. Uskon ja voiman soitin ESP:llä, kaksi viimeistä Ibanezin EP5-akustisella. Oli aivan jäätävän hyvä boogie ja groove. Kyllä se vaan on niin, että se on JUURI TÄMÄ LIVESOITTAMINEN, mistä meikäläinen elää. Näitä lisää.

Assin Facebook-sivuilta löytyy pieni videonpätkä Omanlaisesta kannattaa tsekata! https://www.facebook.com/10126991147/videos/10153599798216148/

Sainpa pihalle soolokamaakin.

Säveltelin tuossa eräänä kauniina päivänä raivokkaan deathcore-biisin, kun alkoi tämä yhteiskunnallinen toiminta, etenkin päättäjien osalta, vituttamaan. Syntyi kappale Jälleenrakentajat.

JONKA PÄÄSIN MASTEROIMAAN TÄNÄÄN THOMANNILTA TILAAMALLANI SLATE FX-G MASTERING SUITELLA! Oli muuten aivan saatanan pätevä ostos, suosittelen.

Biisi kuulostaa tältä:

Löytynee se Soundcloudistakin: https://soundcloud.com/lauri-honkola/jalleenrakentajat

Niin, T-kaupan paketissa tuli myös Behringerin FCB1010-midikontrolleri, jota oli tarkoitus kohta lähteä testaamaan Late Night Harvestersien treeneihin.

Aijaijaijaijaijaijaiajiajaaai

Kulliman, sain äänitettyä tänään loppuun kitarat KAHTEEN Winter Inside Me:n biisiin. Tänään on ollut kohtuu tuottelias päivä, ja meno jatkuu tosiaan vielä LNH:n bändireeneissä.

Nyt mä lähden ostamaan kaljaa.

Peace'n luv bud,

- Late

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin(kö) & H0nk0l0idin studioseikkailut ja -sekoilut

Jepajei. Meitsi on ollut reilun viikon lomalla, ja menoa ja vilskettä on ollut enemmän kuin riittävästi. Nyt menee musapuolella TODELLA lujaa. For real. Nautin tästä.

Ilmeeni kun kesäloma alkoi. Pyöräillen.

Jep. Aloitin viime viikolla lomani lähestulkoon heti pullollisella valkoviiniä (Rosengarten, saksalaista (g)rieslingiä, suosittelen) sekä musahommeleilla. Ja johanhan onnistuin säveltämään Late Night Harvestersille uuden kappaleen.

Jeppisjepulis, valkkari, Jackson ja Ableton. Lähestulkoon verrattavissa kitaristin epäpyhään kolminaisuuteen, mikä se sitten onkaan.

Laitoinpa siitä oikein pientä pätkää Instagramiini: https://www.instagram.com/p/BIp8MUGgFV8/ .

Aaaand I have an announcement to make.

Tosiaan viime viikon perjantaina tuli Assi Ilonalta tällaanen ilmoitus:

JEPPISJEPULIS. Toimin nyt siis virallisesti Assin kitaravahvistuksena. Ja tosiaan, tulen pari kappaletta Assin kanssa soittamaan viikon päästä Lahti Block Partyssä, sinne siis!

Ja meikäläinen tulee olemaan Assin tulevilla julkaisuilla mukana, kerron siitä kohta lisää.

Saatiin purkkiin Winter Inside Me:n biisi Falling Clouds. Saimme Päivin sekä meitsin voksut lähestulkoon ykkösellä purkkiin. Ei kauaa nokka tuhissut. 

Mukatuottaja-Honkoloidi on yllättynyt äänityksien lopputuloksesta. Fuuu fuuu.

Tosiaan, kappaleen loput osuudet (käytännössä vain laulut & huudot) tämän viikon maanantaina, tiistaina miksasin biisin ja keskiviikkona julkaisimme sen, sekä Youtubessa että Soundcloudissa.

Lopputulos kuulostaa tältä:

Ja tuosta SC-linkki: https://soundcloud.com/winter-inside-me/falling-clouds

Ollaanpa me keritty Late Night Harvestersinkin kanssa jammailemaan. 

Ja saatiin vähän päivettyä keikkasettiämme ja biisilistaa. Nyt alkaa olla hallussa jo kymmenkunta kappaletta, toiset kevyempiä, toiset raskaampia. Itse asiassa TODELLA raskaita, melodiseksi vaihtoehtorockiksi.

Otin pitkästä aikaa Gibsonin SG:n lisäksi reeneihin mukaan Jacksonin Soloistin, johon olen viime päivinä turvautunut aika paljon. On se pärkele vaan toimiva yleistyökalu, kiitos Seymour Duncan JB-'59 -mikkien. Ja minäeevertti meinasin sen pistää myyntiin. Sietäisin hävetä, saatana. 

Näin käy kun riehuu pari tuntia. Armoton soija, kalman haju ja tukka takussa. Onneksi kotona oli hoitoainetta, ja ennenkaikkea saippuaa. 

Back to Assi.

Olin torstaina Mansesterissa (=Tampereella) GRTMusicilla Assin tuottajan Gert Sigijanen ohjauksessa äänittelemässä kitaroita Assin tuleviin biiseihin. Meitsin aikataulut vaan tuli vähän vastaan, ja saatiin äänitettyä vain yksi biisi. Mutta jatkoa on luvassa, varmasti ihan lähiviikkoina. Nyt on tekemisen meininkiä, sen sanon.

Nissan "LadeRage" Primera täynnä kalustoa. Kaksi instrumenteista jäi kyllä Tampereelle, "kauppias-Late hoiti homman".

Aloitimme päivän hakemalla Astral Studiolta muutamat mikit lainaan. Studio oli ISO, ja hiton kotoisa. Tuli saman tien "I'm home" -fiilis. Todella nasta mesta, todella.

"Tuutteko avaa ovet?" 

Oli sen verran päheätä kalustoa, että piti sneakisti ottaa valokuva.

Astral Studiolta mikit saatuamme siirryimme keskustaan Gertin studiolle. Gertin työtila oli myös äärettömän kotoisa, tunnelmallinen ja intiimi. Ei muuta kuin soittimet laukuista, Logic auki ja alettiin skulaamaan. Fiilis oli katossa! Ja tässäkin tilanteessa iski "I'm home"-fiilis. Tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä. Soittaa kitaraa. Sivuammatikseni. Kylläkyllä, todella voimaannuttavaa. 

Mukana olleet instrumentit.

Mukanani oli Fenderin Telecaster, ehdoton "Ykkösnyrkkini", ESP E-II Eclipse 7 sekä Ibanez EP-5. Mukanani oli myös Avid Eleven Rack, joka kytkettiin suoraan Logiciin XLR-kaapeleilla. Soundi oli heti toimiva, mitään muutoksia ei tarvonnut tehdä. Homma toimi "suoraan paketista", heh juum.

Ryhdyimme töihin, ja päädyin äänittämään särökitarat seitsemänkielisellä ESP:llä. Soundi kun on tunnetusti murea ja potkiva (kiitos EMG:n mikkien). Olisin voinut samat kitarat äänittää Telellä, mutta ESP:n soundi vain istui biisin rytmikitaraosuuksiin paremmin. Lopussa oleva pienenpieni jammailusoolo on tosin vedetty Telellä, tämäkin soundin, tai pikemminkin sen vaihteluuden, vuoksi. Telen tallamikki yksinkertaisesti antaa niin läpileikkaavan ja kirkkaan soundin, mikä sekin istuu mixissä mainiosti, vaikka tuleekin kirkkaampana esille. Kuitenkin pidän siitä, että rytmi- ja soolokitarasoundit hieman eroavat toisistaan. Ja Telessä vain yksinkertaistesti on jo äsken todettu "kirkas", twangimainen (jopa ehkä djentihkö) soundi. Thall.

Letz rökkenröllä!

Mr. Producer-Gert työssään.

Tosiaan, yksi biisi huolella purkitettu, ja seuraavien äänityksien kuviot on myös suht selvillä. Tällaisesta työskentelystä minä pidän. 

Kuten joku saattoi huomata, joissain kuvissa viikseni ja partani saattavat olla tavallista siistimpinä, vaikka ne pitkät ovatkin (niinpä vishhiin). Sorruin nyt tähän parta-viiksi-hifistelyyn tilaamalla Dick Johnsonilta partaöljyä ja -vahaa, sekä viiksivahaa. Ja tottakai kunnon partakamman. 

Ja kyllä, se öljy OIKEASTI tekee parralle hyvää.

Haukkukaa metsuriseksuaaliksi, hipiksi, hipsteriksi, selloutiksi tai vaikka mallipojaksi. Nyt saa parta kasvaa. Trollingz. 

Feels good man.

Mutta ei hätää, en mä tästä blogista aio tehdä mitään karvaisten miesten partamuotiblogia.

Enpä vishhiin: Lemme introDuke u teh djentleman-Honkoloid. THALL.

Ja tosiaan, hyvä lukija, laita kalenteriisi ylös 20.8.2016, kirjaa sinne LAHTI BLOCK PARTY. Ja siellä sitten Assi Ilonan keikalle. Tämä on käsky.

Nähdään viimeistään siellä! 

Pusuhalupusuhalipusuhaliihqdaaivovamma!

- Your Honkoloid

Ankkuri, lentäviä sormia, Tikitekkiä ja korvalehtihöpöä

FUCKISTA FUCK! ERMAHGERD! 

Olen ihan jättänyt taas unholaan tämän blogin.

No sori.

Onpa enemmän kirjoitettavaa.

Niiiiiiiiiiin, onpa tässä taas tapahtunut enemmän ja vähemmän. Ehkä vähemmän.

Tosiaan, juhananuksesta (lue: juhannus) selvittyäni tuli tehtyä ensimmäinen soolojulkaisu heitettyä pitkästä aikaa pihalle.

Anchor.

Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että matalemman drop B -vireen sijaan äänitin ja vedin kappaleen "alkuperäisessä" drop D -vireessä. Vittu rock.

Ja vieläpä TELELLÄ.

Kappale löytyy Youtuben lisäksi myös Soundcloudistani: https://soundcloud.com/lauri-honkola/anchor

Ja introksi tarkoitetun "Breakthrough"-biisin heitin myös pihalle. Tässä kitarat on vedetty drop F#-vireisellä Schecterin C7:lla.

https://soundcloud.com/lauri-honkola/breathrough

Vähän "hooseempaa" tuotantoa. Tuli hyvä fiilis. Tällä hetkellä on työn alla pari muutakin biisiä, enköhän heitä nekin jossain vaiheessa pihalle.

Tuli osallistuttua myös Ibanezin Flying Fingers 2016-sooloiluskabaan, jossa on palkintoina vähän parempia Iban keppejä, jopa J-Custom. 

HETI videon julkaistuani tajusin, että vituiksihan tämä meni. Toiset kitaristit olivat nähneet videoon huomattavasti paljon enemmän vaivaa, meitsi vain videoi tylsän soittoni suoraan taustanauhan päälle. Kovimmat ja vähemmän kovemmat kepittäjät olivat erikseen NAUHOITTANEET ja miksanneet omat vetonsa, ja tehneet erikseen videon... 

Noh, en minä sitä kitaraa kumminkaan voita.

"Parempi rohkeasti metsään kuin arasti paskaan", eiku...

Heitettiin Late Night Harvestersien pari biisiä (Itseviharikos ja Maan Korpeen, joista ensimmäinen arvosteltiin) Soundin Demoefektiin:

http://www.soundi.fi/demoefekti/demoefekti-262016/

Kommentit ylittivät odotukseni. Ainoata sanomista tuli puhtaista lauluistani, mutta se oli täysin odotettavissa. Tämä antoi potkua tekemiseen niin maan pärkeleesti. 

"Late Night Harvesters on kahden miehen bändi Lahdesta. Englanninkielisestä nimestään huolimatta bändin musiikki on suomeksi laulettua alternative rockia. Itseviharikoksen konerummut ovat todella hyvin ohjelmoidut. Elävän rumpalin puuttuminen ei vähennä biisin iskevyyttä ollenkaan. Biisin raskaampi osuus toimii loistavasti. Puhdas laulu ei ole kovin hyvää, mutta tarttuvuudessaan puhtaasti laulettukin osio on biisille tarpeellinen. Erittäin hyvää raskasta ja melodista rockia. Tarkemmin nuottiin osuva puhdas lauluääni voisi vielä parantaa lopputulosta, mutta näinkin toimii."

Winning! 

Heitettiin koko EP myös Kaaoszineen arvioitavaksi. Katsotaan mitä sieltä kuuluu...

Tein myös elämäni ensimmäisen unboxing-videon. Ja kyseessähän oli uusi akustiseni, Ibanez Steve Vai EP5. Tuostahhhh.

Onpa sitä heitetty yksi hääkeikkakin Assi Ilonan kanssa, Iban kera.

Ibanezin EP5 pääsi keikalla ehdottomasti oikeuksiinsa. Aivan käsittämättömän kova keikkakitara, 5/5. Nyt on löytynyt työkalu mitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Pienien EQ-viilailujen jälkeen soundi PA:n kautta oli mitä mainioin. Etenkin, kun perään heitti vähän reverbiä. 

'

Hidasta Batistini-kävelyä, tukka hyvin, kello näkyy ja skeba on vireessä. Corepelle on valmiina hääkeikkaan (ps. piti käydä ostamassa myös uusi puku, koska vanha oli käynyt liian pieneksi, etenkin hartioista ja reisistä. Rahka toimii [niinpä vishhiin]).

Keikka done w/ Assi. Ja hyvinhan se meni. Vaikka tuuli meinasi pari kertaa heittää muistilaput huitsin helvettiin nuottitelineistä. Onneks oli maalarinteippiä millä saatiin ongelma ratkaistua.

Ja niin, meikäeeverttihän sekoilee Assin tulevalla Kuplat Kalliit -musavideolla! Oli aivan järjettömän siisti kokemus! Oman roolisuoritukseni jälkeen pääsin käyttämään kuplakonetta. Bubbles-Lade oli siis vauhdissa, and he was greasy. 

Ilmeistä voi päätellä fiiliksiä. 

Tuli myös kaiveltua eräs vanha, uskollinen työkalu bändikämpiltä soittospottini nurkasta.

Digitech RP1000 multiefekti/kitaraprosessori.

Hyvä kun edes muistin koko masiinan olemassaoloa, huolestuttavaa.

Mutta hitto, aikoinaan tekemäni soundit toimivat ja skulaavat edelleen, varsinkin Kustomin kokoäänikaiuttimen kanssa. Vähän viilailuja, ja tämä vehje tulee taas käyttöön. Jumaliste. Ehkä jopa äänitänkin tällä jotain. Kompakti, helppo roudata ja säätövaraa on kutakuinkin saman verran mitä Avid Eleven Rackissa, ellei enemmänkin. Digitechin reverbeistä ja wahista olen pitänyt aina. Kylläkyllä, tällä tullaan puljaamaan ja paljon.

Tuli tehtyä aaaaivan pieni "tyylillinen" muutos vakavanhaan Schecter S1 Blackjackiin.

Pinkki DiMarzion ClipLock otti ja lähti, tilalle tuli suomalaista lehmänpersettä, eli nahkaa. Sama hihna, mikä kyseisessä kitarassa aikoinaan oli. Nyt se on taas "enemmän" trve. Nyt kitara on D-standardi vireessä, ja sillä soitetaan

BLACKENED DEATH METALLIA SAATANA.

"Hei, olen hassunhauska S1."

"Hei. Olen trve-S1."

Ja niin. Muutos siksi, että "uinuva peto", Atlas of Misery on nyt herätetty. Laitettiin Mikko Juhanin kanssa Ihmisen Kauneudesta -Facebook-sivuille pientä teaseria.

https://www.facebook.com/ihmisenkauneudesta/videos/581581088679864/

Ja koska olihan kyseessä pitkän kaavan bändigänät, otettiin myös kunnon kimppakuva:

Kitaroita ja viinaa. SG ei vain näy kunnolla, on liian smooth ja makuullaan.

Ja pitihän sitä yrittää ottaa jnkl kuvaa itsestänikin.

Ja kyllä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se S1 vain on edelleenkin yksi niistä kitaroista, mikä istuu omiin näppeihin täydellisesti.

Loppukesästä rysähtää. Uskokaa pois. Prepare your anus. And Cocks. And especially pussies.

Päädyin myös tekemään jotain sellaista, mitä en ihan vähään aikaan kuvittelut tekeväni. Tein metal-rap -smash up coverin. Elastisen kappaleesta Viikonloppu.

ERG:ien jyrinää. Hyvin skulasi.

Kappaleesta tuli kunnon hc-rap smash up. ESP Eclipse 7 ja Ibanezin SR505 jyrisi ja kovaa. 

Hauskintahan kappaleessa on se, että meitsi YRITTÄÄ räpätä. Ainakin Instagramiin laittamistani kuvista/videoista on Rähinä-recordsin (ja jopa Spektin) osalta tullut jnkl hyväksyntä. Ainakin peukkua. Ehkäpä kappale kuullaan jossain joskus, livenä kenties? Youtubessa? En tiedä, katsotaan miten käy. ;)

Instagramissani on tosiaan pieni teaser-pätkä: https://www.instagram.com/p/BIaGs2UgEJz/

Pari muuta asiaa.

Vanhempia ja ystäviäni järkyttääkseni päätin  "kerran vielä poikam"-mentaliteetilla venyttää korviani nykyisestä 16mm:stä 20mm:n. Projekti on edelleen käynnissä. 

Voi veljet. Ne on isot, ne on isot... Tai noh, tulkinnanvaraista.

ÄRRINMURRINPURRINHÖPÖÄTEKKÖÖPÄRKELE

On tullut myös harrastettua enemmän vapaa-aikanakin tuota maantiepyöräilyä. Hyvin skulaa Cännäri.

5/5 nautin lenkeistä.

Ja olen tehnyt jotain mikä ei ole meikäpojalle ominaista:

Olen alkanut MYYMÄÄN soittimiani ja soittokalustoani. Kyllä, MYYMÄÄN. Maailmankirjat ovat nyt sekaisin. Voi veljet.

Olen saanut tähän mennessä myytyä vanhan Ibanezin SR305-bassoni, Fenderin T-Bucket-akustisen sekä uskollisen Schecterin Blackjack ATX C7:n. Myynnissä TÄLLÄ HETKELLÄ on vielä Vox AC4C1 sekä Blackstar HT-5R putkivahvistimet sekä Schecterin Blackjack ATX C8. 

Miksi, oi miksi?

Siksi, että olen iskenyt silmäni Kiirassoittimen kitaroihin. Nuff said. Ja tuleepa tuo meikäläisen custom-Flaxwoodikin piakkoin. Olen ajatellut käyväni Kiirassoittimen pajalla Jyväskylässä testaamassa, miltä sen soittimet tuntuvat. Voi olla, että sorruin seuraavaksi sellaiseen. Tai jos en vakuutu, toinen custom-Flaxwood voi olal tosiasia. Nyt kun noita soittimia tosiaan lähtee.

Oma tyyli löytyy, ja se, mitä soittimilta halajaa. Ennemmin soitan MUUTAMALLA, LAADUKKAALLA JA ENNENKAIKKEA    S U O M A L A I S E L L A  kielisoittimella kuin tusinalla hyllykitaroita, joita saa koko ajan olla säätämässä. Kyllä, haluan korvata laadulla määrän.

Meikäpojalla alkaa siviilitöistäni viiden viikon kesäloma tämän viikon keskiviikkoaamuna klo 7.

Siviilitöistä on lomaa, mutta sivutyöstä, musiikista ei. Nyt se tykitys vasta alkaakin, PÄRKELE! Tykitystä tulee olemaan monen projetkin saralla, ja auta armias, kun Flaxwoodini saapuu...

Sitten mä flippaan ja Lade on irti.

Enivei. Cheers lads & gurls, palaillaan joku päivä! 

T. Hardu-Lade

DOMOOOO!!! SAKE HARDU LADEEE!