maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lappeellaan rannassa, puhjenneita kumeja (TÄH), komposiittiskeboja, Kurjia ja Läpi Näiden Vuosien

Spurdo spärde.


Nyt on ollut taas vaihteeksi TODELLA menevä vaihe.

On tullut käytyä jos jonkinlaisella keikalla, tykitetty nauhalle musaa niin vitusti yms. kivaa.

Alanpa listaamaan, mitä kaikkea jännää tässä on taas ollut.



Profane Omenin akustinen keikka Pikku Hanhessa. Siis kuulin yhtyettä ensimmäistä kertaa akustisesti ja voin todeta, että toimii helvetin hyvin. Yhtyeen taivalta jo vuosia seuranneena voin sanoa, että heidän "death'n'roll" -biisit kyllä taipuivat hienosti akustisiksi tulkinnoiksi, biiseissä oli fiilistä ja groovea. Oltiin Mikko Juhanin kanssa kyllä ihan täpinöissämme. 5/5.

Oli ne kovia.



Käytiinpä myös poikain kanssa 9. päivänä Huhtikuuta Lappeen_rannassa aiheuttamassa pahennusta; SAKARA TOURILLA! Kuten arvata saattaa, esiintyjät olivat Sakara Recordsin "Pyhä Kolminaisuus" (omasta mielestäni): Diablo, Mokoma sekä Stam1na.

Menohan oli huisia, mutta Stam1na vei ehdottomasti pidemmän korren.

Diablo veti tasaisesti ja tyylilleen uskottavasti. Välispiikkeihin olisin toivonut enemmän "munaa ja meininkiä", tuppasivat läpät olemaan suht lameja. Mutta itse keikkahan oli muuten hyvä. 4/5.

Rainer ja Ruokangas Guitarsin  Unicorn Custom. 

"Kuula" oli selvästi käynyt puntilla. :v Äijä oli yhtä tyylikkäänä kuin Jacksonin Soloistinsa. Hyvä skeba, wink wink. :p


#kuvanlaatu

Mokoman keikalta myöhästyttiin noin 10-15 min, koska kaljatiskeille oli niin saatananmoiset jonot. Oluset saatuamme päätimme juoda elämäneliksiirimme (joka ilmeisesti sattui olemaan Koffia, burb) rauhassa, jonka jälkeen siirryimme kuuntelemaan Suomi-thrashin ikoneita.


Mokoma myöskin veti varmalla otteella, mutta mielestäni yhtye soitti liikaa kevyempiä hittibiisejä. Vaikkakin meno oli, pitti pyöri, niin silti olisin kaivannut enemmän "Minä Elän", "Takatalvi" sekä "Haudan Takaa" -tyylisiä rykäyksiä. Soitettu setti käsitti paljon uudempaa, kevyempää tuotantoa. Onneksi setissä oli kumminkin "Pahaa Verta" sekä "Nujerra Ihminen". 4/5

Mutta Stam1na. 

Huhhuh.

Heidän keikastaan minulla ei satu olemaankaan kuin pari hassua videopätkää, oli kiire olla pitissä. Keikka oli ehdottomasti yksi parhaimmista, missä olen eläessäni ollut. Meno oli TODELLA hurjaa. Niin hurjaa, että reväytin pitissä ranteeni auttaessa jotain tyyppiä ylös lattialta. Ranteeni ei ole edelleenkään täysin kunnossa. 

Keikka meni täydessä hurmoksessa. Pitti pyöri koko keikan ajan, ja se oli VALTAVA. Aivan huisia. Stam1naa ei turhaan ole kehuttu yhdeksi Suomen tiukimmista ja parhaista livebändeistä. Se jumalauta on. Kunnia heille. 666/5.




Tuli aloitettua myös toisen rakkaan harrastukseni kesäkausi: maantiepyöräilyn! Uljas ja (yleensä) luotettava "Gänärini", eli "Cännärini", eli Cannondale Caad X -cyclocross tuli laitettua "kesäkuntoon" kevään ensimmäisen (epäonnistuneen) lenkin jälkeen.

Vanhat SammySlick -ulkokumit alkoivat olla sen verran haperoa, että mokomien pistosuojaus alkoi olemaan aikalailla 0/5. Etukumi puhkesi noin 500m kotoa.

Ei siinä mitään, kotiin vaihtamaan uusi sisäkumi...

Uuden sisäkumin asennettuani uhmasin silti kohtaloa, ja päätin lähteä ajelemaan Nastolaan päin (hyrrdyrr). Ajoin 4,6km, ja etukumi sanoi:

"PSHHHHHHHHHHHHHHT".

Ei siinä, itsekin yhtä haperon pään kuin renkaat omistavana olin kyllä ottanut mukaani rengasraudat ja varasisäkumin, mutten pyöränpumppua. Raivo oli valtaisa, mutta käytin sitä hyväkseni.

Ajoin tyhjällä etuvanteella 4,6km takaisin kotiin. Vitutus ja motti kyseisen aktin jälkeen oli melkoinen.

Noh, onhelmahan oli pakko korjata. Suuntasin paria päivää myöhemmin Järvisen pyörään, ostamaan 25mm leveät Continentalin Gatorskin -ulkokumit. Nyt saatana ei pitäisi puhjeta sisäkumeja koko kesänä, kumit kun ovat kuulemma nimensä veroiset, tosi kestävää tavaraa.

Nyt uusilla kumeilla 40km ajaneena voin sanoa, että olivat hyvä ostos. Me gusta. Mucho.

Kulliman. Nama ovat bueno.




On tullut myös speksattua.

Ostin itselleni vakiosoitinliikkeestäni, Keskusmusiikista itselleni kunnon studiomikin. 

RØDE NT2-A.

RØDE paketissaan.

RØDE elementissään. 

Vähän jo sinuiksi tuon vehkeen kanssa päässeenä voin todeta, että TÄSSÄ ON STUDIOMIKKI mitä suosittelen kaikille kotistudion omistajille. Vehkeessä itsessään on säätövaraa vaikka kuinka, on leikkausmahdollisuuksia niin äänenpaineen kuin "high pass" -suodattimen muodossa. Kondensaattorimikkinä tuo vain tarvitsee sen 48 voltin "phantom"-virtasyötön. Toimii perskuleen hyvin Avid Eleven Rackin kanssa.

Äänenlaatu on todella kirkas, ja tuo mikki on TODELLA herkkä. Totesinkin testilauluja vetäessäni että "laulukoppini" tarvitsee lisää äänieristeitä. 

Mikkiä tulette kuulemaan Winter Inside Me:n sekä Late Night Harverstersien uusilla demoilla. 

Mikistä voit lukea lisää täältä:



Ollaan me saatu musaakin pihallekin.

Late Night Harvestersien uusi demo, Kurjat, saatiin pihalle muutama päivä sitten. Kappaleen kitarathan äänitettiin jo hyvissä ajoin viime syksynä. mutta jostain syystä vain en saanut vedettyä lauluja nauhalle, Nyt sain. Biisi löytyy sekä Youtubesta että Soundcloudista.


.


Jos reipas rokkimeininki kiinnostaa (no tottakai teitä kiinnostaa!), niin kannattaa tsekata. Siitä kuuntelemaan, hopi hopi!



Lauantaina 19,4 tuli käytyä Keskusmusiikissa Flaxwood-kitaraklinikassa. Ja kyllä, kuume jäi päälle. Saatana. Oli sen verran päteviä vehkeitä (ja ennen kaikkea suomalaisia), että jo puhtaasta periaatteesta tuollainen on saatava. 

Kitaristi Olli Siikanen veti kolme tiukkaa settiä, niin bluesia, rockia kuin funkia. Ja Flaxwoodit taipuivat jokaiseen.

Olli Siikanen ja Flaxwood Hybrid, Telecaster-rungolla. Oli muuten, heh, syntisen paljon helpompi soittaa kuin "normi-Tele".

Kaksi Master-sarjan soitinta, sekä yksi Custom (jos oikein käsitin niin Classic-sarjan Rautia, Seymour Duncan Blackout -mikityksellä).

Olihan noita. Soittimia. UUUUUUH.


Flaxwoodin kitarat kitarat valmistetaan yhtiön omasta Flaxwood-komposiittimateriaalista (materiaali on puukuidun ja muovikuidun sekoitus), Suomessa, Heinävaarassa. Ainoastaan Flaxwoodin Hybrid-sarjan rungot on tehty lepästä. 

Materiaalina Flaxwood SOI. Ja hyvin. Kitara resonoi huomattavasti herkemmin kuin pelkkä puu, mutta kitara itsessään ei "elä", se ei välitä pätkääkään lämpötilanvaihteluista. Mielestäni täydellinen keikka- ja tottakai studiosoitinkin, etenkin kun lähestulkoon jokainen omistamani kitara kun tulee laittaa erikseen "kesä-" ja "talvisäätöihin". Etenkin Schecterit. Kitaran "homogeenisyys" on ehdottomasti sen valttikortti. 

Mensuuri Flaxwoodin kitaroissa on 25,5", ja kitaroissa on "toistaiseksi" 22 nauhaa. Riittävästi minulle. Kaula oli pyöreähkö, mutta silti nopea. Esim. Flaxwoodin Tele oli huomattavasti miellyttävämpi soittaa kuin tavallinen Fenderin Tele (sori Fender, you just got fucked). Minun Teleni tulee ehdottomasti jossain saumassa saamaan Flaxwoodin kaulan (kyllä, yhtiö myy myös irtokauloja, jotka käyvät suoraan ainain Fenderin kaulapesään). Oikeastaan kaula oli malliltaan hyvin ESP:mäinen, ehkä semisti kumminkin pyöreämpi.

Kitaramallistoja on kolme: juuri mainitsemani Hybrid (runko leppää, kaula Flaxwoodia),  täysin Flaxwood-materiaalista tehty Classic-sarja, sekä yhtiön high end -mallisto Master. Ja kyllä, meikäpojalle kelpaisi kaikki.

Olen ollut kiinnostunut yhtiön kitaroista jo vuosia, mutta nyt vasta tuli ensimmäinen mahdollisuus päästä kokeilemaan. Ja olen koukussa.

Kyllä. Minä suosittelen kokeilemaan. 



Sitten Winter Inside Me:hen.

Through These Yearsin osiot on KAIKKI äänitetty. Ehkä jotakin vielä viilaillaan ja vedetään uusiksi, mutta pääasiassa kaikki on nyt narulla. Ja meillä alkaa Mikko Juhanin kanssa helvetinmoiset miksaustalkoot. 

Tosiaan, eilen ääniteltiin akustisia kitaroita, mikä olikin spontaani idea. Jari kun meni ostamaan Flaxwood-kitaraklinikan päätteeksi Martinin akustisen kitaran. Eikä minun mielestä mikään paska ostos, päinvastoin.

Kitarat äänitettiin uudella RØDE:lla, ja soundi oli heleä. Kuulosti siltä miltä akustisen kitaran tulee kuulostaakin.

Päivin laulutkin saatiin äänitettyä, ja nopeasti. Samalla kokeiltiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen meikäläisen örinöitä sekä huutoja kertosäkeeseen. Ja ne jäi sinne,

Tuottaja/kitaristi/vokalisti Honkola on tyytyväinen. Samoin Päkä ja Jari.

Otin taas videomateriaalia noista sessioista, tämäkin pätkä löytyy SinäTuubasta:




Nyt tosiaan seuraavaksi jäätävät miksaussulkeiset. Mutta sitä ennen vielä todennäköisesti Late Night Harvesterien äänityksiä, heh juum.


Ja taas mennään.

Saatana.

Mä meen nyt nukkumaan.


Your's trolli,
- Late

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

"Aktiivisuusranneke"-eevertti vauhdissa

\,,/

Jeah, tovi on taas mennyt siitä kun on tullut kirjoiteltua. Muutto saatiin onnistuneesti suoritettua, ja kaikki kamat on suht'koht paikallaan. Ehkä jotkin tietyt artefaktit vielä etsivät paikkaansa, mutta eiköhän nekin siitä lutviudu.

Reilussa kolmessa viikossa on tapahtunut PALJON. Tosiaan, muutto vei aika hyvin koko porukalta mehut, ja erityiskiitos muuttojeesistä täytyy antaa bänditoverilleni Mikolle (tänks, bro!).

Tämä päivitys on luultavasti täyttä sillisalaattia, jotenkin kun en ehkä koe tarvetta kertoa asioita kronologisessa järjestyksessä, vaan pikemminkin projektikohtaisesti.


On käyty läpi myös jokaisen miehen henkinen Helvetin esikartano Maan päällä; IKEA. Selvisin tuosta reissusta louhahtamatta ja tuuheutumatta. Olen edistynyt. Olen kasvanut. Olen voittaja.

Ikean lihapullat, pottumuusi, puolukahillo, Daim-kakku ja pakollinen Lapin Kulta (oispa ollut Karhua). Ei tuota selvinpäin kestä.


Muuton kynnyksellä sain myös mieleisen postipaketin, jota olinkin odotellut lähestulkoon kolme kuukautta:

Zoom Q4 -videokamera.

Kyseessähän on TODELLA pieni HD-videota kuvaava videokamera. Zoomhan on merkkinä tunnettu enemmänkin audiotallentimista, mutta mokomat tekevät myös videotallentimiakin. Tämä toimii siis suht hyvin tarvittaessa myös "aktiivisuusrannekkeena" ja melkein mahtuu kirjan väliin. Oho. Tiedätte mitä tarkoitan.

Zoom Q4 on varustettu stereomikrofoniparilla, jotka kestävät peräti 130 dB (!) äänenpaineen. Tarkempaa tietoa kyseisestä vehkeestä voi lukea esim. Zoomin omilta verkkosivuilta: https://www.zoom-na.com/products/field-video-recording/video-recording/zoom-q4-handy-video-recorder/features.

Olen myös useampaan otteeseen testaillut tuota kameraa, myös ihan Youtubeen asti. Niistä pätkistä ihan kohta.



Mitenkäs siellä musarintamalla? Noh, jostain oudosta syystä muutosta huolimatta olen ollut supertehokas.

Uusi musahuone tuli ennätysvauhtia valmiiksi, ja se on parempi mitä osasin kuvitellakkaan. Myös musahuoneen ns. "vaatehuone", joka on TODELLA iso, on nyt varastotilan lisäksi lauluäänityshuone. Akustiikka tuossa puukopissa kun on 5/5.

Työkalut ja muruset siististi omilla paikoillaan, lähestulkoon heti jo muuton alussa. 
Takavasemmalta etuoikealle: ESP LTD V-500, Ibanez SR-505 "Senioribasso", Ibanez SR-305 "mörköbasso", Fender T-Bucket 300CE, Schecter C7 Blackjack ATX, Schecter C8 Blackjack ATX, ESP E-II Eclipse 7, Ibanez Jem 90HAM, Jackson SL2Q Pro Soloist, Schecter S1 Blackjack ja Fender Telecaster Standard.

Äänityshuoneessa on kivaa! Pitää vaan speksata kunnon studiomikki ja "popintappaja" (=popkiller aka -filter).

Vielä hieman keskeneräinen työpiste. :---D


Nyt kun kerran on kunnon tilat työskennellä, kävin heti tuumasta toimeen niin Late Night Harvesterien, Winter Inside Me:n ja soolotuotantoni kanssa. 

Late Night Harvesterien seuraava julkaisu, "Kurjat", jonka kitarat on äänitetty jo vuoden 2015 syksyllä, sai nyt vihdoin kunnolliset laulut. Biisi on nyt miksattavana ja masteroitavana yhtyeemme omalla tuottajalla, Mikko Juhanilla.

Sooloprojektinikin sain käyntiin ihan uudenlaisella drivella: kahden biisin soittimet on kaikki äänitetty, ja toisessa on jopa laulutkin.

Tuli heti muuttohulinoiden rauhoituttua rykäistyä tällainen "crap guitar playthrough" toisesta noista biiseistä. Valotukset ja kaikki muukin on tässä päin helvettiä, mutta fuck it. Tarkoitus olikin vain testata tuota kameraa.



Kyseisen pätkän voi myös tsekata Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=q65X7dhBxls

Ja mitä muuten sooloprojektiini tulee, niin tuon Break Me:n lisäksi olen äänittänyt pari vuotta vanhan "Anchor"-kappaleen uudestaan. Tuosta löytyy pieni hassunhauska teaser-pätkä sooloartistisivuiltani Facebookissa: https://www.facebook.com/latehonkola/videos/1095559997131644/

Kovasti olen myös säädellyt soundeja Avid Eleven Rackissä suuntaan ja toiseen, ja todennäköisesti maanmainio Boss BluesDriver BD-2 tulee olemaan merkittävässä osassa. Olen vain vakuuttuneempi koko ajan siitä, että tuo kyseinen pieni sininen pille... eiku purkki on yksi parhaimmista säröpedaaleista (tai overdrive, miten asian haluaa ilmaista) mitä on ikinä valmistettu. Tai ainakin meikäläisen korvaan tuo kuulostaa oikein säädettynä vain niin saatanan hyvältä. Ihan oikeasti.




Onpa tullut otettua tuo videokamera mukaan myös Winter Inside Me:n treeneihin. Yksistä treeneistä myös rykäisin pienimuotoisen lyhytelokuvan. Mielestäni on hyvä alkaa promoamaan (=spammaamaan) kun Company Rock -kisakin on jo ovella... 

Kyseinen pätkä löytyy Winter Inside Me:n viralliselta Facebook-sivulta. Tästä linkkiä: https://www.facebook.com/winterinsideme/videos/1123004391053762/

Ja niin, vihdoinkin saatiin alulle myös Winter Inside Me:n nykykokoonpanon ensimmäinen demo. Through These Years -kappale tuotetaan omin voimin ja kätösin. Tuottajina projektissa toimii meikäläisen lisäksi luotettu ja jo aiemminkin kirjoituksessa mainittu "Mr. Producer", Mikko Juhani. 

Tuottaja Honkola on huolissaan jostain, mistä lie. Puikoissa Jari, Ibanez TAM-100:nsa kanssa.


Ja pääsinpä minäkin ESP:ini kanssa puikkoihin. Tuolloin tuotannollisessa vastuussa oli Mikko Juhani.

Zoom Q4 oli mukana myös tuolla äänityksissä. Aloinpa heti äänityksien jälkeisenä päivänä editoimaan noita videoita.

Ja koska en omista mitään kunnollisia videoeditoriohjelmia ja olen täysi amatööri, käytän edelleen vanhaa, tuttua ja turvallista Windows Movie Makeria. Susihan tuo ohjelma on, mutta tällaiselle kaltaiselleni palikalle ihan riittävä. 

Tässä tulos, mitä noista pätkistä sain tehtyä. Seuraavaksi tosiaan on ohjelmassa Päivin laulut tuohon kappaleeseen, minä kun en kappaleessa laula nuottiakaan. Tämän jälkeen meillä onkin Mikon kanssa helevetinmoisen miksaussulkeiset. 


Ja kyseisen pätkän Youtube-linkki: https://www.youtube.com/watch?v=HgWrjCZwPL4




Niin. Jokaisen on alettava rasvailemaan ja voitelemaan persettään sitten huolella; meillä oli tässä taannoin blackened death metal -yhtyeemme Atlas Of Miseryn reenit, kahden vuoden tauon jälkeen. Louhittiin 6-7 vuotta vanhoja biisejä samanlaisella raivolla kuin silloin vajaa parikymppisinä yhteiskuntaa, ihmisiä ja etenkin kirkollista instituutiota vihaavina teineinä. Paitsi että me olemme niitä edelleen. TRVE meininki. Raakaa, armotonta blackened death metallia.

The black metal stick. Kun tämä vehje kaivetaan esille, silloin mennään ja kovaa. Väsymätön, brutaali, vulgääri työhevonen. Kumppanini jo lähestulkoon yhdeksän vuoden ajan. Tappoase. ESP LTD V-500.

Atlas of Misery palaa tänä kesänä. Ja se palaa voimakkaampana kuin koskaan.

#Musakesä2016 on julistettu virallisesti alkaneeksi.