Speduja ja skeboja - Laden kitaraidentiteettikriisi

Heh.

Siitä taitaakin olla pidempi aika kun on viimeksi tänne kirjoitellut. Laiskuus iski. Heh juum.

Reenailtu on, sekä covereita että WIMin kanssa. Jopa bluesia.

Itse asiassa olen editoinut tuolta viimeisimmältä keikalta otettuja videoita, ja niitä olen pikkuhiljaa lataillut Youtubeen, tosin piilotettuina videoina. Täytyy ensin saada bänditovereiden tuomio niistä.

Joo, tuli tehtyä mielenkiintoinen versio Lady Gagan Bad Romance-biisistä. Tämä tullaan varmasti kuulemaan keikoilla. "Likainen Romanssi" ala-A:sta toimii. Ainakin bänditovereiden mielestä, heh.

Myös RareEarthElementsiä on tullut ääniteltyä, ja toisaalta treenattuakin. EP:n introbiisi on äänitetty, ja vanhaa "Pandora's Box" -biisiä aloin kaivamaan naftaliinistä. Biisi on alunperin sävelletty D-vireelle, josta kääntyi myöhemmin drop D:lle, ja nyt lopulta C#-standardiin. Wörks bättre than fine. Etenkin JEMillä tykitettynä.

Ja olipa meikäläisen pärstä jopa Uusi Lahti -lehdessä. Heh.

Tänään tuli myös pitkästä aikaa käytyä Lahden Keskusmusiikissa. Parhaassa musakaupassa ikinä. Tosiaan, tarkoitus oli kokeilla vain erilaisia pedaaleja. Ajattelin nääs päästä nykyisestä Digitechin multiefektistä eroon...

Tuli vastaan pedaali, mikä oli ostettava samantien; Boss Blues Driver BD-2. Sopi täydellisesti cleanien kitarasoundien boostiksi, mutta myöskin kevyemmäksi säröksi. Toimi kuin junan vessa. Kyseinen spedu lähti epäröimättä mukaan. Kuten myös uusi Dunlopin capo sekä John Petruccin signature-plektroja.

MUTTAMUTTA.

Les Paul -miehelle tuli identiteettikriisi. Antakaa minun kertoa koko tarina.

Pedaaleja tosiaan oli jäätävä liuta, mitkä oli kytketty Fenderin putkicomboon (sori, en muista mallia).

Pedaalien kokeilu tosiaan alkoi ensin ESP LTD TE-406, "hevi-tele". EMG-mikit, kunnon rocksoundi. Toimi. Siirryin seuraavaksi ESP LTD EC-401, kitaran intonaatiossa oli jotain häikkää, joten se lähti nopeasti takaisin hyllyyn,

Sitten tapahtui jotain järisyttävää.

Otin hyllystä testiin Fender Telecaster Standardin. Meksikolaisen, jos tarkkoja ollaan. Ja valkoinen (koska fiksaatio valkoisiin kitaroihin).

Ensimmäinen E-mollisointu, ja se oli menoa. Rakkautta ensikuulemalta. Jopa mukana ollut kihlattuni Laura huomasi soundin, Se kirkkaus, se terävyys. Se oli täydellisyyttä. Etenkin Blues Driver -pedaalin sekä reverb-pedaalin ollessa päälle kytkettyinä. "Les Paul -miehen" identiteetti alkoi murenemaan. Se hajosi paloiksi Keskusmusiikin lattialle. Tilanne ei ollut hallinnassani.

Yritin saada Les Paul-jäbän identiteetin rippeitä kerättyä vielä testaamalla Gretshin Electromatic Pro Jetiä. Ei. Ei. Ei. Se ei kuulostanut hyvältä. Se ei kuulostanut miltään.

Epätoivoissani kokeilin myös uudenuutukaista Fenderin Jazzmasteria, kaksikelaisilla mikeillä. Ei... Ei... Ei kai taas... Ei toiminut, ei.

Oli vielä varmistuttava kuulemastani, hain hyllystä Fenderin Telen, tosin mustana.

Ja ei saatana, kyllä, KYLLÄ, K Y L L Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä ÄH!! Dat sound, orgasmic...

Olin jo lähellä ostaa siltä istumalta valkoisen Telen, mutta maltoin mieleni. Totesimme Lauran kanssa, että on paras mennä syömään, laskea kierroksia ja "pitää palaveri". Ei mitään hätiköityä.

Kiinalaista (etenkin friteerattuja kanapaloja) nauttiessa päädyimme lopputulokseen, että Fenderin Tele on kokoelmiin saatava. Ennenkaikkea, Lauran mielipide on minulle tässä asiassa tärkein. Jostain syystä tuo nainen tosiaan tietää, mikä tälle jäbälle on hyväksi (paras esimerkki tähän mennessä tuo ESP Eclipse). Päädyimme ratkaisuun, että ostan kitaran. Tosin vain toista väriä.

Tilaukseen lähti "Lake Placid Blue"-värinen Tele. Nyt odotellaan kepukan saapumista. Ahh, kitarakokoelmani alkaa olemaan TÄYDELLINEN. Tai noh, mielestäni kitaroita EI VOI OLLA liikaa. Heh juum.

Eniveis, tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Palaillaan, mussukat ja raqsupaqsupuqsuihqut! :3
- Lade

Ny poijjaat saunoo!! -Winter Inside Me keikalla 5.9.2015

Ave!

Lauantain keikka oli BLAST. PAUKE. JYRÄ. TYKKI. KANUUNA. MÖRSSÄRI. Peto oli irti.

Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Muutama hassunhauska blackout tuli lauluja vetäessä, mutta nekin sai korvattua George Corpsegrindermaisella epämääräisellä murinalla.

Tosiaan, keikkahan järjestettiin Lahti Energia Oy:n henkilöstön sauna- viihdetiloissa. Itse asiassa samassa rakennuksessa, missä myös bändikämppämme sijaitsee.

Ajattelin nyt kuvablogimaisesti kertoilla ja laittaa kuvia tuosta vedetystä keikasta.

Yeah. Perjantai-iltana kamat kasaan ja kenraaliharkat.

Menimme lauantaina jo klo 16.00 laittelemaan "lämppärisetin" kamoja kasaan. Eli Mikon Line6 Spider II soundit kohdalleen ja voluumit oikealle tasolle. Keikkapaikkahan oli sen verran pieni (ja PA on myös suht pieni), että kitaravahvistimia emme pystyneet mikittämään. Yrittettiin säätää kitaravahvistimien paikat suht stereomaisesti. Parhaiten keikan soundeistahan sai irti ne, jotka olivat kuuntelivat bändiä täysin keskellä. Ja niin, säädettiinpä myös Jukankin Marshall-vahvari kondikseen, yksi cover-biisi kun vedettiin kolmella kitaralla.

 FINAL SOUNDCHECK

Dat vahvistinvalli (vasemmalta oikealle): Blackstar HT60 Stage. Ampeg Micro-CL, Line6 Spider II ja Marshall MG100FX, Mesa/Boogie Mark V & Rectifier-kaappi.

Final soundcheck. Oli pakko aloittaa hyvissä ajoin jo ottamaan "äänenavaavaa"; Karhu Tuplahumala. Parhautta. 

Basistimme Jukan hankkimat keikkavalot toivat treenamiseen ja myöskin keikkaan aivan toisenlaisen fiiliksen. Huomatkaa myös Pertti Kurikan Nimipäivät -paita.

LÄMPPÄRI

Tosiaan, Mikon kanssa vedetiin lämmittelybändinä (puolet Ihmisen Kauneudesta -nimissä ja puolet Melancoholin -nimissä.

Biisilista:

1. Horros (Ihmisen Kauneudesta)

2. Jumala (Apulanta -cover)

3. Teuvo, maanteiden kuningas (Leevi and the Leavings -cover, feattaamassa Jukka)

4. Everything Can't Stay The Same (Melancohol)

5. Ravens (Melancohol)

Heinolan pojat coveroimassa Heinolan poikia. Huomatkaa ESP LTD:n V:t. Näillä kepeillä on tykitetty jo vuodesta 2007!

Mikko ja ESP LTD MMV-07

Silmät-kiinni -fiilistelyä.

Teuv00-0-0-000

Melancoholin biisien ajaksi heitin kitaran syrjän ja keskityin tulkintaan.

WINTER INSIDE ME -SETTI

Aloiteltiin WIM:in kanssa n. klo 19.15. Setti oli seuraavanlainen:

1. Falling Clouds

2. Love With Pain

3. Aggression

4. Paralyzed

5. Legacy

6. Betrayed Expectations

7. Tree Without Leaves

seuraavien biisien PITI olla encorena mutta vedettiinkin ne putkeen

8. Päivin ja Heidin tulkinta Mozartin kappaleesta "Als Luise die Briefe ihres ungetreuen Liebhabers verbrannte"

9. Reflections of Separation

Encore:

- Aggression, uudestaan, siihen asti kunnes läppäri sanoi sopparin irti ja veti blue screenin

- Hätä ei ollut tämän näköinen; vedettiin loppuun impro-perseilybiisi "Kurtin Vadelmavene" (Jari tiluttaa, Jukka soitti E:stä ja meikäläinen "tulkitsi" tunnettuja Suomi-rap -biisejä.

Ananaspää.

Sininen trippi.

Jari & UV777

Paskaa välispiikkiä...

Ananaspää XXX

Oli pakko mennä yleisön sekaan riehumaan.

MOSHMOSHMOSHMOSH

Wow such mosh trip

Extended range domination: 8-kieliset skebat x 2 + 6-kielinen basso. Osaatteko vetää?

Encoren aikana kielisoitinosasto päätyi riehumaan yleisön sekaan.

Kyllä. Reilun tunnin keikka meni paremmin kuin odotusten mukaan, bändillä ja nähtävästi yleisölläkin oli helvetin hauskaa. Nyt näitä lisää!

Ja niin, kuvista kiitos Lauralleni <3

Ja nyt eikun lisää paskaa housuun,

- Late

(Michael) Jacksonin säätämistä, räjähtäneitä putkia ja keikkavalmisteluja

Hallo.

Juuh okei, taas on tovi vierähtänyt. Moneen otteeseen olisi pitänyt tätä kirjoittaa, mutta en jaksanut. Ei voi mitään. Noh, saatte nyt sitten kerralla enemmän luettavaa. Tai noh, ehkä laitan hieman suodatinta ja yritän supistaa tekstin määrää.

1. Sorsastusreissu ja tauti.

Tauti vaivaa edelleen. Se vaivasi viime viikonloppuna vuotuisessa sorsastusreissullakin. Luultavasti sielläkin tuli oltua kevyessä kuumeessa, mutta ibuprofeeni saa ihmeitä aikaan. Sorsia ei reissulla tullut (yhtä ainoata lukuunottamatta minkä pikkuveljeni täräytti alas, kyseinen lintu lienee päätynyt jo lihapataan ajat sitten), mutta olkapään sai kyllä kipeäksi. Vinkki: älkää ampuko hyviksenne 64 gramman latauksella olevia haulikon magnum-patruunoita, ne tekee höpöä (tavallinen kiekkopatruunan lataus on 24 grammaa). Isommallekin miehelle. Hatunnosto niille jotka noita patruunoita ampuvat merilinnustuksessa. Tips fedora.

Köhittää vieläkin niin maan perkeleesti, ilkeää kuivaa yskää mikä ei millään meinaa loppua. Kuumottaa tämäniltainen keikka, että miten ääni lähtee. Eilisissä reeneissä lähti ihan ok, mutta se kutina kurkussa - vittu. Pakko kokeilla samaa temppua mitä viime Winter Inside Me:n keikalla: puoli askia pehmeitä Carmolis-pastilleja. Avaa kurkun aika makoisasti.

2. Pakollinen kitarapornoilu.

Alkuviikosta tuli säädettyä (Michael) Jacksonin Soloist keikkakuntoo. Tallan ja kielten korkeuden säätö, intonaatio sekä satulan lukkopalikoiden varmistus, MITKÄ OLIVAT OLLEET JO PITKÄN AIKAA LÖYSÄLLÄ ja tästä syystä aiheutti vireongelmia. Kitara on drop H:ssa, eli hevikeppi hevisäädöissä. Ja onpa tuo kitara aivan jäätävän hyvä tiluttaakin.

Saanen siis esitellä, keikkakuntoinen
Jackson Pro Soloist SL2Q

Viime talven heräteostos Lahden Keskusmusiikista. Helvetin hyvä kitara, mikä lyhen testin jälkeen oli pakko saada. Tämä oli heräteostos, mitä en todellakaan kadu. "Halvempaa parempaa" Pro-sarjaa, Indonesiassa valmistettu. Ja tietenkin ladattu Seymour Duncan JB-'59 -mikkisetillä.

Spexxxsexxx:

- 25,5" skaala

- Liimakaula

- Leppärunko

- Jacksonin "Speed neck" -kaulaprofiili

- Seymour Duncan JB-'59 -mikitys

- Floyd Rose FRT-O2000 -tremolo

- 24 nauhaa

- Väri Transculent Black (näyttää kyllä kokomustalta, mutta oikeassa valossa uhh, tää on meinaan nätti)

Omat säädöt:

- D'Addario .011-.052 -kielisetti

- Vire drop H (H - F# - H - E - G# - C#)

- Pinkki DiMarzio ClipLock -hihna 

Tulipa tuokin esiteltyä. Eteenpäin.

Tuli myös laitettua keikkakuntoon Winter Inside Me:ssä käyttämäni pääinstrumentit: Schecter Blackjack ATX C8 ja ESP EII Eclipse 7.

Schecter Blackjack ATX C8

Meikäläisen ensimmäinen 8-kielinen mörssäri. Tämä tuli ostettua samaan aikaan kuin pikkuveljensä, Schecter Blackjack ATX C7 (esitelty jo aiemmissa päivityksissä). Helvetin hyvä soittaa, eikä kaula tunnu Schecterille ominaiselta pesäpallomailalta, kuten C7:ssa. 

Speksit:

- 26,5" skaala

- Mahonkikaula ja -runko

- Seymour Duncan Blackout -aktiivimikit

- Väri "Walnut Satin"

- Schecterin lukkovirittimet

- 24 nauhaa

- Hipshot -talla

Omat säädöt:

- .009-setti, lisänä 7. kielenä .0,62 ja 8. kieli .080.

- Vire drop E (E - H - E - A - D - G - H - E). Joskus myös vireessä drop E drop A, jolloin 7-kieli on tiputettu H:sta A:han. 

Tällä on tykitetty Winter Inside Me:ssä niin kauan kuin tämä kitara on meikäläisellä ollut. Luottopeli. Ongelmiakin on ollut: otelaudassa on muutama pieni kosmeettinen halkeama (ei onneksi vaikuta soittoon) sekä tallasta hävisi aikoinaan A-kielen pidikkeen ruuvi. Tästä johtuen kitara lähti viime syksynä takuuhuoltoon. Olisin vetänyt myös viimeisimmän Winterin keikan tällä, mutta tämä oli tuolloin juuri siellä takuuhuollossa. Syletti aika komeasti. Mutta C7 onneksi pelasti, ja onneksi biisit jotka keikalla soitettiin oli sävelletty 7-kieliselle.

Kielet tuli myös vaihdettua uusimpaan "kultaan", kruununjalokiveeni:

ESP EII Eclipse 7

Tällaisesta kitarasta olin haaveillut 10 vitun vuotta. 7-kielinen Les Paul, ja vieläpä ESP on ollut märkä uni niin kauan kuin olen tiennyt tällaisia kitaroita olevan. Suurin esikuva lienee Mokoma-yhtyeen Kuisma Aallon 7-kielinen custom-Eclipse, mikä oli hänellä Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi- albumin julkaisun jälkeisellä kiertueella. Kyseinen kitara on ilmeisesti kuitenkin "eläkkeellä", sillä Kuisman "pääseiska" on nykyään 7-kielinen ESP:n custom V (ja aikoinaan 6-kielisen V:n hankin myös Kuisman innoittamana). Kerroin tämän tarinan Helsingin Musamaailmassa kitaraa ostaessani, sanoivat lähettävänsä Kuismalle terveisiä. Fanipoika-Lade oli innoissaan kuin teinipoika seksilelukaupassa.

Speksit:

- 25,5" skaala

- Mahonkikaula ja -runko

- EMG 707 -kaulamikki, EMG 81-7 -tallamikki.

- Sperzel -lukkovirittimet

- Eebenpuu-otelauta

- 24 nauhaa

- Väri "Black Satin"

Omat säärötttt:

- DiMarzio ClipLock -hihna

- D'Addario .010 -kielisetti, lisänä .062 7-kielenä.

- Vire H-standardi (H - E - A - D - G - H - E)

Tämä kitara. Se kuiskasi minulle: "Osta minut". Ja minä ostin, tuoreen kihlattuni (olimme menneet Lauran kanssa kihloihin edeltävänä iltana) kannustamana. Totesi että jos tämä olisi jäänyt hyllyyn että "minua olisi vituttanut se ja pitkään". Kerrankin tuli kuunneltua, ja vieläpä oikeassa kohdassa.

Tosiaan, tämä kitara on tällä hetkellä 1-instrumenttini. Pääasiassa soitan tällä Winter Inside Me:ssä, mutta tuleepa tällä tehtyä soolotuotantoakin, ihan jo pelkälteen siksi että tämän kitaran soundi on JYRÄÄVÄ. Etenkin Blackstarin vahvistimien kanssa. EMG-mikit ja Blackstarit sopivat toisilleen kuin nyrkkirauta leukaluuhun. Jumalauta, tämä on meikäläisen THE KITARA. Ja juuri tuli ESP Guitarsin nettisivuilta luettua, että tämä kitara on poistuva malli. Tuli siis todellakin hankittua tämä enemmän kuin hyvään saumaan. Perkele.

Vielä jaksaa, neljännen kitaran esittely, mikä on ENSIMMÄINEN OIKEA kitarani BC Richin, Epiphonen sekä Ibanezin halpis-seiskan omsitamisen jälkeen; vuoden 2007

ESP LTD V-500

Tähän kitaraan "tuhlasin" vuoden 2007-kesätyörahani. 16-vuotias itseni oli enemmän kuin onnellinen, kun tämän kitaran sai Thomannilta aikoinaan tilattua. Puhdas hevijyrä, jonka kanssa on koettu lähestulkoon yhtä paljon (no okei, enemmänkin) kuin Schecter S1:n kanssa. Tällä on soitettu jo aikoinaan Hopeassa ja Carmine Nightfallissa, ja "ura" jatkui myöhemmin Atlas of Miseryssä, Verenpunassa ja kaikissa mitkä on hengissä vielä tänäkin päivänä. Kitara tosiaan tuli hankittua myös Kuisman Aallon innoittamana, Sakara Tour 2006-DVD:llä näkemäni ESP:n Custom 7 oli sen verran näyttävä ilmestys. Ja mainostipa Dimmu Borgirin Galderkin tätä kitaraa mainosvideolla (kyllä, olen mainonnan uhri). Mielenkiintoinen sattuma oli myös se, että Seinäjokelaisen Nicole-yhtyeen (joka on ollut jo teinivuosistani asti meikäläiselle yksi kovimpia esikuvia) Ilkka Laitala oli saanut SAMANLAISEN kitaran TÄYSIN SAMAAN AIKAAN. En kyllä usko sattumaan, tuossa täytyi olla jotain suurempaa. ;)

Speksit:

- 25,5" skaala

- Mahonkirunko ja -kaula

- Grover-virittimet

- EMG 81-mikitys

- Ruusupuuotelauta

- 24 nauhaa

- Väri perus_perkeleen_sysi_musta

Omat säädöt:

- Tällä hetkellä D'Addario .012-.052-kielisetti

- Vire vaihtelevasti joko drop H tai C#-standardi 

- Hihna suomaista lehmänpersettä, eli nahkaa.

 Kyllä. Tämä oli vuosia se ykkönen. Tällä kitaralla soitetaan METALLIA. Tällä on äänitetty paljon. Todella PALJON. Vuosia V:llä soittaneena oli vaikea totutella super-straton muotoon. V vaan istuu omiin näppeihin, kuten Les Paul, millaisen omistin jo ennen tätä V:tä. 

Kyseinen LTD 500-sarja kuoli ja korvattiin nykyisellä 300-sarjalla, jossa esim. virittimet vaihdettiin Grovereista ESP:n omiin virittimiin. Laatu ehkä hitusen heikkeni, mutta samalla hinnat tulivat pariksi vuodeksi alas. Alkuvuodesta dollarin kurssin muutoksen takia ESP:n hinnat nousivat pilviin, arviolta 20-30%, riippuen mallista. Omasta V-500:stä maksoin aikoinaan 800€, ja olen omasta mielestäni saanut rahoillein vastinetta. 16-vuotias teini-Lauri solmi tämän kitaran kanssa "liiton", mitä ei sakaroiden kolhut ym. halkeamat ole rikkoneet. Eivätkä tule ikinä rikkomaan. Tämä kitara on minulle RAKAS. Ja sitä se tulee aina olemaan.

3. Vahvistinremontti

Joo. Isompi Blackstar sanoi tosiaan pari päivää sitten sopparin irti, toinen pääteputki kun kärähti. Ostin uudet Electro Harmonixin EL23-putket, ja homma skulaa taas. Biasointi (=pääteputkien läpi menevän lepovirran säätäminen) jäi tekemättä, mikä kuumottaa ja paljon. Eilisissä treeneissä kyllä soundi oli kohdallaan, eikä vahvistin näyttänyt pahoinvoinnin merkkejä, ainakaan pienillä tehoilla.

Uudet putket "inessä".

Tosiaan, ÄLKÄÄ TEHKÖ NIINKUIN MINÄ TEEN VAAN TEHKÄÄ NIINKUIN MINÄ SANON. Tuo biasointi olisi tosiaan ollut hyvä tehdä, mutta kiireen takia se jäi tekemättä. Kuumotus vahvistimen puolesta on melkoinen.

LOPPUJAUHANTA:

Joo. Mä lähden tästä valmistautumaan illan Ihmisen Kauneudesta sekä Winter Inside Me:n kutsuvieraskeikkaan. Wish me luck!

Lade The RoudariEevertti

XOXO

- Lade