Hallo.
Juuh okei, taas on tovi vierähtänyt. Moneen otteeseen olisi pitänyt tätä kirjoittaa, mutta en jaksanut. Ei voi mitään. Noh, saatte nyt sitten kerralla enemmän luettavaa. Tai noh, ehkä laitan hieman suodatinta ja yritän supistaa tekstin määrää.
1. Sorsastusreissu ja tauti.
Tauti vaivaa edelleen. Se vaivasi viime viikonloppuna vuotuisessa sorsastusreissullakin. Luultavasti sielläkin tuli oltua kevyessä kuumeessa, mutta ibuprofeeni saa ihmeitä aikaan. Sorsia ei reissulla tullut (yhtä ainoata lukuunottamatta minkä pikkuveljeni täräytti alas, kyseinen lintu lienee päätynyt jo lihapataan ajat sitten), mutta olkapään sai kyllä kipeäksi. Vinkki: älkää ampuko hyviksenne 64 gramman latauksella olevia haulikon magnum-patruunoita, ne tekee höpöä (tavallinen kiekkopatruunan lataus on 24 grammaa). Isommallekin miehelle. Hatunnosto niille jotka noita patruunoita ampuvat merilinnustuksessa. Tips fedora.
Köhittää vieläkin niin maan perkeleesti, ilkeää kuivaa yskää mikä ei millään meinaa loppua. Kuumottaa tämäniltainen keikka, että miten ääni lähtee. Eilisissä reeneissä lähti ihan ok, mutta se kutina kurkussa - vittu. Pakko kokeilla samaa temppua mitä viime Winter Inside Me:n keikalla: puoli askia pehmeitä Carmolis-pastilleja. Avaa kurkun aika makoisasti.
2. Pakollinen kitarapornoilu.
Alkuviikosta tuli säädettyä (Michael) Jacksonin Soloist keikkakuntoo. Tallan ja kielten korkeuden säätö, intonaatio sekä satulan lukkopalikoiden varmistus, MITKÄ OLIVAT OLLEET JO PITKÄN AIKAA LÖYSÄLLÄ ja tästä syystä aiheutti vireongelmia. Kitara on drop H:ssa, eli hevikeppi hevisäädöissä. Ja onpa tuo kitara aivan jäätävän hyvä tiluttaakin.
Saanen siis esitellä, keikkakuntoinen
Jackson Pro Soloist SL2Q
Juuh okei, taas on tovi vierähtänyt. Moneen otteeseen olisi pitänyt tätä kirjoittaa, mutta en jaksanut. Ei voi mitään. Noh, saatte nyt sitten kerralla enemmän luettavaa. Tai noh, ehkä laitan hieman suodatinta ja yritän supistaa tekstin määrää.
1. Sorsastusreissu ja tauti.
Tauti vaivaa edelleen. Se vaivasi viime viikonloppuna vuotuisessa sorsastusreissullakin. Luultavasti sielläkin tuli oltua kevyessä kuumeessa, mutta ibuprofeeni saa ihmeitä aikaan. Sorsia ei reissulla tullut (yhtä ainoata lukuunottamatta minkä pikkuveljeni täräytti alas, kyseinen lintu lienee päätynyt jo lihapataan ajat sitten), mutta olkapään sai kyllä kipeäksi. Vinkki: älkää ampuko hyviksenne 64 gramman latauksella olevia haulikon magnum-patruunoita, ne tekee höpöä (tavallinen kiekkopatruunan lataus on 24 grammaa). Isommallekin miehelle. Hatunnosto niille jotka noita patruunoita ampuvat merilinnustuksessa. Tips fedora.
Köhittää vieläkin niin maan perkeleesti, ilkeää kuivaa yskää mikä ei millään meinaa loppua. Kuumottaa tämäniltainen keikka, että miten ääni lähtee. Eilisissä reeneissä lähti ihan ok, mutta se kutina kurkussa - vittu. Pakko kokeilla samaa temppua mitä viime Winter Inside Me:n keikalla: puoli askia pehmeitä Carmolis-pastilleja. Avaa kurkun aika makoisasti.
2. Pakollinen kitarapornoilu.
Alkuviikosta tuli säädettyä (Michael) Jacksonin Soloist keikkakuntoo. Tallan ja kielten korkeuden säätö, intonaatio sekä satulan lukkopalikoiden varmistus, MITKÄ OLIVAT OLLEET JO PITKÄN AIKAA LÖYSÄLLÄ ja tästä syystä aiheutti vireongelmia. Kitara on drop H:ssa, eli hevikeppi hevisäädöissä. Ja onpa tuo kitara aivan jäätävän hyvä tiluttaakin.
Saanen siis esitellä, keikkakuntoinen
Jackson Pro Soloist SL2Q
Viime talven heräteostos Lahden Keskusmusiikista. Helvetin hyvä kitara, mikä lyhen testin jälkeen oli pakko saada. Tämä oli heräteostos, mitä en todellakaan kadu. "Halvempaa parempaa" Pro-sarjaa, Indonesiassa valmistettu. Ja tietenkin ladattu Seymour Duncan JB-'59 -mikkisetillä.
Spexxxsexxx:
- 25,5" skaala
- Liimakaula
- Leppärunko
- Jacksonin "Speed neck" -kaulaprofiili
- Seymour Duncan JB-'59 -mikitys
- Floyd Rose FRT-O2000 -tremolo
- 24 nauhaa
- Väri Transculent Black (näyttää kyllä kokomustalta, mutta oikeassa valossa uhh, tää on meinaan nätti)
Omat säädöt:
- D'Addario .011-.052 -kielisetti
- Vire drop H (H - F# - H - E - G# - C#)
- Pinkki DiMarzio ClipLock -hihna
Tulipa tuokin esiteltyä. Eteenpäin.
Tuli myös laitettua keikkakuntoon Winter Inside Me:ssä käyttämäni pääinstrumentit: Schecter Blackjack ATX C8 ja ESP EII Eclipse 7.
Schecter Blackjack ATX C8
Meikäläisen ensimmäinen 8-kielinen mörssäri. Tämä tuli ostettua samaan aikaan kuin pikkuveljensä, Schecter Blackjack ATX C7 (esitelty jo aiemmissa päivityksissä). Helvetin hyvä soittaa, eikä kaula tunnu Schecterille ominaiselta pesäpallomailalta, kuten C7:ssa.
Speksit:
- 26,5" skaala
- Mahonkikaula ja -runko
- Seymour Duncan Blackout -aktiivimikit
- Väri "Walnut Satin"
- Schecterin lukkovirittimet
- 24 nauhaa
- Hipshot -talla
Omat säädöt:
- .009-setti, lisänä 7. kielenä .0,62 ja 8. kieli .080.
- Vire drop E (E - H - E - A - D - G - H - E). Joskus myös vireessä drop E drop A, jolloin 7-kieli on tiputettu H:sta A:han.
Tällä on tykitetty Winter Inside Me:ssä niin kauan kuin tämä kitara on meikäläisellä ollut. Luottopeli. Ongelmiakin on ollut: otelaudassa on muutama pieni kosmeettinen halkeama (ei onneksi vaikuta soittoon) sekä tallasta hävisi aikoinaan A-kielen pidikkeen ruuvi. Tästä johtuen kitara lähti viime syksynä takuuhuoltoon. Olisin vetänyt myös viimeisimmän Winterin keikan tällä, mutta tämä oli tuolloin juuri siellä takuuhuollossa. Syletti aika komeasti. Mutta C7 onneksi pelasti, ja onneksi biisit jotka keikalla soitettiin oli sävelletty 7-kieliselle.
Kielet tuli myös vaihdettua uusimpaan "kultaan", kruununjalokiveeni:
ESP EII Eclipse 7
Tällaisesta kitarasta olin haaveillut 10 vitun vuotta. 7-kielinen Les Paul, ja vieläpä ESP on ollut märkä uni niin kauan kuin olen tiennyt tällaisia kitaroita olevan. Suurin esikuva lienee Mokoma-yhtyeen Kuisma Aallon 7-kielinen custom-Eclipse, mikä oli hänellä Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi- albumin julkaisun jälkeisellä kiertueella. Kyseinen kitara on ilmeisesti kuitenkin "eläkkeellä", sillä Kuisman "pääseiska" on nykyään 7-kielinen ESP:n custom V (ja aikoinaan 6-kielisen V:n hankin myös Kuisman innoittamana). Kerroin tämän tarinan Helsingin Musamaailmassa kitaraa ostaessani, sanoivat lähettävänsä Kuismalle terveisiä. Fanipoika-Lade oli innoissaan kuin teinipoika seksilelukaupassa.
Speksit:
- 25,5" skaala
- Mahonkikaula ja -runko
- EMG 707 -kaulamikki, EMG 81-7 -tallamikki.
- Sperzel -lukkovirittimet
- Eebenpuu-otelauta
- 24 nauhaa
- Väri "Black Satin"
Omat säärötttt:
- DiMarzio ClipLock -hihna
- D'Addario .010 -kielisetti, lisänä .062 7-kielenä.
- Vire H-standardi (H - E - A - D - G - H - E)
Tämä kitara. Se kuiskasi minulle: "Osta minut". Ja minä ostin, tuoreen kihlattuni (olimme menneet Lauran kanssa kihloihin edeltävänä iltana) kannustamana. Totesi että jos tämä olisi jäänyt hyllyyn että "minua olisi vituttanut se ja pitkään". Kerrankin tuli kuunneltua, ja vieläpä oikeassa kohdassa.
Tosiaan, tämä kitara on tällä hetkellä 1-instrumenttini. Pääasiassa soitan tällä Winter Inside Me:ssä, mutta tuleepa tällä tehtyä soolotuotantoakin, ihan jo pelkälteen siksi että tämän kitaran soundi on JYRÄÄVÄ. Etenkin Blackstarin vahvistimien kanssa. EMG-mikit ja Blackstarit sopivat toisilleen kuin nyrkkirauta leukaluuhun. Jumalauta, tämä on meikäläisen THE KITARA. Ja juuri tuli ESP Guitarsin nettisivuilta luettua, että tämä kitara on poistuva malli. Tuli siis todellakin hankittua tämä enemmän kuin hyvään saumaan. Perkele.
Vielä jaksaa, neljännen kitaran esittely, mikä on ENSIMMÄINEN OIKEA kitarani BC Richin, Epiphonen sekä Ibanezin halpis-seiskan omsitamisen jälkeen; vuoden 2007
ESP LTD V-500
Tähän kitaraan "tuhlasin" vuoden 2007-kesätyörahani. 16-vuotias itseni oli enemmän kuin onnellinen, kun tämän kitaran sai Thomannilta aikoinaan tilattua. Puhdas hevijyrä, jonka kanssa on koettu lähestulkoon yhtä paljon (no okei, enemmänkin) kuin Schecter S1:n kanssa. Tällä on soitettu jo aikoinaan Hopeassa ja Carmine Nightfallissa, ja "ura" jatkui myöhemmin Atlas of Miseryssä, Verenpunassa ja kaikissa mitkä on hengissä vielä tänäkin päivänä. Kitara tosiaan tuli hankittua myös Kuisman Aallon innoittamana, Sakara Tour 2006-DVD:llä näkemäni ESP:n Custom 7 oli sen verran näyttävä ilmestys. Ja mainostipa Dimmu Borgirin Galderkin tätä kitaraa mainosvideolla (kyllä, olen mainonnan uhri). Mielenkiintoinen sattuma oli myös se, että Seinäjokelaisen Nicole-yhtyeen (joka on ollut jo teinivuosistani asti meikäläiselle yksi kovimpia esikuvia) Ilkka Laitala oli saanut SAMANLAISEN kitaran TÄYSIN SAMAAN AIKAAN. En kyllä usko sattumaan, tuossa täytyi olla jotain suurempaa. ;)
Speksit:
- 25,5" skaala
- Mahonkirunko ja -kaula
- Grover-virittimet
- EMG 81-mikitys
- Ruusupuuotelauta
- 24 nauhaa
- Väri perus_perkeleen_sysi_musta
Omat säädöt:
- Tällä hetkellä D'Addario .012-.052-kielisetti
- Vire vaihtelevasti joko drop H tai C#-standardi
- Hihna suomaista lehmänpersettä, eli nahkaa.
Kyllä. Tämä oli vuosia se ykkönen. Tällä kitaralla soitetaan METALLIA. Tällä on äänitetty paljon. Todella PALJON. Vuosia V:llä soittaneena oli vaikea totutella super-straton muotoon. V vaan istuu omiin näppeihin, kuten Les Paul, millaisen omistin jo ennen tätä V:tä.
Kyseinen LTD 500-sarja kuoli ja korvattiin nykyisellä 300-sarjalla, jossa esim. virittimet vaihdettiin Grovereista ESP:n omiin virittimiin. Laatu ehkä hitusen heikkeni, mutta samalla hinnat tulivat pariksi vuodeksi alas. Alkuvuodesta dollarin kurssin muutoksen takia ESP:n hinnat nousivat pilviin, arviolta 20-30%, riippuen mallista. Omasta V-500:stä maksoin aikoinaan 800€, ja olen omasta mielestäni saanut rahoillein vastinetta. 16-vuotias teini-Lauri solmi tämän kitaran kanssa "liiton", mitä ei sakaroiden kolhut ym. halkeamat ole rikkoneet. Eivätkä tule ikinä rikkomaan. Tämä kitara on minulle RAKAS. Ja sitä se tulee aina olemaan.
3. Vahvistinremontti
Joo. Isompi Blackstar sanoi tosiaan pari päivää sitten sopparin irti, toinen pääteputki kun kärähti. Ostin uudet Electro Harmonixin EL23-putket, ja homma skulaa taas. Biasointi (=pääteputkien läpi menevän lepovirran säätäminen) jäi tekemättä, mikä kuumottaa ja paljon. Eilisissä treeneissä kyllä soundi oli kohdallaan, eikä vahvistin näyttänyt pahoinvoinnin merkkejä, ainakaan pienillä tehoilla.
Uudet putket "inessä".
Tosiaan, ÄLKÄÄ TEHKÖ NIINKUIN MINÄ TEEN VAAN TEHKÄÄ NIINKUIN MINÄ SANON. Tuo biasointi olisi tosiaan ollut hyvä tehdä, mutta kiireen takia se jäi tekemättä. Kuumotus vahvistimen puolesta on melkoinen.
LOPPUJAUHANTA:
Joo. Mä lähden tästä valmistautumaan illan Ihmisen Kauneudesta sekä Winter Inside Me:n kutsuvieraskeikkaan. Wish me luck!
Lade The RoudariEevertti
XOXO
- Lade
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti