Vilustumista, kauhua sekä työjuhta 2.0

Terveiset sängynpohjalta!

Tuli tuossa pari päivää sitten vilustuttua oikein huolella. Tästä johtuen olen ollut eilisen ja tämän päivän käytännössä täysin vuoteenomana.

Nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni tämän blogikirjoituksen kanssa.

Musiikillisesti tässä on ollut kaikenlaista säätöä. Treeniä, kitararemonttia, uuteen soundikirjastoon tutustumista.

"Rokkiproggistreenejä" pidettiin Jukan kanssa viime viikolla siihen malliin, että meillä on yksi oma biisi tuolle projektille, ja toinen tulossa. Treenit oli "Les Paulien juhlaa". Kitarat lauloi ja niin perkeleesti. Vielä kun projektille keksisi nimen niin sille voisi tehdä Facebook ym. sosiaalisen median sivuja. Heh juum, spämmäyksen määrä tulee olemaan loputon.

Les Pauleja rokkitreeneissä. Vasemmalla meikäläisen Tokai ALC-53,

keskellä ESP E-II Eclipse 7 (myöskin meikäläisen), oikealla Jukan Gibson Les Paul Studio, vuosimallia 2013. Aivan jäätävän hyvä peli soittaa, suht ohut kaula Les Pauliksi, ja mikit on todella erottelukykyiset. Soundi on kirkas ja monipuolinen.

Tiistaina sain postipaketin Saksasta. Thomannilta tilaamani Sperzelit lukkovirittimet Schecterin S1:n ja Zero-G Perception soundikirjasto tulivat peräti viidessä päivässä. 

Sperzel Trimlock. Parhaat lukkoviritimet (IMO) mitä maa päällään kantaa.

Tiistai-iltana tuli samantien modattua tuo vanha, uskollinen ja rakas työjuhta S1 "back in the gameen".

Tosiaan, Sperzelit vaativatkin hieman uusien rekien poraamista lapaan, virittimien vasemmalle puolella. Noin 3-4 mm reikä, 2,5 mm poranterällä. Ohjeissa kehottivat käyttämään 2,7 mm, mutta insinööri kun olen, tykkään soveltaa. Lapaan jäi vain ilkeästi vanhojen Groovereiden ruuvien reiät, jotka tosin sai aika hyvin piiloon KYNSILAKALLA. Haha, kyllä, tavallisella Lumenen Natura Codella. Mainittakoon myös se, että kynsilakka kuului paremmalle puoliskolleni Lauralle. Niin glam rokkari/ Alexi Laiho -kopio en ole että itse käyttäisin kynsilakkaa. Heh juum.

Tarkempi kuva mitä yksi viritin käytännössä sisältää; itse viritinkoneisto, virittimeen kiinni pyöritettävä holkki sekä prikka.

Puolet hommasta tehty. 

Valmis jobi. Vähän havaittavissa kynsilakkaa.

Vanha työjuhta on ready to rock!

No onhan se Sperzeleillä esteettisesti paremman näköinen kuin Grovereilla!

Vaikka oli ehkä hieman huomattavissa jo vilustumisen merkkejä (lihassäryt sekä kurkkukipu), päätin silti käydä tykitämässä korjattua S1:stä bändikämpillä.

Verdict:

+ Sperzelit pitävät vireen TÄYDELLISESTI.

+ Soitto tuntui jotenkin "stabiilimmalta", en ole aikaisemmin kiinnitänyt huomiota että jopa virittimet voivat vaikuttaa soittotuntumaan (vai kuvittelenko vain täysin omiani).

- En keksi mitään muuta miinusta kuin sen, että asennuksessa nuo virittimet eivät käyneetkään täysin suoraan, vaan piti porata reikiä. Toisaalta, sekään vaiva ei nyt ollut kauhean iso.

Illalla onnistuneiden testien jälkeen;

No mutta, asennuskaljahan se siinä! 

Tosin vasta illalla asennuksen ja testien jälkeen...

Eilen keskiviikkona (kun alkoi olla jo kuppa (=flunssa)  olla kunnolla päällä), jaksoin sen verran nostaa persettäni sängystä että asensin koneelleni tuon Zero-G Perception Cinemascapes -äänikirjaston.

Mutta mikä tuo Perception käytännössä on? 

"Perception - Cinemascapes is a vast collection of construction kits, atmospheres, drones, evolutive moods, beat loops, whooshes, hits, impacts, explosions, and lots more. It can be used in many different film genres as well as for TV soundtracks, advertising, games and dance music." [lähde:http://www.zero-g.co.uk/store/perception-cinemascapes-wav-acid-kontakt-exs24-reason-nn-xt-apple-loops-p480.php]

Eli täsmälleen sitä mitä tarvitsen omiin soundtrack-projektiini. Yhden Zero-G:n äänikirjaston jo omistankin, Alien Skiesin. Linkki Alien Skiesiin tässä: http://www.zero-g.co.uk/store/alien-skies-cinematic-ambiences-2-wav-acid-kontakt-exs24-reason-nn-xt-apple-loops-p462.php. 

Molemmista linkeistä löytyy muutama Zero-G:n oma demobiisikin, josta pystyy tarkemmin kuuntelemaan muutamia soundeja mitä nuo sisältää.

Asnnuksen suoritettuani ryhdyin heti tuumasta toimeen, ja aloin surffailemaan soundeja läpi.

Ilmeeni ja reaktioni kun ensimmäiset kauhusoundit ilmestyivät:

Melkein tipuin sohvalta.

Tämä ohjelma oli täsmälleen sitä, mitä hainkin, Alien Skieskin on JÄÄTÄVÄ, suorastaan HYYTÄVÄ mutta Perception lyö Alien Skiesin kanveesiin murtaen siltä puolet uskottavuudesta. Se on PELOTTAVA. Perceptionin kirjasto on isompi, se on soundeiltaan pelottavampi, onpa siellä muutama oikein old school -kauhusoundikin (vinkkinä vanhan liiton kauhudiggareille). Ja löytyypä sieltä yksi "whoosh"-ääni mikä kuulostaa siltä kuin leikattaisiin lihaa helvetin isolla veitsellä tai kirveellä. 

Zero-G:n tuottajajäbät, I salute you! Taidan alkaa ihan tosissaan panostamaan näihin Zero-G:n tuotteisiin, sen verran laadukkaita ovat. 

Nyt kytken läppärini 32" taulutelevisiooni because I can, enkä jaksa istua tuolilla (joojoo, saisi olla isompi töllö, tiedän) ja alan tekemään sellaista musiikkia millä saan teidät paskomaan allenne. Mwuhahahaha & ÄÄÄHÄHÄHÄHÄÄHÄHÄ (=paskaista naurua).

Yours trollingz

- Late

Rokkiproggista ja hajonneita virittimiä

Hej.

Ollut taas vaihteeksi todella menevä viikko - musahommat ovat jääneet reippaasti taka-alalle, tiistaisia Winter Inside Me:n treenejä lukuun ottamatta.

Ehkä on aika myös tehdä suuremman sorttinen paljastus (tässä vaiheessa lukijan tulee säikähtää ja lähestulkoon paskantaa housuunsa, heh juum):

Muissa sosiaalisen median kanavilla (=InstantGayGram aka Instagram sekä Facebook) olen hienovaraisesti vihjaillut uudesta tulevasta bändiprojektista.

Kyseessä on vielä toistaiseksi nimetön rock-tyylinen, lähinnä keikkailua varten perustettu projekti, joka on mentaliteetiltaan verrattavissa Ihmisen Kauneudesta -projektiin, "ei rajoitteita, ei genrerajoja, mennään fiiliksellä".

Meitä jäseniä on kolme; meitsi, vanha bänditoverini Mikko "MJ Snow" Kuusemo, sekä Winter Inside Me -yhtyeemme basisti, Jukka. Tarkoituksena oli perustaa lähinnä livetoimintaan keskittynyt rock-pumppu. Tällä hetkellä projektissa on suuremmat linjat toistaiseksi auki. Katsotaan mihin homma etenee. Kuten totesin, projektin kanssa lähestulkoon kaikki on toistaiseksi vielä auki.

Eilen meillä oli edellä mainitulla kokoonpanolla pienimuotoiset (3,5 tunnin) treenit, joissa kyllä toistaiseksi katsoimme lähinnä vain tulevan Winter Inside Me -kutsuvierasiltakeikan lämmittelysettilistaa Mikon kanssa. Biisejä soitamme keikalla neljä;

- Ihmisen Kaunedesta - Horros (yhteissävellys vuodelta 2014)
- Kaksi coveria, joita en nyt paljasta. Toisessa näistä Jukka tulee vierailevaksi tähdeksi. Ja kyllä, vedetään kolmella kitaralla. ;)
- Lämppärisetin päättää Melancoholin "Moppi", vielä nimeämätön "kesähitti", joka luultavasti julkaistaan lähikuukausina.

Melancoholhan on Mikon sooloprojekti, jossa olen vokalisti, sekä joissain biiseissä "additional guitarist". Melancoholin viimeisimmän singlen voi kuunnella täältä: https://soundcloud.com/melancohol. (Mikon EDM/Dubstep-soolokamaa löytyy osoitteesta https://soundcloud.com/mjsnow)

Ihmisen Kauneudesta -duon musiikkia taas löydät täältä: https://soundcloud.com/ihmisen-kauneudesta .

Sitten pakollinen kamapornoilu:

Eilisissä treeneissä meikäläisellä oli messissä peräti NELJÄ (4) kitaraa, johtuen eri vireistä.

- ESP LTD V500 (drop H-vire)
- ESP EII Eclipse 7 (H-standardi)
- Tokai ALC-53 (E-standardi)
- Schecter S1 Blackjack (C#-standardi)

Tokaista olenkin blogissa jo tarinoinutkin, aiemmista kirjoituksista löytynee tarkempaa tarinaa.

Nyt esittelen seuraavaksi vuonna 2009 hankkimani uskollistakin uskollisemman työhevosen.

Schecter S1 Blackjack 

Tämä S1 on ensimmäinen ostamani Schecter, jonka tilasin Thomannilta vuonna 2009 keväällä, vieläpä "alennusmyynnistä". 

Sarjanumeron perusteella kitara on tehty vuonna 2007. Tämän kitaran valmistus (kuten myös samoilla spekseillä olevan VANHA Blackjack-linja) on lopetettu jo vuosia, vuosia sitten.

S1 on monipuolisimpia kitaroita mitä omistan. Tällä lähtee kaikki heleistä blues-cleaneista jäätävimpiin black metal -sirkkeleihin. Tämä kitara ei ole kokenut vuosien varrella mitään muita modifikaatioita kuin kielien, vireiden sekä hihnojen (nylon, niitti, nahka ja nyt DiMarzio). Plus tällä kitaralla on aivan järkyttävän suuri tunnearvo. Tästä kitarasta en ikimaailmassa luopuisi. Siis en ikinä. Ikinä. Kitarassa on kolhuja, hitonmoisesti vyönsolki-ihottumaa yms. Silti se on kestänyt kaikki nämä vuodet kovassa, armottamassa käyttössäni. Tämän kanssa on soitettu ja koettu paljon. Tämä on ollut äärimmäinen itseilmaisun väline, mieleni jatke. Ne suunnitteluihmiset, jotka Schecterillä tämän mallin ovat suunnitelleet ja ennenkaikkea rakentaneet, "I salute You".

Tällä on tehny lukematon määrä demo äänityksiä Atlas of Miserylle ja RareEarthElementsille. 

S1:n klassisempi muotoilu on Les Paul -miehelle hunajaa. Kitara on ehkä hieman kaulapainoitteinen  lyhyen double cutin takia. Mutta fuck it.

S1 oli luottopelini myös viimeisimmällä Ihmisen Kauneudesta -keikalla. Vanhassa on vaan vara parempi.

Spexxx:

- 25,5" skaala

- Ruusupuuotelauta

- 22 jumbonauhaa

- Runko ja kaula mahonkia (todella Les Paulmainen sointi)

- Seymour Duncan JB-'59- mikkisetti (näisttä mikeistä taisinkin aiemmassa blogikirjoituksessa avautua)

- Mikkien puolitus, mahdollistaa yksikelaiset kirkkaat "telecastermaiset" soundit, etenkin kaulamikillä.

- Grover-virittimet, joista yksi meni nyt paskaksi. Siitä kohta lisää.

- TonePros -talla

- Väri perus musta.

Omat modifikaatiot:

- Kitarassa olen pitäny nyt jonkin aikaa .011-.052 -kielisettä, vire ollut vaihtelevasti C#-standardi tai drop H.

- Pinkki DiMarzio Cliplock -hihna. Tyyli ennen kaikkea.

Eilen rokkijamitreeenien jälkeen päätin, että S1 vaihtuu rokkiprojektiin "pääkitaraksi", kieliksi olisin laittanut .009-kielisetin ja virittänyt kitaran perus E-vireeseen. 

MUTTA:

3. kielen viritin oli löystynyt. Se oli hajonnut. Kuvitelkaa se epätoivon tunne, mikä iski kun luottokitara "ei voi hyvin"...

Tämä selitti kaiken sen, kun olin n. vuoden päivät ihmetellyt, miksei tuo 3. kieli pysy vireessä. 

Nyt teen aloitan kitaralle pienen modifikaatio-remontti-projektin.

Otin kitarasta KAIKKI virittimet pois, ja vaihdan tilalle todennäköisesti joko Sperzelin tai Klusonin lukkovirittimet. Luultavasti kuitenkin Sperzelit.

Huolestuin vain siitä, että meneekö nuo Sperzelit suoraan tuohon lapaan.  Aloin kunnolla speksaamaan noita virittimiä, todella kriittisellä asenteella. Minun "mushukkaani" kelpuutan vain parhaat mahdolliset!

Ja jep, Sperzelit käy.

Sperzelit sopivat halkaisijaltaan 10mm porausreikään. Ja vanhat Groverit ovat täsmälleen saman kokoiset. Oli vielä varmistettava nuo mitat työntömitalla.

Yuuup. ~10mm.

Yuuup. "Mahtuu mahtuu".

Kylläkyllä. Sperzelit Trimlockit (jollaiset löytyy myös 7-kielisestä ESP:istäni) on tosiasia. 

Byhyy, on se surullinen näky... :'(

Nyt S1 todella surkea näky. Toivottavasti ei kauaa, tämän haluaisin vain nopeasti soittokunttoon.

Nyt mä menen grillaamaan. Repikää siitä.

Ensi kertaan,

- Late

"Lumikki" ja Sheitsemän kieltä sekä RareEarthElementsin ylösnousemus

Hej.

Tuli äänitettyä RareEarthElementsin "demo-debyyttialbumi" Entityn nimikkoraita uusiksi. Vuoden 2015 soundeilla, vuoden 2015 kalustolla. Tämän jytkymmäksi (ei Persulla tavalla) tämä ei voi enää mennä.

Tosiaan, vireenmuutos matalampaan oli poikaa. Pudotus alkuperäisestä drop A - drop D-vireestä (A-D-A-D-G-H-E) drop F# - drop H-vireeseen (F#-H-F#-H-E-G#-C#) teki biisille höpöä. Alunperin kaikki "REEn" biisit olivat joko tuossa A-pohjaisessa (7-kielisellä skeballa soitettavat) tai D-pohjaisessa (6-kielisellä soitettavat) vireessä.

Syy vireenmuutokseen oli puhtaasti oman lauluäänen skaalan ja -taidon riittämättömyys. Paskana laulajana myönnän tämän rehellisesti itselleni ja muille kanssakärsijöille. Korkealta meikäläisen on aivan helvetin vaikea laulaa puhtaita, mutta kitaroiden ollessa C#-vireessä tai matalemmalla ollaan meikäläisen mukavuusvyöhykkeellä. Kyllähän sitä laulaa mistä sävellajista vain, mutta itselle on luontevampaa jos kitarat on matalemmalla kuin perusvireessä (poislukien 7-kielinen perusvire, joka on H-standardi).

Mutta, voisin tosiaan vaikka esitellä tuon "työkalun", millä tämän päivän kitararaidat äänitettiin:

Schecter Blackjack ATX C7

"Lumikki" saapui kitaraperheeseeni 2014 uudenvuoden jälkeen Lahden Keskusmusiikista,

mutta ei yksin. Mukaan lähti myös tämän "isoveli", Schecter Blackjack ATX C8.

Niinkuin tarkkasilmäiset huomaavatkin, tässä kitarassa on seitsemän (7) kieltä. Alunperin kitara toimi Winter Inside Me:ssä meikäläisellä 2-kitarana, 8-kielisen C8:n ollessa pääkitarana. Tämä oli silloin vireessä H-standardi (H-E-A-D-G-H-E).

Spexxxesjä immeisille:

- 26,5" baritoniskaala

- Eebenpuuotelauta

- Runko ja kaula mahonkia (soundi on mitä tuhdein)

- Seymour Duncan BlackOut AHB-1- mikit (parhaimmat aktiivimikit mihin toistaiseksi olen törmännyt)

- Schecter-lukkovirittimet

- TonePros -talla

- Väri "Aged White Satin"

Omat modifikaatiot:

- kielet D'Addario, .010-.060, vireessä (matalasta korkeimpaan) F#-H-F#-H-E-G#-C# (=drop F# - drop H)

- DiMarzio Cliplock -hihna

Onhan se komea livenä. Kitara siis, ei soittaja.

Kitaran mikeistä muutama sananen:
Hirveästi olen lukenut erinäisiltä foorumeilta Seymour Duncan vs. EMG -aktiivimikit -keskusteluita. Kumpaa itse kannatan, sitä perinteistä "Metallica-soundia", joka saadaan aikaan EMG 81 -mikillä vai modernimpaa, terävää Duncan-soundia, en osaa vastata. Ehkä hieman jopa säälittävää, että en osaa valita.

Totuus on, että molemmissa on ehdottomasti hyvät ja huonot puolensa. Vuosia EMG:llä soittaneena (ensimmäisessä KUNNON kitarassani, vuoden 2007 ESP LTD V-500:ssa on EMG 81-setti) voin todeta, että ne ovat "puhtaasti" metallimusiikkiin. Tähän mennessä PARAS METALLISOUNDICOMBO millä olen IKINÄ soittanut on EMG 81 -mikitetty kitara Blackstar HT60 -comboon. Soundi on tuhti, järeä, suorastaan jyräävä. Täydellinen esim. death ja black metalliin.

EMG:ien puhtaat soundit on taas niin ja näin. EMG:ssä ei ole minkäänlaista dynamiikkaa. Se on iso miinus. Dynamiikan puute johtuu puhtaasti mikkien "aktiivisuudesta", eli etuasteesta joka voimistaa ulostulosignaalia ja säröyttää soundia.

Seymour Duncanin BlackOut -mikit on mielestäni paremmat enemmän mid-painotteiseen kitarasoundiin, hyvänä esimerkkinä progressiivinen metalli, ja etenkin sen alalaji djent (okei puristit, djent voi olla pelkän soundin nimitys, se voi olla myös genren nimi, yms. tähän totean että THALL (tässä pitää tietää got-djent.com)). BlackOutit on todella hyvä mikkivaihtoehto mataliin vireisiin, etenkin jos soitetaan 7- tai 8-kielisellä kitaralla, joissa tiettyjä taajuuksia tulee selkeyttää ja voimistaa.

Vaikka Duncanit BlackOutit ovatkin aktiivimikkejä, niissä on selkeästi enemmän dynamiikkaa kuin EMG:ssä. Tästä syystä Duncanit vievät puhtaalla soundilla soittaessa EMG:jä 6-0. Onpa noilla mikeillä hintaeroakin bout 20%, EMG 81 hinta 75€ ,Seymour Duncan AHB1 95€. [hintatiedot thomann.de/fi].

Mutta jos minulta kysytään, mikä on paras mikki/mikkicombo minun mielestäni, vastaukseni tulee kuin Resilar apteekin hyllyltä:

Seymour Duncan JB -'59 -passiivisetti. Paras AS(S) THE BEST. Mikkisetti mikä toimii missä musiikkigenressä vain; rokissa, bluesissa, jazzissa, black metallissa.... Lista on ääretön.

Paljon olen soittanut eri kitaroilla ja mikeillä, mutta omaan korvaan nuo kuulostavat parhaimmilta. Vanhassa Schecter S1 Blackjackissa sekä suht uudessa Jackson Pro SL2Q kitaroissa meikäläisellä on kyseiset mikit. Ja ne on parhautta.

Ehkä noista kitaroista enemmän seuraavalla kerralla.... ;)


Tulikin joristua taas huolella. Trololoo.

Your's trolli,
Lade

"Late Honkola ja kieltenvaihdon kirous"

Hej.

Nyt on ollut semisti ehkä vähemmän musiikillinen viikonloppu, kuin normaalisti. Nyt olen naatiskellut enemmän elokuvista ja pleikka3:lla pelaamisesta. Tuli tykitettyä paras peli ikinä, The Last of Us, kolmannen kerran läpi. Vaikeustasona tosin medium, eli en nyt kauheasti ala henkseleitä paukuttamaan, heh juum.

Joo. Tosiaan torstaina Winter Inside Me:n treeneissä (jotka kestivät yli 4 tuntia) päätettiin, että projektille on aika tehdä "proper" facebook-sivut. Nohh, tänään tein sellaiset. Tuosta: https://www.facebook.com/winterinsideme

Tänään tuli säädettyä myös kitaroiden kanssa, kohteina Tokai ALC-53 -Les Paul sekä Ibanez

Jem 90HAM. Suoritin kielten- ja vireidenvaihdon.

PROJECT JEM:

Ibanezin Hoshino Gakkin 90-vuotisjuhlamalli Steve Vain JEMistä,

Ibanez Jem 90HAM. Näitä on "perimätiedon" mukaan Suomeen tuotu aikoinaan vain kaksi kappaletta vuonna 1998. Tämän kitaran ostin vuonna 2014 syksyllä työkaveriltani. 

Tosiaan, kamarunkkareille lyhyesti tuon JEMin speksejä:

- kitaraan on vaihdettu alkuperäisten DiMarzion Evo-mikkien tilalleruotsalaiset, käsintehdyt Ljundgrenit (samainen firma, minkä mikkejä esim. Meshuggah käyttää omissa Ibanezin signature-malleissaan). Keskimikki tosin on edelleen Evo.

- Talla on on vaihdettu alunperäisestä kirkkaankromisesta Lo Pro Edge -tremolosta tummempaan. Mutta sama talla kuin alkuperäinen, eri värinen vain.

- 25,5" skaala

- Eebenpuu-otelauta

- Runko amerikanlehmusta 

- Kaula on muista Jemeistä poiketen Super Wizard (Ibanezin "tiluin" kaula ilmeisesti ikinä, paksuus 1. nauhalta 17 mm)

Tälle kitaralle vaihdettiin tänään kieliksi D'Addarion .011-.052-setti. Vanha setti oli myös D'Addariota, paksuudet .009-.042.

Samalla tehtiin myös radikaali muutos: virettä muutettiin perusvireestä (E-A-D-G-H-E) C#-standardiin (C#-F#-H-E-G#-C#). Tämä JEM kun ei mielestäni pääse oikeuksiinsa, perusvireisellä 6-kielisellä en oikeastaan soita kun muutaman Winter Inside Me:n biisin. Ja nekin pystyn kyllä soittamaan 7-kielisellä. Vireenvaihto C#-standardiin siksi, että RareEarthElementsissä sekä Ihmisen Kauneudesta -projekteissa käytän tuota C#:iä, ja tällä kitaralla HALUAN soittaa noissa projekteissa. Tuo vire kuulostaa omaan korvaan "tarpeeksi matalalta, mutta myöskin tarpeeksi korkealta". Sointujutut C#:ssä on enemmän kuin toimivia, koska kuulostavat "ihanan melankolisilta".

Tosiaan, floikkakitaroissa on kielenvaihdossa (etenkin jos vaihdetaan setin koka paksumpaan/ohuempaan) se hassunhauska probleema, että tallan korkeus voi muuttua radikaalisti. Niin kävi nytkin, talla laski liian alas. Alhaalla oleva talla tuo kyllä "matalan actionin", eli kielet lähelle otelautaa, MUTTA tätä kyseistä Iban tallaa EI KUULU pitää niin alhaalla. Lo Pro Edgen ei kuulu olla "samalla tasolla" rungon kanssa, toisin kuin Floyd Rosen. Alun perin pidin tuota tallaa juuri tuolla tavalla, mutta asiasta minulle huomautti Stam1nan kitarajumala Olkkonen, kun olin hänen kitaratunnillaan (meikäläisen JEM oli Sexi-Peksillekin tuttu, työkaveri oli yrittänyt hieroa kitarasta hänenkin kanssaan kauppoja). 

Talla näyttää kutakuinkin tältä:

Action on omaan makuun ehkä vieläkin turhan korkea, mutta kuitenkin hyvin soitettava.

Tällä on hyvä alkaa äänittelemään nyt RareEarthElementsin tulevia biisejä. 

PROJECT TOKAI: 

Kesän 2014 heräteostos Lahden Keskusmusiikista,

Tokai ALC-53. Tämä kitara on rakas siitä syystä, että tämä oli kitara, mitä oltiin kihlatuni Lauran kanssa YHDESSÄ valitsemassa meikäläiselle (toinen vaihtoehto olisi ollut Gibsonin LPJ, mutta lämpenin/lämmettiin enemmän Les Paul Custom -lookille).

Speksejä:

- Skaala 24,75"

- Runko kauria (eng. agathis)

- Mikit Tokain PAF-Vintage Mk4

- Ruusupuuotelauta

- Pleksin poistin heti kitaran ostettuani. Pidän enemmän "riisutusta" lookista, heh juum. :P

Aikaisemmin tämä oli pääasiassa C#-standardissa tai drop H:ssa (eli C#-standardi, mutta tuo C# on dropattu H:hon). Vaihtelevasti tällä tuli tykitettyä myös drop A:ssa (A-E-A-D-F#-H). Kielinä oli D'Addarion baritoni-setti, muistaakseni .013-.068. Soundi oli jyräävä.

Tämän kitaran soundi ei ehkä puristien mielestä ole sieltä parhaasta päästä, johtuen mikkien "mutaisuudesta". Tästä syystä tämä skeba sopiikin ERINOMAISESTI raakaan metallimusiikkiin. Tämä kitara on soundeiltaan "täydellinen" death metal -kitara. Vaikka tämä ei ehkä ole "esteettisesti" sopiva sellaiseen musiikkin. Mutta Les Paul-miehenä tämä on rakas ja ennen kaikkea "fiilistelykitara". 

Baritonikielisetti tuli tosiaan vaihdettu tavalliseen .010-.052-settiin. Ja vire tuli vaihdettua tavalliseen E-standardiin, siitä syystä että tätä voi nyt sitten käyttää juuri Winter Inside Me:ssä ja muissa jutuissa, missä tarvitaan perusvireistä kitaraa (Ihmisen Kauneudestan Horros-kappale)

Tähän kitaraan tuli nyt parhaimmista actioneista, mitä meikäläisen kitaroissa on tällä hetkellä. Soittotuntuma on T Ä Y D E L L I N E N. Tämä kitara siis tulee NIIN MENEMÄÄN KEIKOILLE: NIIN MENEMÄÄN. Saatana,

Action on enemmän kuin 5/5 pienien korkeussäätöjen jälkeen tallan sekä mikkien osalta.

Tosiaan. Mielenkiintoista tästä meikäläisen soittamisesta tekee se, että tuo Les Paul sopii omiin näppeihin vain paremmin kuin kapeakaulainen sankaritilukeppi. Lähestulkoon 10-vuotisen kitaroinnin aikana olen 9 vuotta soittanut "tukeilla" ja "pesäpallomailoilla", niin tuhti Les Paulin kaula istuu omiin näppeihin kuin nyrkki silmään. Hauskaa noilla tilukepeilläkin on soittaa, sitä en kiistä (Jacksonien sekä ESP:n kaulat ovat malleiltaan ehkäpä täydellisimpiä, eivät ole kapeimmasta eivätkä ohuimmasta päästä). Mutta omiin näppeihin sopii isot kaulat, vaikka meikäläisen sormet eivät olekaan pisimmästä päästä. Weird as(s) fuck, right? :v

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt meinaa olla takki tyhjä. Sen verran tuli kirjoitettua. :P

Your's trolli,

- Late