Hej.
Nyt on ollut semisti ehkä vähemmän musiikillinen viikonloppu, kuin normaalisti. Nyt olen naatiskellut enemmän elokuvista ja pleikka3:lla pelaamisesta. Tuli tykitettyä paras peli ikinä, The Last of Us, kolmannen kerran läpi. Vaikeustasona tosin medium, eli en nyt kauheasti ala henkseleitä paukuttamaan, heh juum.
Joo. Tosiaan torstaina Winter Inside Me:n treeneissä (jotka kestivät yli 4 tuntia) päätettiin, että projektille on aika tehdä "proper" facebook-sivut. Nohh, tänään tein sellaiset. Tuosta: https://www.facebook.com/winterinsideme
Tänään tuli säädettyä myös kitaroiden kanssa, kohteina Tokai ALC-53 -Les Paul sekä Ibanez
Jem 90HAM. Suoritin kielten- ja vireidenvaihdon.
PROJECT JEM:
Ibanezin Hoshino Gakkin 90-vuotisjuhlamalli Steve Vain JEMistä,
Ibanez Jem 90HAM. Näitä on "perimätiedon" mukaan Suomeen tuotu aikoinaan vain kaksi kappaletta vuonna 1998. Tämän kitaran ostin vuonna 2014 syksyllä työkaveriltani.
Tosiaan, kamarunkkareille lyhyesti tuon JEMin speksejä:
- kitaraan on vaihdettu alkuperäisten DiMarzion Evo-mikkien tilalleruotsalaiset, käsintehdyt Ljundgrenit (samainen firma, minkä mikkejä esim. Meshuggah käyttää omissa Ibanezin signature-malleissaan). Keskimikki tosin on edelleen Evo.
- Talla on on vaihdettu alunperäisestä kirkkaankromisesta Lo Pro Edge -tremolosta tummempaan. Mutta sama talla kuin alkuperäinen, eri värinen vain.
- 25,5" skaala
- Eebenpuu-otelauta
- Runko amerikanlehmusta
- Kaula on muista Jemeistä poiketen Super Wizard (Ibanezin "tiluin" kaula ilmeisesti ikinä, paksuus 1. nauhalta 17 mm)
Tälle kitaralle vaihdettiin tänään kieliksi D'Addarion .011-.052-setti. Vanha setti oli myös D'Addariota, paksuudet .009-.042.
Samalla tehtiin myös radikaali muutos: virettä muutettiin perusvireestä (E-A-D-G-H-E) C#-standardiin (C#-F#-H-E-G#-C#). Tämä JEM kun ei mielestäni pääse oikeuksiinsa, perusvireisellä 6-kielisellä en oikeastaan soita kun muutaman Winter Inside Me:n biisin. Ja nekin pystyn kyllä soittamaan 7-kielisellä. Vireenvaihto C#-standardiin siksi, että RareEarthElementsissä sekä Ihmisen Kauneudesta -projekteissa käytän tuota C#:iä, ja tällä kitaralla HALUAN soittaa noissa projekteissa. Tuo vire kuulostaa omaan korvaan "tarpeeksi matalalta, mutta myöskin tarpeeksi korkealta". Sointujutut C#:ssä on enemmän kuin toimivia, koska kuulostavat "ihanan melankolisilta".
Tosiaan, floikkakitaroissa on kielenvaihdossa (etenkin jos vaihdetaan setin koka paksumpaan/ohuempaan) se hassunhauska probleema, että tallan korkeus voi muuttua radikaalisti. Niin kävi nytkin, talla laski liian alas. Alhaalla oleva talla tuo kyllä "matalan actionin", eli kielet lähelle otelautaa, MUTTA tätä kyseistä Iban tallaa EI KUULU pitää niin alhaalla. Lo Pro Edgen ei kuulu olla "samalla tasolla" rungon kanssa, toisin kuin Floyd Rosen. Alun perin pidin tuota tallaa juuri tuolla tavalla, mutta asiasta minulle huomautti Stam1nan kitarajumala Olkkonen, kun olin hänen kitaratunnillaan (meikäläisen JEM oli Sexi-Peksillekin tuttu, työkaveri oli yrittänyt hieroa kitarasta hänenkin kanssaan kauppoja).
Talla näyttää kutakuinkin tältä:
Action on omaan makuun ehkä vieläkin turhan korkea, mutta kuitenkin hyvin soitettava.
Tällä on hyvä alkaa äänittelemään nyt RareEarthElementsin tulevia biisejä.
PROJECT TOKAI:
Kesän 2014 heräteostos Lahden Keskusmusiikista,
Tokai ALC-53. Tämä kitara on rakas siitä syystä, että tämä oli kitara, mitä oltiin kihlatuni Lauran kanssa YHDESSÄ valitsemassa meikäläiselle (toinen vaihtoehto olisi ollut Gibsonin LPJ, mutta lämpenin/lämmettiin enemmän Les Paul Custom -lookille).
Speksejä:
- Skaala 24,75"
- Runko kauria (eng. agathis)
- Mikit Tokain PAF-Vintage Mk4
- Ruusupuuotelauta
- Pleksin poistin heti kitaran ostettuani. Pidän enemmän "riisutusta" lookista, heh juum. :P
Aikaisemmin tämä oli pääasiassa C#-standardissa tai drop H:ssa (eli C#-standardi, mutta tuo C# on dropattu H:hon). Vaihtelevasti tällä tuli tykitettyä myös drop A:ssa (A-E-A-D-F#-H). Kielinä oli D'Addarion baritoni-setti, muistaakseni .013-.068. Soundi oli jyräävä.
Tämän kitaran soundi ei ehkä puristien mielestä ole sieltä parhaasta päästä, johtuen mikkien "mutaisuudesta". Tästä syystä tämä skeba sopiikin ERINOMAISESTI raakaan metallimusiikkiin. Tämä kitara on soundeiltaan "täydellinen" death metal -kitara. Vaikka tämä ei ehkä ole "esteettisesti" sopiva sellaiseen musiikkin. Mutta Les Paul-miehenä tämä on rakas ja ennen kaikkea "fiilistelykitara".
Baritonikielisetti tuli tosiaan vaihdettu tavalliseen .010-.052-settiin. Ja vire tuli vaihdettua tavalliseen E-standardiin, siitä syystä että tätä voi nyt sitten käyttää juuri Winter Inside Me:ssä ja muissa jutuissa, missä tarvitaan perusvireistä kitaraa (Ihmisen Kauneudestan Horros-kappale)
Tähän kitaraan tuli nyt parhaimmista actioneista, mitä meikäläisen kitaroissa on tällä hetkellä. Soittotuntuma on T Ä Y D E L L I N E N. Tämä kitara siis tulee NIIN MENEMÄÄN KEIKOILLE: NIIN MENEMÄÄN. Saatana,
Action on enemmän kuin 5/5 pienien korkeussäätöjen jälkeen tallan sekä mikkien osalta.
Tosiaan. Mielenkiintoista tästä meikäläisen soittamisesta tekee se, että tuo Les Paul sopii omiin näppeihin vain paremmin kuin kapeakaulainen sankaritilukeppi. Lähestulkoon 10-vuotisen kitaroinnin aikana olen 9 vuotta soittanut "tukeilla" ja "pesäpallomailoilla", niin tuhti Les Paulin kaula istuu omiin näppeihin kuin nyrkki silmään. Hauskaa noilla tilukepeilläkin on soittaa, sitä en kiistä (Jacksonien sekä ESP:n kaulat ovat malleiltaan ehkäpä täydellisimpiä, eivät ole kapeimmasta eivätkä ohuimmasta päästä). Mutta omiin näppeihin sopii isot kaulat, vaikka meikäläisen sormet eivät olekaan pisimmästä päästä. Weird as(s) fuck, right? :v
Tästä on hyvä jatkaa. Nyt meinaa olla takki tyhjä. Sen verran tuli kirjoitettua. :P
Your's trolli,
- Late
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti