maanantai 10. elokuuta 2015

"Lumikki" ja Sheitsemän kieltä sekä RareEarthElementsin ylösnousemus

Hej.

Tuli äänitettyä RareEarthElementsin "demo-debyyttialbumi" Entityn nimikkoraita uusiksi. Vuoden 2015 soundeilla, vuoden 2015 kalustolla. Tämän jytkymmäksi (ei Persulla tavalla) tämä ei voi enää mennä.

Tosiaan, vireenmuutos matalampaan oli poikaa. Pudotus alkuperäisestä drop A - drop D-vireestä (A-D-A-D-G-H-E) drop F# - drop H-vireeseen (F#-H-F#-H-E-G#-C#) teki biisille höpöä. Alunperin kaikki "REEn" biisit olivat joko tuossa A-pohjaisessa (7-kielisellä skeballa soitettavat) tai D-pohjaisessa (6-kielisellä soitettavat) vireessä.

Syy vireenmuutokseen oli puhtaasti oman lauluäänen skaalan ja -taidon riittämättömyys. Paskana laulajana myönnän tämän rehellisesti itselleni ja muille kanssakärsijöille. Korkealta meikäläisen on aivan helvetin vaikea laulaa puhtaita, mutta kitaroiden ollessa C#-vireessä tai matalemmalla ollaan meikäläisen mukavuusvyöhykkeellä. Kyllähän sitä laulaa mistä sävellajista vain, mutta itselle on luontevampaa jos kitarat on matalemmalla kuin perusvireessä (poislukien 7-kielinen perusvire, joka on H-standardi).

Mutta, voisin tosiaan vaikka esitellä tuon "työkalun", millä tämän päivän kitararaidat äänitettiin:

Schecter Blackjack ATX C7
"Lumikki" saapui kitaraperheeseeni 2014 uudenvuoden jälkeen Lahden Keskusmusiikista,
mutta ei yksin. Mukaan lähti myös tämän "isoveli", Schecter Blackjack ATX C8.

Niinkuin tarkkasilmäiset huomaavatkin, tässä kitarassa on seitsemän (7) kieltä. Alunperin kitara toimi Winter Inside Me:ssä meikäläisellä 2-kitarana, 8-kielisen C8:n ollessa pääkitarana. Tämä oli silloin vireessä H-standardi (H-E-A-D-G-H-E).

Spexxxesjä immeisille:

- 26,5" baritoniskaala
- Eebenpuuotelauta
- Runko ja kaula mahonkia (soundi on mitä tuhdein)
- Seymour Duncan BlackOut AHB-1- mikit (parhaimmat aktiivimikit mihin toistaiseksi olen törmännyt)
- Schecter-lukkovirittimet
- TonePros -talla
- Väri "Aged White Satin"

Omat modifikaatiot:
- kielet D'Addario, .010-.060, vireessä (matalasta korkeimpaan) F#-H-F#-H-E-G#-C# (=drop F# - drop H)
- DiMarzio Cliplock -hihna

Onhan se komea livenä. Kitara siis, ei soittaja.

Kitaran mikeistä muutama sananen:
Hirveästi olen lukenut erinäisiltä foorumeilta Seymour Duncan vs. EMG -aktiivimikit -keskusteluita. Kumpaa itse kannatan, sitä perinteistä "Metallica-soundia", joka saadaan aikaan EMG 81 -mikillä vai modernimpaa, terävää Duncan-soundia, en osaa vastata. Ehkä hieman jopa säälittävää, että en osaa valita.

Totuus on, että molemmissa on ehdottomasti hyvät ja huonot puolensa. Vuosia EMG:llä soittaneena (ensimmäisessä KUNNON kitarassani, vuoden 2007 ESP LTD V-500:ssa on EMG 81-setti) voin todeta, että ne ovat "puhtaasti" metallimusiikkiin. Tähän mennessä PARAS METALLISOUNDICOMBO millä olen IKINÄ soittanut on EMG 81 -mikitetty kitara Blackstar HT60 -comboon. Soundi on tuhti, järeä, suorastaan jyräävä. Täydellinen esim. death ja black metalliin.

EMG:ien puhtaat soundit on taas niin ja näin. EMG:ssä ei ole minkäänlaista dynamiikkaa. Se on iso miinus. Dynamiikan puute johtuu puhtaasti mikkien "aktiivisuudesta", eli etuasteesta joka voimistaa ulostulosignaalia ja säröyttää soundia.

Seymour Duncanin BlackOut -mikit on mielestäni paremmat enemmän mid-painotteiseen kitarasoundiin, hyvänä esimerkkinä progressiivinen metalli, ja etenkin sen alalaji djent (okei puristit, djent voi olla pelkän soundin nimitys, se voi olla myös genren nimi, yms. tähän totean että THALL (tässä pitää tietää got-djent.com)). BlackOutit on todella hyvä mikkivaihtoehto mataliin vireisiin, etenkin jos soitetaan 7- tai 8-kielisellä kitaralla, joissa tiettyjä taajuuksia tulee selkeyttää ja voimistaa.

Vaikka Duncanit BlackOutit ovatkin aktiivimikkejä, niissä on selkeästi enemmän dynamiikkaa kuin EMG:ssä. Tästä syystä Duncanit vievät puhtaalla soundilla soittaessa EMG:jä 6-0. Onpa noilla mikeillä hintaeroakin bout 20%, EMG 81 hinta 75€ ,Seymour Duncan AHB1 95€. [hintatiedot thomann.de/fi].

Mutta jos minulta kysytään, mikä on paras mikki/mikkicombo minun mielestäni, vastaukseni tulee kuin Resilar apteekin hyllyltä:

Seymour Duncan JB -'59 -passiivisetti. Paras AS(S) THE BEST. Mikkisetti mikä toimii missä musiikkigenressä vain; rokissa, bluesissa, jazzissa, black metallissa.... Lista on ääretön.

Paljon olen soittanut eri kitaroilla ja mikeillä, mutta omaan korvaan nuo kuulostavat parhaimmilta. Vanhassa Schecter S1 Blackjackissa sekä suht uudessa Jackson Pro SL2Q kitaroissa meikäläisellä on kyseiset mikit. Ja ne on parhautta.

Ehkä noista kitaroista enemmän seuraavalla kerralla.... ;)


Tulikin joristua taas huolella. Trololoo.

Your's trolli,
Lade





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti