Rokkiproggista ja hajonneita virittimiä

Hej.

Ollut taas vaihteeksi todella menevä viikko - musahommat ovat jääneet reippaasti taka-alalle, tiistaisia Winter Inside Me:n treenejä lukuun ottamatta.

Ehkä on aika myös tehdä suuremman sorttinen paljastus (tässä vaiheessa lukijan tulee säikähtää ja lähestulkoon paskantaa housuunsa, heh juum):

Muissa sosiaalisen median kanavilla (=InstantGayGram aka Instagram sekä Facebook) olen hienovaraisesti vihjaillut uudesta tulevasta bändiprojektista.

Kyseessä on vielä toistaiseksi nimetön rock-tyylinen, lähinnä keikkailua varten perustettu projekti, joka on mentaliteetiltaan verrattavissa Ihmisen Kauneudesta -projektiin, "ei rajoitteita, ei genrerajoja, mennään fiiliksellä".

Meitä jäseniä on kolme; meitsi, vanha bänditoverini Mikko "MJ Snow" Kuusemo, sekä Winter Inside Me -yhtyeemme basisti, Jukka. Tarkoituksena oli perustaa lähinnä livetoimintaan keskittynyt rock-pumppu. Tällä hetkellä projektissa on suuremmat linjat toistaiseksi auki. Katsotaan mihin homma etenee. Kuten totesin, projektin kanssa lähestulkoon kaikki on toistaiseksi vielä auki.

Eilen meillä oli edellä mainitulla kokoonpanolla pienimuotoiset (3,5 tunnin) treenit, joissa kyllä toistaiseksi katsoimme lähinnä vain tulevan Winter Inside Me -kutsuvierasiltakeikan lämmittelysettilistaa Mikon kanssa. Biisejä soitamme keikalla neljä;

- Ihmisen Kaunedesta - Horros (yhteissävellys vuodelta 2014)
- Kaksi coveria, joita en nyt paljasta. Toisessa näistä Jukka tulee vierailevaksi tähdeksi. Ja kyllä, vedetään kolmella kitaralla. ;)
- Lämppärisetin päättää Melancoholin "Moppi", vielä nimeämätön "kesähitti", joka luultavasti julkaistaan lähikuukausina.

Melancoholhan on Mikon sooloprojekti, jossa olen vokalisti, sekä joissain biiseissä "additional guitarist". Melancoholin viimeisimmän singlen voi kuunnella täältä: https://soundcloud.com/melancohol. (Mikon EDM/Dubstep-soolokamaa löytyy osoitteesta https://soundcloud.com/mjsnow)

Ihmisen Kauneudesta -duon musiikkia taas löydät täältä: https://soundcloud.com/ihmisen-kauneudesta .

Sitten pakollinen kamapornoilu:

Eilisissä treeneissä meikäläisellä oli messissä peräti NELJÄ (4) kitaraa, johtuen eri vireistä.

- ESP LTD V500 (drop H-vire)
- ESP EII Eclipse 7 (H-standardi)
- Tokai ALC-53 (E-standardi)
- Schecter S1 Blackjack (C#-standardi)

Tokaista olenkin blogissa jo tarinoinutkin, aiemmista kirjoituksista löytynee tarkempaa tarinaa.

Nyt esittelen seuraavaksi vuonna 2009 hankkimani uskollistakin uskollisemman työhevosen.

Schecter S1 Blackjack

Tämä S1 on ensimmäinen ostamani Schecter, jonka tilasin Thomannilta vuonna 2009 keväällä, vieläpä "alennusmyynnistä".

Sarjanumeron perusteella kitara on tehty vuonna 2007. Tämän kitaran valmistus (kuten myös samoilla spekseillä olevan VANHA Blackjack-linja) on lopetettu jo vuosia, vuosia sitten.

S1 on monipuolisimpia kitaroita mitä omistan. Tällä lähtee kaikki heleistä blues-cleaneista jäätävimpiin black metal -sirkkeleihin. Tämä kitara ei ole kokenut vuosien varrella mitään muita modifikaatioita kuin kielien, vireiden sekä hihnojen (nylon, niitti, nahka ja nyt DiMarzio). Plus tällä kitaralla on aivan järkyttävän suuri tunnearvo. Tästä kitarasta en ikimaailmassa luopuisi. Siis en ikinä. Ikinä. Kitarassa on kolhuja, hitonmoisesti vyönsolki-ihottumaa yms. Silti se on kestänyt kaikki nämä vuodet kovassa, armottamassa käyttössäni. Tämän kanssa on soitettu ja koettu paljon. Tämä on ollut äärimmäinen itseilmaisun väline, mieleni jatke. Ne suunnitteluihmiset, jotka Schecterillä tämän mallin ovat suunnitelleet ja ennenkaikkea rakentaneet, "I salute You".

Tällä on tehny lukematon määrä demo äänityksiä Atlas of Miserylle ja RareEarthElementsille.

S1:n klassisempi muotoilu on Les Paul -miehelle hunajaa. Kitara on ehkä hieman kaulapainoitteinen lyhyen double cutin takia. Mutta fuck it.

S1 oli luottopelini myös viimeisimmällä Ihmisen Kauneudesta -keikalla. Vanhassa on vaan vara parempi.

Spexxx:

- 25,5" skaala

- Ruusupuuotelauta

- 22 jumbonauhaa

- Runko ja kaula mahonkia (todella Les Paulmainen sointi)

- Seymour Duncan JB-'59- mikkisetti (näisttä mikeistä taisinkin aiemmassa blogikirjoituksessa avautua)

- Mikkien puolitus, mahdollistaa yksikelaiset kirkkaat "telecastermaiset" soundit, etenkin kaulamikillä.

- Grover-virittimet, joista yksi meni nyt paskaksi. Siitä kohta lisää.

- TonePros -talla

- Väri perus musta.

Omat modifikaatiot:

- Kitarassa olen pitäny nyt jonkin aikaa .011-.052 -kielisettä, vire ollut vaihtelevasti C#-standardi tai drop H.

- Pinkki DiMarzio Cliplock -hihna. Tyyli ennen kaikkea.

Eilen rokkijamitreeenien jälkeen päätin, että S1 vaihtuu rokkiprojektiin "pääkitaraksi", kieliksi olisin laittanut .009-kielisetin ja virittänyt kitaran perus E-vireeseen.

MUTTA:

3. kielen viritin oli löystynyt. Se oli hajonnut. Kuvitelkaa se epätoivon tunne, mikä iski kun luottokitara "ei voi hyvin"...

Tämä selitti kaiken sen, kun olin n. vuoden päivät ihmetellyt, miksei tuo 3. kieli pysy vireessä.

Nyt teen aloitan kitaralle pienen modifikaatio-remontti-projektin.

Otin kitarasta KAIKKI virittimet pois, ja vaihdan tilalle todennäköisesti joko Sperzelin tai Klusonin lukkovirittimet. Luultavasti kuitenkin Sperzelit.

Huolestuin vain siitä, että meneekö nuo Sperzelit suoraan tuohon lapaan. Aloin kunnolla speksaamaan noita virittimiä, todella kriittisellä asenteella. Minun "mushukkaani" kelpuutan vain parhaat mahdolliset!

Ja jep, Sperzelit käy.

Sperzelit sopivat halkaisijaltaan 10mm porausreikään. Ja vanhat Groverit ovat täsmälleen saman kokoiset. Oli vielä varmistettava nuo mitat työntömitalla.