torstai 26. toukokuuta 2016

"TSUKUTSUKUTSUKUTSUKULÄHDETÄÄN!"

Olen taas vähätellyt tätä blogia. Samalla olen toki vähätellyt myös lukijoitani. 

No sori.

Monta kertaa olISI pitänyt (korostan konditionaalia) jo tätä kirjoittaa, paljon olisi ollut asiaa mistä olisi pitänyt jo kauan aikaa sitten kirjoittaa.

Ei hätää, mä kirjoitan ne sitten nyt. Tästä tekstistä tulee helevetin pitkä, mutta fuck it.  En opi virheistäni ja väännän lisää paskaa housuun.



"Tsukutsukutsukutsukulähdeetään" (ei hätää, avaan teille tuon linen vielä. Mulla pitäis kumminkin olla lääkitys kohdallaan, eiku)

Okei, aloitetaan alusta.

Lyhyestä virsi kaunis.

Eiku.

Telecaster koki "melkoisen" muutoksen: siihen vaihtui kielisetti ja vire entisestä .011:sta ja C#-vireestä .009-kielisettiin ja perus E-vireeseen. Ihan ehkä siitä syystä, että tällä hetkellä kokoelmastani YKSIKÄÄN 6-kielinen ei ollut normivireessä. Silti, jostain syystä kadun tuota temppua. Olen myös vakavasti harkinnut laittavani "vanhan ja uskotun" Jemin tuohon perus E-vireeseen. Olen vain viivytellyt asiaa. Jemikin on .011-setillä C#-vireessä, ja tuo on kuitenkin eniten käyttämäni vire. Ja Jemin soundi Lundgrenin mikkien ansiosta on hunajaista. 

Tiedän, lukijasta nämä ongelmat kuulostavat satavarmasti #firstworldprobleemeilta, mutta kitaristit kyllä tietävät ja tuntevat "tuskani". Ehkä mun ei ole tarkoitus soittaa perusvireessä? Ja okei, jos pitää niin mä hoidan homman silloin 7-kielisellä rakkaalla ESP:lläni. Se on H-standardissa, eli perusvireessä, eikö? 

Eilen jammailtuani Telellä totesin, että tuo sen lead-soundi vain on timanttia. Eleven Rackista Late Night Harvestersien särösoundi reverbillä, ja Telestä kaulamikki. Soundi oli hyvin "djent-leadmäinen", suorastaan Petruccimainen. En todellakaan palvo turhaan tätä kitaraa.

Sinivuokkoset, Tele ja Jem. 




Mulla oli myös jäätäviä ongelmia AVID Eleven Rackin, kanssa, mutta loppujen lopuksi "evrithing went better than expenis". 

Avid alkoi temppuilemaan. Se jumittui "aloitusnäyttöön". Kuulemma yleinen ongelma, ainakin foorumeiden mukaan. Sain kumminkin masiinan "nollattua", mutta samalla menetin KAIKKI tekemäni patchit.

Pitkällisen sähköpostiviestittelyn jälkeen musiikkiliikkeen kanssa josta masiinan ostin sain ohjeita ja neuvoja, mitä tulee tehdä.

Avidhan on siitä varsin kelju yritys, että niiden nettisivut on pelkkää kuraa. Mistään et löydä mitään, puolet sivuista ei toimi jne.

Vasta NYT muutama viikko sitten sain REKISTERÖITYÄ tuon masiinan, sain ladattua päivityksiä sekä Eleven Rack Editorin. Vasta nyt kun Avid oli kaikessa herruudessaan saanut päivettyä nettisivunsa.

Them fuckers.

Eleven Rack on "hardwarena" aivan käsittämättömän mainio laite, mutta kaikki rekisteröinnit ja muu Avidin nettisivuilla suorittavat interaktiot ovat suolesta. Ja minä kun luulin että vain Korgilla on vastaavaa (joo, heidänkin tuotteensa tulee "uudelleenrekisteröidä" silloin tällöin, käsittämätöntä).

Onneksi laite nyt kuitenkin ainakin näennäisesti toimii, samoin tuo Eleven Rack Editor. Se itsenään helpottaa laitteen kanssa pelleilyä aivan suunnattomasti.





Eteenpäin.

Nyt on myös uusi bändiprojekti aluillaan, vanhan yhtye- ja opiskelutoverini kanssa.

Kyseisen kaverin kanssa kuvattiin pieni pätkä Facebookkiin,

https://www.facebook.com/lauri.honkola/videos/10209671276685620/

Luvassa on vähän astetta raskaampaa kamaa, göteborg- ja thrash -metallilla höystettynä.

Kesäkuun alussa pidämme taas jamit.

"Kassellaan syssymmällä."

Mukanani jameissa oli vanha työhevonen, Schecterin S1 Blackjack. Jolle sitten kävikin kalpaten...



Jameissa S1:lle kylläkin kävi köpelösti.

Jostain syystä ulostulosignaali alkoi katkeilemaan, ja lopulta loppui kokonaan. Jo jamien aikana varmistin ettei kyse ollut kitarakaapeleista.

Vika oli kitarassa.

Seuraavana päivänä avasin kitaran jakin, ja näky oli musertava.

VIIIITTTTUUUUUUUH


Jakkiin menevä johto oli hyvin löysästi enää kiinni, ja jakin irtiruuvaamisen jälkeen johto irtosi juotoksista. Syy oli täten selvä.

Yritin myös kolvata johtoja takaisin paikalleen, mutta silti ulostulosignaali oli katkonaista. Vikaa oli myös itse jakissakin (muutama vuosi sitten taistelin myös tuon jakki-ongelman kanssa).

Kävin Keskusmusiikista ostamassa DiMarzon varaosajakin, mikä meikäläisen pitäisikin nyt juottaa kiinni. 

Eiköhän tuo vanhus saada vielä rokkaamaan. 

Toivon niin.



Late Night Harvestersienkin leirissä ollaan oltu ahkeria.

Julkaistiin kaksi viikkoa sitten kappale Säröt, jossa kihlattuni Laura on feattaamassa.


Kappaleen voi kuunnella Youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=VxsUsBKJ99A ja Soundcloudista https://soundcloud.com/late-night-harvesters/3-sarot-feat-laura-makela.

Pidimme tarkoituksella kahden viikon julkaisutauon, koska viime viikolla olimme kiireisiä Winter Inside Me:n kanssa. Siitä kohta lisää.

Tänään julkaisimme nyt EP:n viimeisen biisin, Itseviharikoksen.


Meno on huomattavasti vauhdikkaampaa, Late Night Harvestersia reippaimmillaan. Hehe. Youtube-linkki: https://www.youtube.com/watch?v=jGWB6PArMMg ja Soundcloud: https://soundcloud.com/late-night-harvesters/4-itseviharikos.

Otettiinpa me Jukan kanssa vähän "promokuviakin". Huawei ei pettänyt.

Emme ota itseämme liian vakavasti. Välillä on hyvä "perseillä".

Siitä vakavuudesta, joo.



Koimme valaistuksen. 


Ei hätää, Gibsonit tulevat vielä laulamaan, ehkä jopa musavideon muodossa...


Winter Inside Me. Apollo Live Club. Company Rock 2016.

Kokemus, mitä en vaihtaisi mistään hinnasta.

ME PÄÄSIMME SEMIFINAALEIHIN!

Soundcheckin jälkeen ainakin itselle saattoi iskeä kevyt epätoivo, meinasin olla vähän epäilevä  miksauksesta. Ehkä olen haastava persoona, mutta tuntui että ei tultu ehkä ihan täysin miksaajan kanssa juttuun. Tai ainakin "oltiin eri sivuilla". Taustanauhamme oli kuulemma "mössöä", ja monitorointiinkin sai koko ajan pyytää jotakin. Perusasiatkin tuntuivat jotenkin aivan helvetin vaikealta.

Bäkkärillä kuumotus oli kamala. Johtui luultavasti siitä, että nyt mentiin TUOMARISTON arvioitavaksi. Jukan kanssa hypittiin ja pompittiin bäkkärillä, ja koitimme rauhoitella itseämme laulamalla kaanonissa "Pienen pientä veturia".

"TSUKUTSUKUTSUKUTSUKULÄHDETÄÄN"

Myöskin Company Rockin henkilökunnalla "saattoi" olla hauskaa, kun kaksi rokkaria tykittää hermostuneena lastenlaulua, varsinkin kun hoilattiin sitä vielä juuri ennen lavalle menoa. Traumoja aiheutimme varmasti.

Ei siinä, itse keikkahan, tuo 10 minuuttinen, meni hiton hyvin. Ja tuomaritkin tykkäsivät. Kehoitettiin laittamaan päälle nahkahousut.

Huomenna heitän Youtube-kanavalleni koko keikan. Siitä löytyy molemmat soittamamme biisit sekä tuomarien kommentit. Linkki tulee varmasti myös tänne blogiin, seuraavaan päivitykseen. Heitän tulevaisuudessa myös parempia kuvia tänne, sitten kun saadaan ne kuvaajalta.

Alla muutama kuva, sekä video kun jatkoon pääsymme julkistettiin.






Tässä linkki semifinaaliin pääsyn ilmoitusvideoon: https://www.facebook.com/winterinsideme/videos/1160543910633143/

Ja olipa meistä vielä Insinööri-lehden nettisivuillakin juttua: http://www.insinoori-lehti.fi/company-rockissa-rokkia-ja-fanihysteriaa.

Lyhyesti sanottuna, vittu että oli kivaa!

"Illan kilpailun avaa näyttävästi Lahti Energia Oy:n Winter Inside Me. Progressiivista sinfonista metallia soittava bändi esittää omia kappaleitaan, joista tuorein on huhtikuun lopulla julkaistu Through These Years. Bändin erikoisuus on rumpalin puuttuminen.
Tuomareilta bändi saa kehuja, ja Perttu Vänskä vertaa yhtyettä jopa Nightwishiin.
Laulaja Päivi Levola kertoo esiintymisen jännittäneen, koska bändi ei ole pahemmin esiintynyt, ja hän itse on klassiselta puolelta.
– Oli kivaa, joten tämä ei jääne viimeiseksi kerraksi."
[Insinööri-lehti, Riikka Sorsa]

Lyhyesti sanottuna, vittu että oli kivaa! Aivan uskomatonta.



Mitäs muuta ihmeitä... Joo, akustiseen Fenderiini vaihdoin uudet kielet kesän tulevia keikkoja varten (olen kesällä kahdella keikalla Assi Ilonan kanssa). Olen myös harkinnut että ostaisin ihan jo pelkästään työkaluksikin paremman akustisen. Luultavasti Epiphone EJ-200 tahi PRS SE Angelus. Mutta kassellaan sitäkin myöhemmin.

Ampegin Micro-CL bassovahvistimen myin keravalaiselle bassonsoiton opettajalle. Bassovahvistin kun meikäläiselle nykyään on täysin turha, kiitos Avid Eleven Rackin. Ja enhän mä edes livenä oikeastaan ikinä edes soita bassoa. 

Yritän myös päästä eteenpäin noiden videoeditoimisien kanssa. Tutustuin Wondersharen Filmora-ohjelmaan. Vaikuttaa pätevältä. Voipi olla että tulee tuo ohjelma ostettua. Soronoo Windows Movie Maker.

Mutta kassellaan. Nyt lisää paskaa housuun. 


- LateXXXi-Late

Ps. Loppushokeeraus: Company Rockissa mun ja Jukan soundtrackina Pienen pienen veturin lisäksi toimi tämä:


perjantai 6. toukokuuta 2016

Vauhdin huumaa kaksoispistevee

Hory shet.

Nyt mennään taas vaihteeksi kovaa.

Ja korkealta.


Tosiaan, nyt on julkaistu musiikkia KOLMELTA yhtyeeltä, missä olen mukana.

Winter Inside Me, Ihmisen Kauneudesta sekä Late Night Harvesters.


Ja niin, sainpa viimeinkin tuon GIBSONIN! *pienempikuinkolme*

Gibson SG Standard 2016 Traditional. SE ON KAUNIS.

Siinä on jotain, pirullista. 

Veinpä "Lepakon" saman tien myös bändikämpille luukutustesteihin. Perkele, tämä vehje on TIMANTTIA. Huomatkaa myös Assi Ilonan mainospaita sekä 715517.

Jep. Mielestäni kyseistä vehjettä kannatti odottaa se kolme kuukautta. 

Soundi on "jyräävä", mutta silti "leikkaava". Äänityksissä olen huomannut, että kitarassa on tietty Telemäinen "twang", mikä erottuu selkeästi mixissä. Kuuluupa tuo twangi myös treeneissäkin melun läpi. SG:ssä on hyvin läpileikkaava soundi. Hyvin erottelukykyiset 490R sekä 498T-mikit kruunaavat kokonaisuuden.

Tällä, perkele, lähtee KAIKKI bluesista rockiin ja punkista black metalliin (kyllä, on testattu). Tämä on varmaan kuultu aiemminin blogissani, että "tämä on parhaimman soundinen ja monipuolisin kitara mitä mulla on". Perkele, ykköspaikan vei kyllä nyt SG, ja kirkkaasti. Onhan minulla muitakin helvetin hyviä, TÄYDELLISIÄ kitaroita (IMO), mutta SG selkeästi menee monesta ohi, etenkin monipuolisuudessaan. 

SG on soitettavuudeltaan ja soundeiltaan ikäänkuin painoltaan kevyempi Les Paul, jossa on juurikin tuo mainitsemani Telemäinen twang. Sanottakoon näin, ymmärrän miksi Angus Young ja Tony Iommi ovat käyttäneet SG:tä vuosikymmeniä.

Kyllä. Gibson on AINA Gibson. Tämä kitara on nyt C#-standardissa, kielisettinä .012. Kitara tulee olemaan Late Night Harvesterissa toinen pääkitarani, Jacksonin Soloistin rinnalla.

Pieni sivuhuomautus: Jaskassa ei ole enää pinkkiä DiMarzion Clip-Lockia, vaan kunnon suomalaista lehmänpersettä (=nahkaa). Nyt tuo on ehkä semisti uskottavampi hevikitara. Eiku...




Jo Gibsonin saapumispäivänä kyseistä soitinta luukutettiin Ihmisen Kauneudesta uudella demobiisillä.

"Muutaman" oluen ja rommikolapaukun jälkeen päätimme Mikko Juhanin kanssa kokeilla jamitella Vastakkaisuus-kappaletta. Noista improjameista syntyi Vastakkaisuus-kappaleen "tytärbiisi", Vastakkaisuuden Aika.

Meikä skulaa uudella Gibsonilla, Mikko jammaili Jemilläni. Bassot on soitettu TAVOISTANI POIKETEN näppäilemällä (kyllä mä edelleenkin "vetelen niitä kieliä kuin lehmäntissejä", kuten vanha ala-asteen opettajani minulle noin 14 vuotta sitten totesi).

Biisin voi kuunnella täällä: https://soundcloud.com/ihmisen-kauneudesta/vastakkaisuuden-aika tai https://www.youtube.com/watch?v=7Pme3YVGWrY



Pitkän ja tuskallisen miksaamisen jälkeen saatiin pihalle tuo Through These Years -kappale. Ilman Mikko Juhanin apua en olisi onnistunut tässä.

Sen voip kuunnella näistä osoitteista:
https://soundcloud.com/winter-inside-me/through-these-years sekä https://www.youtube.com/watch?v=8xzMFQ2ioR4



Sitten Late Night Harvesters.

KAIKKI EP:n NELJÄ biisiä on äänitetty. Kokonaan. Tänään viimeistelin lauluosuudet ja miksasin biisit loppuun, Mikko Juhanilta saatujen kultaakin kalliimpien neuvojen avulla. 

Rock'n'roll-eevertit vauhdissa. Ääniteltiin Jukan kitarat sen Gibsonin Les Paul Studiolla muutama viikko sitten.


EP koostuu seuraavista kappaleista:

1. Intro 
2. Maan Korpeen (uudelleen äänitettynä)
3. Säröt (feat. Laura Mäkelä, kihlattuni)
4. Itseviharikos.

Mutta tehtiin teille pieni jippo.

Me julkaisemme näitä biisejä YKSI KERRALLAAN Soundcloudissa ja Youtubessa. 

Tänään julkaisimme sekä Intron että Maan Korpeen, nuo kun ovat musiikillinen kokonaisuus.


Intro.


Maan Korpeen, uudelleen äänitettynä.



EP löytyy päivittyvänä soittolistana https://soundcloud.com/late-night-harvesters/sets/maan-korpeen-ep sekä https://www.youtube.com/watch?v=qck8sKp5TV4&list=PLdGYZH6JT9DDqPknHDufEugBueysODeiu.



Nyt ollaan menty niin helvetin lujaa ja oon antanut itsestäni niin paljon, että mulla meinaa oikeasti olla takki auki. Seuraavaksi on luvassa tuo Company Rock 2016-kilpailu Winter Insiden Me:n kanssa. Taustanauhatkin olen jo onnistunut onneksi tekemään, niitä pitää vain vähän vielä viilata.

Vaikka olenkin ihan takki auki ja tyhjänä, niin tää on silti sitä, mitä oon "aina" (ehkä noin 10 vuotta) halunnut tehdä. Tämä on se mun juttu. Okei, en VIELÄ luovu "päivätöistäni" (noh, vuorotöitä ne kyllä on), mutta tää on just sitä mihin vapaa-ajallani haluan panostaa. Musiikki. Ja vaikka kitarointi on se kaikkein tärkein juttu mulle, niin kovasti olen yrittänyt myös Mikko Juhanin avustuksella opetella tuota miksaamista. 

Eiköhän tää tästä. Nyt olutta. Ja kitaroiden säätämistä (eilen vaihdoin Teleen .009-kielisetin ja viritin kitaran perus E-vireeseen, ja Schecterin S1 meni drop C:hen,syy selviää myöhemmin). Ja tuleepa meille kylään eräs vanha opiskelu- ja entinen bänditoverini Mansesta, saas nähdä mitä tänään tapahtuu. *puolipistesulkukiinni*

Pakollinen Gibson-selfie. UUUUUUUUUUUH.