LOPPU TULLOO! (2017 vuoden siis)

Terve ja heipä hei!

Nyt on taas se aika loppuvuodesta (ja sopivasti vieläpä uudenvuodenaattona), jolloin on hyvä summata loppuvuoden musapuljaamiset.

En tiedä olisiko järkevämpää listailla näitä asioita kronoligessa järjestyksessä vaiko projektien mukaan, joten ehkä otan nyt ensimmäistä kertaa uuden tavan listata näitä juttuja...

Osalla videoista seikkailee uusi perheenjäsenemme: suomenlapinkoiramme Rokka! Hänet tunnetaan myös nimellä alikersantti Rokka, Rokkikoira-Rokka, Rokka-Pokka, Rokkis-Pokkis jne. Rakkalla lapsella on monta nimeä. Hän muutti meille joulukuun alussa!

Olihan tuosta höppänästä pakko laittaa tänne kuvia... 💓

Mutta mennäänpä niihin musahommiin;

Aloitetaanpa vaikka The Kollectivesta.

The Kollective

The Kollective julkaisi ensimmäisen biisinsä marraskuun puolella. Ja lähestulkoon joka viikko olemme myös julkaiseet jotain sisältöä liittyen ensimmäiseen julkaisuun. The Kollectivella on myös oma YouTube-kanava, joka ehdottomasti kannattaa ottaa seurantaan: https://www.youtube.com/channel/UC1rdsn1Vo-_JykR3E0cJBaA/featured.

Prevail-video

Videonkuvausmeininkejä.

Meikäläisen äänitystuskailuja...

Henun äänitystuskailuja...

Rumpalin epätoivoa...

BLEGH.

The Kollective on koko ajan työstänyt lisää kuuneltavaa; rummut on äänitetty kolmeen biisiin, ja kitaroitakin alkaa olla purkissa jo mainiosti. Paljon on siis luvassa alkuvuodesta!

Late Night Harvesters

LNH:n kanssa yritimme tänäkin vuonna päästä Radio Voiman Paikallisen Musiikin Joulukalenteriin "Takaisin"-kappaleella, mutta yritykseksi se valitettavasti jäi. Tänä vuonna hakijoita oli todella paljon, ja kilpailuun mahtui vain se 24 hakijaa. Onneksemme Radio Voima päätti soittaa tapaninpäivänä myös niiden hakijoiden kappaleet, jotka eivät kisaan asti päässeet. Olihan se messevää kuulla oma biisimme radioaalloilta.

Radioaalloista puheen ollen, päätimme Jukan kanssa julkaista viime vuotisen haastattelun sekä itse biisin tubekanavallani. Onneksi tuli otettua mokoma vuosi sitten talteen. Feels.

Teimme tänäkin vuonna myös joulubiisin. Tällä kertaa kappale oli oodi itse kinkulle. Kappale tehtiin alusta loppuun muutamassa tunnissa, ja tuosta sessiosta on materiaalia meikäläisen vlogissa:

Ja tottakai myös itse biisikin:

Kuvattiin samalla myös akkaritreejä, joista jäi näppeihin tällainen pätkä, mitä myöskin hyödynsin kanavallani Latenuotiolla-sarjassa:

Late Night Harvesters on alkanut reenaamaan uutta musiikkia sekä alkanut suunnittelemaan seuraavaa EP:tä. 

Ihmisen Kauneudesta

IK:n ensimmäinen VIRALLINEN julkaisu, "Lokakuun Pelastus", saatiin pihalle marraskuun loppupuolella. "Lokakuun Pelastuksen" julkaisu oli todella, todella merkittävä juttu jo sitäkin kautta, että kyseinen biisi oli oikeastaan se, mistä koko projekti lähti aikoinaan käyntiin lokakuussa 2013. Oli tuo ehdottomasti itsellekin yksi tämän vuoden tärkeimpiä omia julkaisuja.

Biisin pääsee kuuntelemaan esimerkiksi:

Tai https://open.spotify.com/album/3cMnKtOm5yHxGMTnvZfOhP

Ihmisen Kauneudesta -proggiksen kanssa ollaan edetty myös EP:n kanssa; EP:n biisit ovat täysin selvillä, ja toteutuksen aikataulua yms. ollaan mietitty MIkko Juhanin kanssa. "Vastakkaisuuden Aika" EP julkaistaneen keväällä 2018, eli siitä tulette kuulemaan myöhemmin vielä lisää. 

"Muistiinpanojamien" työkalut.

Meitsi sulautuu lähes täydellisesti ysärikuosiin.

Omat sähläykset

Olenpa ollut ahkera myös tuon oman tubekanavan jne kanssa:

Tässä käytännön esimerkein miten puoliakustinen kitara toimii metallimusiikissa. Yhteenvetona lyhyesti: kyllä se jumaliste toimii.

Olen myös fiilistelly paljon Ibanez Jem90 HAM:illanikin. Alla olevassa videossa kyseinen kepakko on vielä peru E-vireessä, mutta nykyään se on ns. "mörkövireessä" (asiasta juttua LATELLA ON ASIAA #3 -videossa)

Tein tubekanavalleni myös ehkä jotain sellaista, minkä olisin voinut jättää tekemättäkin. Ensimmäiset reaktiovideoni. Tavallaan täysin turhaa sisältöä kanavalleni, mutta pakko myöntää, oli noita tuolla hetkellä hauska tehdä! Ehkä näitä tulee myös jatkossa, tai sitten ei. En ole 100% tämän kaltaisen materiaalin tulevaisuudesta kanavallani.

Arvosteluni uhreiksi päätyivät Mr. Elämänpeli sekä Tuure Boelius.

LATELLA ON ASIAA #2 sekä #3 -videot lähinnä summasivat marras- ja osan joulukuun musameiningeistä. #3:ssa on juttua myös kitaroista.

Tein myös ensimmäisen KUNNON kitaracoverini ikinä, Architectsin Doomsday-kappaleesta. Meikäläisellä on tulossa myös kaksi muuta Architects-coveria, jahka toiseen äänitän kunnolla laulut (!) ja toiseen opettelen soittamaan leadin oikein. 

Covereita on luvassa enemmänkin: suunnitelmissa on coveroida erästä suomalaista rock-yhtyettä,jolla on ollut todella suuri vaikutus meikäläisen "musiikillisen kasvuun" esiteini-iästä lähtien. Ensimmäisen coverin piti tulla pihalle jo nyt uudeksivuodeksi, mutta eräästä karvaisesta syystä (aka Rokka) loppuvuoden musahommat jäivät paljon vähemmälle.

Sain pihalle myös ensimmäisen jouluspesiaalini: hc-version "Äidin Porsaista". Joulu tuli ja meni jo, mutta 30 sec videolle on aina aikaa, onhan? 

Loppuvuoden merkittävin musiikillinen urakka on ehdottomasti ollut kahden kitaran mikkien vaihtaminen: EMG 57/66-mikkien vaihto ESP LTD V-500:n sekä Gibsonin SG Standard Traditionaliin. ESP LTD:hen vaihto oli helppo alkuperäisten EMG 81/81-mikkien ansiosta, kaikki nuo kun ovat EMG:n pikaliittimillä. Gibsonissa joutui ottamaan kaikki alkuperäiset sähköt jne. pois.

EMG 57/66-setti "brushed chrome" sekä "brushed black chromena". Mikit tilasin Keskusmusiikin kautta. Krominen meni SG:hen, musta V:hen.

Mikkienvaihtiprojektista kehittyi vlogilleni oikein sarja. Ensimmäisessä osassa käydään läpi sitä, mitä on luvassa.

Ensimmäisenä vaihdoin mikit V-500:n. Muutos oli  todella merkittävä, ainakin omaan korvaa. Soundi ei enää ole lähellekkään samanlainen "sirkkeli", mitä se oli 81/81:n kanssa. Videolla on esitetty tarkemmin soundiesimerkkejä, niin kuivasignaalina kuin reampattuna.

Onhan se komia päivitettynäkin. Hyvin istuu uudet mikit.

V:n jälkeen täysin uudelleen eloon heräsi Gibson SG. Vanhat 490R sekä 498T -mikit on hyvät rokkiin ja kevyempiin hommiin, mutta metallissa jäivät jalkoihin. Tuo ei loppujen lopuksi kumminkaan ollut se ongelma, miksi tämä kitara sai uudet mikit.

Ongelmana oli epävakaa maadoitus. Gibsonissa sähköt olivat piirilevyllä, ja maadoituslangan liitin oli alunperin löystynyt, aiheuttaen käsittämättömän paljon hurinaa ja kiertämistä. Sen lisäksi, että liitin oli löysällä, myös itse lanka oli alkanut ruostumaan (?!?!?). Vaikka ongelman saikin korjattua, en ollut enää niin tyytyväinen soundeihin, ja hyvä kitara kun on kyseessä, olisi ollut sääli jättää sillä soittamassa pelkkien "soundivajavaisuuksien" takia. Tästä syystä EMG 57/66-setti, koska halusin pyhittää tämän kepin METALLIIN. Tottakai rokkiinkin, mutta halusin tämän kunnolla livekuntoon, livenä tämä kun aikoinaan on ollut uskottu ja luotettu työkalu.

Alla olevalle videolle on kuvattu koko mikkienvaihtoperaatio, eli se toimii samalla myös "opetusvideona". Heh juum.

Vasemmalla SG alkuperäisin mikein (Gibson 490R + 498T), oikealla uudet EMG:t.

Viimeisenä EMG 57/66-videoiden sarjasta kuvasin myös videon, jossa vertailen näitä kitaroita, joissa mikit ovat samat. Soundillinen ero oli merkittävä. ESP LTD on ehdottomasti kovempi metallihommiin (dempatessa soundissa on kunnolla potkua), kun taas SG päihittää cleaneja soitettaessa LTD:n mennen tullen. Molemmissa on ehdottomasti puolensa. Tämä video on vielä tätä blogia julkaistaessa piilotettuna, eli te lukijat näette tämän ennakkoon!

Eli kaikenlaasta ollut tässä kahden kuukauden aikana, heh juum.

Vuosi 2017 on nyt paketissa. Tänä vuonna mentiin vauhdilla. On syntynyt uusia projekteja, tehty monia, monia julkaisuja streamauspalveluihin asti, on heitetty keikkaa, aloitettu tubettaminen tosissaan, on oltu musiikkivideoissa ja tehty musiikkivideoita jne... 

Pakko myöntää, vuosi 2017 oli omalta osalta kyllä menestys. Tuntui välillä, että hommia oli paljon, mutta ei missään vaiheessa kumminkaan liikaa. Nyt loppuvuodesta on jo pohjustettu hyvin tulevaa alkuvuotta, alkuvuodesta aloitetaan jo melkoisella tykityksellä. Joka vuosi meno ottaa isompaa vaihdetta, ja ensi vuonna otetaan lisää kierroksia moottoriin satavarmasti.

Ilman sen kummempaa loppukaneettia hyvä lukija, toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

Kassellaan taas ensi vuoden puolella,

- Late

Musiikkikollektiivisuus tuuheutuu

No höpsistä! 

Viime blogikirjoituksesta onkin kulunut taas reilu kuukausi, joten on hyvä sauma taas summata missä mennään.

Ja lujaa mennään... 😅

Mistähän sitä aloittaisi...

Musiikkivideota ainakin pukkaa.

Jep. Editoin Late Night Harvestersin Itseviharikos-kappaleeseen musiikkivideon kahden vuoden aikana kuvatuista keikka- ja sekoilupätkistä. Tuli kyllä ihan bändin näköinen video, sen sanon. 😅 LNH:n kanssa ei ollakkaan treenattu NY POIKAM SAUNOO! -tapahtuman jälkeen, mutta asia korjataan ensi viikolla. Myöskin LaHo Music-nimikkokitaramme "Harvesterit" joutuvat muutoksen tuulien uhriksi, aloitamme kyseisten kitaroiden rankan modifioinnin hardwaren sekä mikkien osalta. Seymour Duncan on kova sana, sen sanon. 😋

Tällä hetkellähän LaHo Music Harvester näyttää tältä:

Katsotaan miltä mokoma näyttää seuraavan blogikirjoituksen aikaan, stei tjuuund!

Päädyin myös pitkästä aikaa harrastamaan myös todella paljon rakastamaani puuhaa: kunnon soundirunkkaamista sekä erilaisia virekokeiluja. Halusin Architects-yhtyeen innoittamana kokeilla muutamaa ei_niin_tavallista virettä: G#-F#-B-E-G#-C# sekä vielä matalampaa, F#-F#-B-E-G#-C# (!). Meikäpojalla ei ole minkään sorttista käryä, miksi näitä kyseisiä vireitä kutsutaan. Tabeistahan noissa vireissä on helppo soittaa, mutta standardi- sekä droppivireeseen tottuneella kitararunkkarilla meinasi silti olla vaikeuksia tajuta näiden kyseisen vireiden "logiikkaa", etenkin kun näillä on käytännössä mahdotonta soittaa 5-sointuja. Tällä hetkellä pallottelen custom-Flaxwoodini kanssa näissä vireissä.

Vakavanhan Schecter S1 Blackjackin heitin myös mörkövireeseen, mutta dropattuun sellaiseen. Schecter on tällä hetkellä drop F#:ssä (F#-C#-F#-B-E-G#). Koska kitarahan on kuusikielinen, korkea C# puuttuu. Vuosia sitten samainen "Kekteri" oli täysin samaisessa vireessä, yhdessä vaiheessa se oli jopa matalammalla, drop F:ssä. Siitä syystä virekokeilujen uhriksi valikoituikin tämä kitara. Mahonkirunko + Seymour Duncan 'JB ja ´59 -mikkisetti ovat soundikombinaationa vain jotain taivaallista.

Ja koska tuo drop F# on kuudella korkeammalla kielellä suoraan vireenä C#-standardi, päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tein testin, miltä Late Night Harvestersin kappaleet kuulostaisivat "mörkövireessä".

"Mörkövireissä" soittaminen 6-kielisillä jäi itsellä vähälle, käytännössä olemattomiin Winter Inside Me:n aikoina. WIM:issä soitimme kumminkin osan biiseistä 8-kielisillä, mutta tuon kitaran myytyäni en olekaan (lähinnä 7-kielisillä) drop A:ta matalemmalta kauheasti soittanut (eli n. vuoteen). Nyt tauon jälkeen 6-kielisillä paluu mörkövireeseen tuntuu enemmän kuin kotoisalta. Ja nyt "Arkkitehti-vireeseen" hieman totuttuani tein yhdestä pari vuotta vanhasta sävellyksestäni uuden sovituksen. Odottakaa vain, se löylyttää teistä paskat pihalle (omasta mielestäni).

Ahkeria ollaan oltu myös Ihmisen Kauneudesta, Melancohol sekä The Kollective-rintamilla, kuten viime kirjoituksessa uhosin.

Ihmisen Kauneudesta ensimmäisen virallisen EP:n äänitykset on aloitettu vanhalla Lokakuun Pelastus -kappaleen purkittamisella. Ja tuo on se kappale, mistä koko IK:n taru neljä vuotta sitten sai alkunsa. Samalla äänitettiin Melancoholin uuden demon voksuja.

LaHo Music edustaa. 

Äänitysmeininkejä on nähtävissä sekä kuultavissa meikäläisen tubekanavalla. IK:lle on tulossa piakkoin oma kanava, stay tuned 'bout dat too!

Eli tuoltakin suunnalta tulossa piakkoin kaksi kappaletta pihalle, hui sentään! 😁

The Kollectiven meininki on myös "saunakeikan" jälkeen lähtenyt vieläkin isomalla vaihteella käyntiin; meillä on ensimmäinen biisijulkaisu purkitettu, samoin musiikkivideo kuvattuna. "Saunakeikan" jälkeen äänitimme kitarat ja bassot etätyönä, rummut äänitimme bändikämpillä Alesiksen triggerin sekä Roden mikin avulla (mikillä äänitetyt pellit + "kannut" MIDI:nä EzDrummerin kautta on mielenkiintoinen, mutta todella toimiva yhdistelmä). Julkaisun miksauksen ja masteroinnin hoitaa "kollektiivimme" vakituottaja Mikko Juhani, joka myös nyt virallisesti hakkaa bändissä toista lyömäsoitinta, bassoa. Ja vieläpä viisikielistä, osaatko vetää?

Rumpuäänitysten ja pikajamien jälkeisiä meininkejä.

Tosiaan, musiikkivideo on myös purkissa, joka julkaistaneen lähiaikoina The Kollectiven omalla YouTube-kanavalla, joka ilmestyy sekin bittiavaruuteen lähiaikoina.

Musavideokuvauksissa yritimme myös napata parit promokuvantyngät.

Että sellaasta.

Ja tällaasta.

Pihalle tullut heitettyä myös kaksi coveria; metalliversiot Tuure Boeliuksen Eikö Sua Hävetä -kappaleesta sekä Antti Tuiskun Hanurista (höhö).

Videot sisältävät pelottavan määrän corepelleilyä (ja pelleilyä ylipäätään) sekä rasvaisen fedora-eevertin. Älkää satuttako pyllyjänne. Näitä covereita oli kieltämättä aivan törkeän hauskaa tehdä. 😂

Ettäettäettä näin.

Iso juttu on myöskin ambient-sooloprojektini Honkoloid Chamberin toinen albumijulkaisu. Volume II on perinteisempää dark ambienttia Volume I:n verrattuna, missä selkeästi vielä hain projektin suuntaa. 

Inspiraatiota tähän teokseen sain ehdottomasti siitä järkyttävästä määrästä scifiä, mitä tässä on jo pitkään tullut tykitettyä. Stargate SG1-sarjalla saattaa olla jotain vaikutusta asiaan. Ja Star Trek: Discoveryllä. 😅

Teoksen voi toistaiseksi kuunnella valitettavasti vain YouTubessa sekä Soundcloudissa:

YouTube: https://www.youtube.com/watch?v=k2T0Kw6W8N4&list=PLdGYZH6JT9DDZUOCFkHCwHxMbeJVKxTd-

Soundcloud: https://soundcloud.com/honkoloidchamber/sets/volume-ii

Mutta se päätyy tulevaisuudessa vielä suurmipiin streamauspalveluihin, no panic!

Siitä kuva-arvoitusta, rakas lukija! Mitä on kuvassa ja missä se on kuvattu? 😵

Ei muuta kuin ottamaan ambienttia haltuun että menetätte yöunenne ja että minä saan tubemassini, niiden takiahan tätä hommaa tehdään! Eiku... 😂

Tärkeimmät musakuviot summasin myöskin "pikavideolle", josta löytyy vähän tarinointia jokaisen edellämainitun casen osalta:

Ja teinpä pitkästä aikaa Fakecyclist-Lade -videonkin! Ostin Continelta Gatorskin-slicksien tilalle Tokmannin 7€:n ulkokumit, jotka osoittautuivat näin myöhemmin täydelliseksi virheostokseksi. Pakko myöntää että vlogissa olin aivan liian myötämielinen. Ei jatkoon.

Jep. Olihan siinä taas asiaa. Jos sitä seuraavaa päivitystä heittäisi taas perinteisesti loppuvuodesta, toki aikaisemminkin jos niikseen tulee.

Ei kai siinä. Tämä moppitukka kiittää.

Lisää paskaa housuun.

- Late

Vihreitä Kitaroita ja Poikam kolmannen kerran saunassa

Terve.

On laiskottanut hieman taas tämän blogin kanssa (üllatüs), mutta ehkä nyt taas reilun kuukauden tauon jälkeen on hjuva taas tehdä yhteenveto, missä musahommien kanssa mennään.

MIKÄS PERKELE TUO KEPAKKO ON?!?!?!? 😱

Jep. Kitarakokoealmaani tuli ensimmäinen puoliakustinen kitara.

GREEN B&B PEARL

"Puoliakkari? Waddehell" saattaa meikäläisen paremmin tunteva lukija ounastella tällä hetkellä.

Tosiaan meikäläisellä alkaa selkeästi tulla ehkä jonkinasteista "kypsyyttä" (niinpä vissiin) tuohon soittamiseen (tuli täytettyä tosiaan vuosiakin tuossa pari viikkoa sitten), niin koin tarpeelliseksi kokeilla jotain täysin erilaista noihin "normaaleihin" hevi- ja rokkikeppeihin sekä "djent-stickeihin" verrattuna, niitä minulla on ihan tarpeeksi. Varsinkin kun nyt alkaa olemaan suurempia suunnitelmia postrockia soittavan Ihmisen Kauneudesta-proggiksen menoksi, niin puoliakustinen tulee enemmän kuin tarpeeseen. Ja toimiipa tuollainen pärkeleen hyvin myös Late Night Harvestersissa (kuten kohta tulette näkemään). Puoliakustisen soundimaailmasta olen muutenkin haaveillut jo jonkin aikaa.

Suuntasin eräänä kauniina ja lämpöisenä elokuun lopun torstai-iltana Lahden Musiikkitaloon, koska tiesin siellä myytävän Ibanezin puoliakustisia, jollaista olin alun perin kaavaillut (AS- tai AM-sarjaa). Valikoimassa tosiaan oli Ibanezin AS-sarjalainen, Tokain kopio ES335:stä sekä tämä Green (joka myöskin on ES335-kopio). Ibanez oli aivan järkyttävä soittaa, kaula oli jopa meikäläisen kaltaiselle "tukkien" ystävälle liikaa. Ja kitara tuntui muutenkin aika kolholta. Ei jatkoon, totesin. Tokai oli omaan makuun aivan liian "normicore", ihan ok soitettava, mutta hävisi pahasti tälle Greenille. Molemmat jäivät todella, todella kauas tästä Greenistä.

Green istui omiin näppeihin erinomaisesti. Viimeistely kitarassa tasokasta, kaula on TODELLA ohut sekä rakennusmateriaaleissa on ajateltu ekologisia aspekteja. Green on nimensä mukaisesti ympäristöarvoja kunnioittava brändi, ja näin ympäristöinsinöörin paperit omaavana henkilönä en voi muuta kuin nostaa hattua ja arvostaa. Ainut asia, mitä tältä Greeniltä olisin toivonut, olisi ollut mikkien puolitus. Se olisi tuonut soundimaailmaan vielä enemmän variaatioita.

Green on pienenpieni kitarabrändi Ruotsista. Vaikka merkki on Ruotsista, kitarat valmistetaan Etelä-Koreassa. Tässä merkissä on valehtelematta paras hinta-laatu-suhde mihin olen ikinä törmännyt. Greenin valikoimasta löytyy heidän versionsa Les Paulista, SG:stä, Stratosta, Telestä, V:stä, Explorerista. Ja onpa heillä kopio PRS:kin tyylisestä kitarasta sekä yksi 7-kielinenkin malli. Valikoimaa tosiaan on. Greenin kitaroihin on myös mahdollista saada Lundgrenin mikit (!). Tämä optio on ehdottomasti puhdasta loistavuutta, Lundgrenin mikit kun ovat ehdottomasti markkinoiden parhaimmistoa laadultaan ja ne tehdään pienellä pajalla KÄSIN Ruotsissa. Ja olenpa itsekin todennut nuo Lundgrenit todella toimivaksi, itselläni on kun Ibanez Jem 90 HAM:issani sellaiset.

Noh, millainen kepakko tämä B&B tosiaan on?

B&B-mallit ovat Greenin versio Gibsonin legendaarisesta ES335:stä.

- Skaala 24,75", otelaudan radius 10".
- 22 nauhaa.
- Kaulan paksuus ensimmäiseltä nauhalta YHDEKSÄNTOISTA (19!) millimetriä, eli ohuella profiililla mennään.
- Otelauta on "rose maplewood" (ruusupuun näköistä vaahteraa?)
- Runko sekä kaula vaahteraa.
- MOP (=mother of pearl) inlayt sekä reunalistat.
- Mikit Greenin omat standardimikit.
- Väri "Cherry Red"
- Rungon paksuus noin 5 cm.
- 2 x volume, 2 x tone, 3-tie mikinvalitsin.
- Paino n. 3,8 kg.

Tällä hetkellä kitara on meikäläisellä C#-vireessä .013-kielisetillä.

Greenejä Ruotsissa myy guitarnet.se, Suomen maahantuojana on Nordsound.

Tein vlogiin suht kattavan review-videon sekä kunnon demovideon. Demovideoni itse asiassa löytyy Nordsoundin nettisivuiltakin, tämän kyseisen kitaran tuotesivulta! Aika nastaa, pakko myöntää.

Audiodemot on kuunneltavissa meikäpojan Soundcloudissa:
https://soundcloud.com/lauri-honkola/green-guitars-bb-pearl-sound-demo-1
https://soundcloud.com/lauri-honkola/green-guitars-bb-pearl-sound-demo-2-tana-iltana-version-2

Tosiaan, tarkempaa tietoa kitarasta voit käydä tsekkaamassa Nordsoundin sivuilta, jossa meikäläisenkin video komeilee: http://www.nordsound.fi/index.php?route=product/product&manufacturer_id=37&product_id=14472.

Guitarnetin tuotesivu (på svenska): https://www.guitarnet.se/sv-SE/gitarrer-tillbeh%C3%B6r/hel-och-halvakustisk/green-b-b-pearl-red-29719079

Olen niin vakuuttunut Greenin laadusta, että aivan satavarmasti tulen jonkun vielä hankkimaan. Les Paul (myöskin double cut -Les Paul) ja Telecaster olisivat ehdottomasti meikäläisen juttu, miksei 7-kielinenkin. Kassellaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 😏

Myös tuottamis- ja masterointihommia on tullut tehtyä, samoin kirjoitettua hurumycket lyriikkaa ex-Winter Inside Me:n kaverin Kurtin Jarin sooloprojektille. Äänittelimme itse asiassa Päivin aka "Päkän" voksuja tulevalle julkaisullekin kotistudiollani.

Saatiin parinkin biisin voksut purkkiin. Oltiin kyllä tehokkaita.

Syyskuun alussa pidimme taas perinteisen "saunakeikan", eli vuotuisen kutsuvieraskeikkasaunailtaman, jota NY POIKAM SAUNOO!:ksi kutsumme. Treenien määrä tämän vuoden tapahtumaa varten oli suurin koskaan, koska nyt projekteja soittamassa oli peräti VIISI. Palataan itse tapahtumaan kohta, tässä hieman reenifiiliksiä mitä tuli vlogiin heitettyä;

Eli melkoisen paljon paukutettiin menemään. 😝

Reenit on kivoja ja parhautta, mutta muutaman tunnin päiväunilla yövuorojen jälkeen soittaminen voi olla kohtuu hapokasta. 😂

Ok, lopetetaan tämä akkamainen valitus ja mennään eteenpäin.

NY POIKAM SAUNOO! vol. III oli tähän mennessä ehdottomasti suurin tämän luomamme konseptisarjan tapahtuma. Yleisöä oli eniten ikinä, samoin soittavia projekteja oli taas yksi enemmän, tänä vuonna mentiin VIIDELLÄ projektilla. Meininkikin oli sen mukaista.

Iltaman aloitti meikäläinen soolona ("Late doing some soloing", höhöhöhöhö). Vetäisin tiukan 12 minuutin harcore-setin.

Late Honkola -setlist:
- NY POIKAM SAUNOO! -intro
1. Hävetkää
2. Jälleenrakentajat
3. Yrittänyttä Laitetaan
4. Tyynysotaa (Kesäkumibiisi 2017 -cover)

Moraalisaarna menossa.

Hyvin se moppitukkakin heiluu.

Jotain saarnaamista tässäkin taas.

Toisena esiintyjänä oli meikäläisen, Henrin ja Akselin göteproge-mättöproggis The Kollective. Projekti sai sopivasti nimenkin juuri ennen tapahtumaa. Ja saatiinpa me Mikko Juhanista meille basistikin! Pakko myöntää että täydellä bändillä soittamisessa on vain täysin oma fiiliksensä. Ja se fiilis näkyi meidän ulosannissammekin, meillä oli KIVAA!

The Kollective -setlist:
- Intro
1. Vielä toistaiseksi nimeämätön kappale, projektinimi "Göte III"
2. Vielä toistaiseksi nimeämätön kappale, projektinimi "Newau"
3. Descension (Medeia-cover)
4. Haudan takaa (Mokoma-cover)
5. Laid to Rest (Lamb of God-cover)
6. Redneck (Lamb of God-cover)

Kolmantena veti oman todella monipuolisen soolosetin rakentanut elektronista rockia soittava Mikko Juhani. Ensin mentiin vähän rankemmalla ilmaisulla matalammassa vireessä, ja loppusetti vedettiinkin enemmän fiilistellen. Keikka oli järjestyksessään Mikon toinen oma soolokeikka (edellinen keikka oli vuosi sitten myöskin NY POIKAM SAUNOO!:ssa). Meininki oli välillä jopa hypnoottista, keikka oli puhdasta "kitaran laulua ja juhlaa". Mikon setti oli myöskin ainut, jossa oli encore, yleisö vaati Ravensia. 😃

Mikko Juhani -setlist:
1. Getting to Know You Again
2. On Red Trails
3. The Ghost Of Sibelius
4. Lost in Silence (lainattu Melancoholilta) feat. Late Honkola
5. Gotta Stop Waking Up Like This (I Won't)
6. Raindrops
7. The Unceremonious End
8. StringsRock

Encore: Ravens (lainattu Melancoholilta) feat. Late Honkola

Neljäntenä lauteille mentiin soittamaan alternative rockia/metallia Late Night Harvestersin kanssa. Setti  oli kokonaisuutena pisin, mutta silti tuntui että lavalla aika meni hirveän nopeasti. Vedimme mielestämme myös ehkä kovimman keikamme ikinä, fiilis oli katossa niin bändillä kuin yleisöllä. Lavaspiikit saattoi omalla kohdalla mennä myös kohtuu (ja ehkä vähän liikaakin) Hynynen-Hyyrynen-Kaarle Viikate -tasolle. Setin alkupuolisko oli hieman kevyempää, sitä naisystävällisempää postrockimpaa materiaalia mutta loppua kohti kiihdytimme vauhtia rankemmilla, metalcoremaisimmilla kappaleilla. Ja vedettiinpä me perinteinen/"pakollinen" Suvi Teräsniska -coverikin. Ja perinteitä kunnioittaen myös Maan Korpeen -kappaleen ajaksi Mikko Juhani tuli vierailemaan lead-kitaraan.

Late Night Harvesters -setlist
- Onneks on Karhua, kolmosta... -intro
1. Syviin Vesiin
2. Takaisin
3. Säröt
4. Tyhjä Taulu
5. Kurjat
6. Itseviharikos
7. Verenpuna
8. Kylmät Enkelit (Suvi Teräsniska-cover)
9. Alku
10. Maan Korpeen feat. Mikko Juhani

Viimeisenä, ikäänkuin tapahtuman pääesiintyjänä tänä vuonna veti aikaisempina vuosina pienempään rooliin jäänyt postrock-projekti Ihmisen Kauneudesta. Vaikka ihmiset alkoivat tässä vaiheessa iltaa himoilemaan jo saunan lämpöön, jäivät ihmiset silti reippaasti kuuntelemaan, osa tuli oikein aivan lavan reunalle kuuntelemaan ja nauttimaan kitaravalleista. IK:n täysimittainen postrock-setti oli ehdottomasti ensimmäinen laatuaan, vaikka projektilla ollaan keikkaa heitettykin. Settiä on aina täytetty covereilla, mutta tällä kertaa päästiin vetämään "puhtaasti IK:ta". Mentiin bändin ja "associated actsien" musiikilla. Tämä oli myös ikäänkuin tulikoe, kantaako IK:n oma musiikki ja setti kokonaisen keikan. Ja se täytti. Ihmisen Kauneudesta -musiikki pääsee livenä ehdottomasti oikeuksiinsa pienessä, intiimissä tilassa.

Ihmisen Kauneudesta -setlist:
- Prequel to Ikiuni (lainattu Honkoloid Chamberilta)
1. Vastakkaisuuden Aika
2. Classical Shoegaze (lainattu Mikko Juhanilta)
3. Horros
4. Aurinko
5. Lokakuun Pelastus

¨

Että sellaista. Ilta oli mitä onnistunein. Ja niin, teinpä tapahtumasta oikein koosteenkin, joka löytyy vlogista. Jos 45 minuutin kooste on lukijan mielestä pitkä, haluan mainita puolustuksekseni että ensimmäinen leikkausversio tästä kesti peräti puolitoista tuntia. 😅

Huh, jopas tulikin taas tekstiä ja kuvia. Nyt on taas takki ihan tyhjä ja #kroppaonihanloppu. Sen verran on vielä mainittava, että The Kollectiven, Ihmisen Kauneudesta sekä Melancoholin kanssa aletaan lähitulevaisuudessa ahkeroimaan oikein kunnolla. Alla oleva kuva varmasti antaa hieman osviittaa (huomioi myös "associated actsit");

Jep. että tällaasta tällä kertaa. Kassellaa syssymmällä!

- Late