maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lappeellaan rannassa, puhjenneita kumeja (TÄH), komposiittiskeboja, Kurjia ja Läpi Näiden Vuosien

Spurdo spärde.


Nyt on ollut taas vaihteeksi TODELLA menevä vaihe.

On tullut käytyä jos jonkinlaisella keikalla, tykitetty nauhalle musaa niin vitusti yms. kivaa.

Alanpa listaamaan, mitä kaikkea jännää tässä on taas ollut.



Profane Omenin akustinen keikka Pikku Hanhessa. Siis kuulin yhtyettä ensimmäistä kertaa akustisesti ja voin todeta, että toimii helvetin hyvin. Yhtyeen taivalta jo vuosia seuranneena voin sanoa, että heidän "death'n'roll" -biisit kyllä taipuivat hienosti akustisiksi tulkinnoiksi, biiseissä oli fiilistä ja groovea. Oltiin Mikko Juhanin kanssa kyllä ihan täpinöissämme. 5/5.

Oli ne kovia.



Käytiinpä myös poikain kanssa 9. päivänä Huhtikuuta Lappeen_rannassa aiheuttamassa pahennusta; SAKARA TOURILLA! Kuten arvata saattaa, esiintyjät olivat Sakara Recordsin "Pyhä Kolminaisuus" (omasta mielestäni): Diablo, Mokoma sekä Stam1na.

Menohan oli huisia, mutta Stam1na vei ehdottomasti pidemmän korren.

Diablo veti tasaisesti ja tyylilleen uskottavasti. Välispiikkeihin olisin toivonut enemmän "munaa ja meininkiä", tuppasivat läpät olemaan suht lameja. Mutta itse keikkahan oli muuten hyvä. 4/5.

Rainer ja Ruokangas Guitarsin  Unicorn Custom. 

"Kuula" oli selvästi käynyt puntilla. :v Äijä oli yhtä tyylikkäänä kuin Jacksonin Soloistinsa. Hyvä skeba, wink wink. :p


#kuvanlaatu

Mokoman keikalta myöhästyttiin noin 10-15 min, koska kaljatiskeille oli niin saatananmoiset jonot. Oluset saatuamme päätimme juoda elämäneliksiirimme (joka ilmeisesti sattui olemaan Koffia, burb) rauhassa, jonka jälkeen siirryimme kuuntelemaan Suomi-thrashin ikoneita.


Mokoma myöskin veti varmalla otteella, mutta mielestäni yhtye soitti liikaa kevyempiä hittibiisejä. Vaikkakin meno oli, pitti pyöri, niin silti olisin kaivannut enemmän "Minä Elän", "Takatalvi" sekä "Haudan Takaa" -tyylisiä rykäyksiä. Soitettu setti käsitti paljon uudempaa, kevyempää tuotantoa. Onneksi setissä oli kumminkin "Pahaa Verta" sekä "Nujerra Ihminen". 4/5

Mutta Stam1na. 

Huhhuh.

Heidän keikastaan minulla ei satu olemaankaan kuin pari hassua videopätkää, oli kiire olla pitissä. Keikka oli ehdottomasti yksi parhaimmista, missä olen eläessäni ollut. Meno oli TODELLA hurjaa. Niin hurjaa, että reväytin pitissä ranteeni auttaessa jotain tyyppiä ylös lattialta. Ranteeni ei ole edelleenkään täysin kunnossa. 

Keikka meni täydessä hurmoksessa. Pitti pyöri koko keikan ajan, ja se oli VALTAVA. Aivan huisia. Stam1naa ei turhaan ole kehuttu yhdeksi Suomen tiukimmista ja parhaista livebändeistä. Se jumalauta on. Kunnia heille. 666/5.




Tuli aloitettua myös toisen rakkaan harrastukseni kesäkausi: maantiepyöräilyn! Uljas ja (yleensä) luotettava "Gänärini", eli "Cännärini", eli Cannondale Caad X -cyclocross tuli laitettua "kesäkuntoon" kevään ensimmäisen (epäonnistuneen) lenkin jälkeen.

Vanhat SammySlick -ulkokumit alkoivat olla sen verran haperoa, että mokomien pistosuojaus alkoi olemaan aikalailla 0/5. Etukumi puhkesi noin 500m kotoa.

Ei siinä mitään, kotiin vaihtamaan uusi sisäkumi...

Uuden sisäkumin asennettuani uhmasin silti kohtaloa, ja päätin lähteä ajelemaan Nastolaan päin (hyrrdyrr). Ajoin 4,6km, ja etukumi sanoi:

"PSHHHHHHHHHHHHHHT".

Ei siinä, itsekin yhtä haperon pään kuin renkaat omistavana olin kyllä ottanut mukaani rengasraudat ja varasisäkumin, mutten pyöränpumppua. Raivo oli valtaisa, mutta käytin sitä hyväkseni.

Ajoin tyhjällä etuvanteella 4,6km takaisin kotiin. Vitutus ja motti kyseisen aktin jälkeen oli melkoinen.

Noh, onhelmahan oli pakko korjata. Suuntasin paria päivää myöhemmin Järvisen pyörään, ostamaan 25mm leveät Continentalin Gatorskin -ulkokumit. Nyt saatana ei pitäisi puhjeta sisäkumeja koko kesänä, kumit kun ovat kuulemma nimensä veroiset, tosi kestävää tavaraa.

Nyt uusilla kumeilla 40km ajaneena voin sanoa, että olivat hyvä ostos. Me gusta. Mucho.

Kulliman. Nama ovat bueno.




On tullut myös speksattua.

Ostin itselleni vakiosoitinliikkeestäni, Keskusmusiikista itselleni kunnon studiomikin. 

RØDE NT2-A.

RØDE paketissaan.

RØDE elementissään. 

Vähän jo sinuiksi tuon vehkeen kanssa päässeenä voin todeta, että TÄSSÄ ON STUDIOMIKKI mitä suosittelen kaikille kotistudion omistajille. Vehkeessä itsessään on säätövaraa vaikka kuinka, on leikkausmahdollisuuksia niin äänenpaineen kuin "high pass" -suodattimen muodossa. Kondensaattorimikkinä tuo vain tarvitsee sen 48 voltin "phantom"-virtasyötön. Toimii perskuleen hyvin Avid Eleven Rackin kanssa.

Äänenlaatu on todella kirkas, ja tuo mikki on TODELLA herkkä. Totesinkin testilauluja vetäessäni että "laulukoppini" tarvitsee lisää äänieristeitä. 

Mikkiä tulette kuulemaan Winter Inside Me:n sekä Late Night Harverstersien uusilla demoilla. 

Mikistä voit lukea lisää täältä:



Ollaan me saatu musaakin pihallekin.

Late Night Harvestersien uusi demo, Kurjat, saatiin pihalle muutama päivä sitten. Kappaleen kitarathan äänitettiin jo hyvissä ajoin viime syksynä. mutta jostain syystä vain en saanut vedettyä lauluja nauhalle, Nyt sain. Biisi löytyy sekä Youtubesta että Soundcloudista.


.


Jos reipas rokkimeininki kiinnostaa (no tottakai teitä kiinnostaa!), niin kannattaa tsekata. Siitä kuuntelemaan, hopi hopi!



Lauantaina 19,4 tuli käytyä Keskusmusiikissa Flaxwood-kitaraklinikassa. Ja kyllä, kuume jäi päälle. Saatana. Oli sen verran päteviä vehkeitä (ja ennen kaikkea suomalaisia), että jo puhtaasta periaatteesta tuollainen on saatava. 

Kitaristi Olli Siikanen veti kolme tiukkaa settiä, niin bluesia, rockia kuin funkia. Ja Flaxwoodit taipuivat jokaiseen.

Olli Siikanen ja Flaxwood Hybrid, Telecaster-rungolla. Oli muuten, heh, syntisen paljon helpompi soittaa kuin "normi-Tele".

Kaksi Master-sarjan soitinta, sekä yksi Custom (jos oikein käsitin niin Classic-sarjan Rautia, Seymour Duncan Blackout -mikityksellä).

Olihan noita. Soittimia. UUUUUUH.


Flaxwoodin kitarat kitarat valmistetaan yhtiön omasta Flaxwood-komposiittimateriaalista (materiaali on puukuidun ja muovikuidun sekoitus), Suomessa, Heinävaarassa. Ainoastaan Flaxwoodin Hybrid-sarjan rungot on tehty lepästä. 

Materiaalina Flaxwood SOI. Ja hyvin. Kitara resonoi huomattavasti herkemmin kuin pelkkä puu, mutta kitara itsessään ei "elä", se ei välitä pätkääkään lämpötilanvaihteluista. Mielestäni täydellinen keikka- ja tottakai studiosoitinkin, etenkin kun lähestulkoon jokainen omistamani kitara kun tulee laittaa erikseen "kesä-" ja "talvisäätöihin". Etenkin Schecterit. Kitaran "homogeenisyys" on ehdottomasti sen valttikortti. 

Mensuuri Flaxwoodin kitaroissa on 25,5", ja kitaroissa on "toistaiseksi" 22 nauhaa. Riittävästi minulle. Kaula oli pyöreähkö, mutta silti nopea. Esim. Flaxwoodin Tele oli huomattavasti miellyttävämpi soittaa kuin tavallinen Fenderin Tele (sori Fender, you just got fucked). Minun Teleni tulee ehdottomasti jossain saumassa saamaan Flaxwoodin kaulan (kyllä, yhtiö myy myös irtokauloja, jotka käyvät suoraan ainain Fenderin kaulapesään). Oikeastaan kaula oli malliltaan hyvin ESP:mäinen, ehkä semisti kumminkin pyöreämpi.

Kitaramallistoja on kolme: juuri mainitsemani Hybrid (runko leppää, kaula Flaxwoodia),  täysin Flaxwood-materiaalista tehty Classic-sarja, sekä yhtiön high end -mallisto Master. Ja kyllä, meikäpojalle kelpaisi kaikki.

Olen ollut kiinnostunut yhtiön kitaroista jo vuosia, mutta nyt vasta tuli ensimmäinen mahdollisuus päästä kokeilemaan. Ja olen koukussa.

Kyllä. Minä suosittelen kokeilemaan. 



Sitten Winter Inside Me:hen.

Through These Yearsin osiot on KAIKKI äänitetty. Ehkä jotakin vielä viilaillaan ja vedetään uusiksi, mutta pääasiassa kaikki on nyt narulla. Ja meillä alkaa Mikko Juhanin kanssa helvetinmoiset miksaustalkoot. 

Tosiaan, eilen ääniteltiin akustisia kitaroita, mikä olikin spontaani idea. Jari kun meni ostamaan Flaxwood-kitaraklinikan päätteeksi Martinin akustisen kitaran. Eikä minun mielestä mikään paska ostos, päinvastoin.

Kitarat äänitettiin uudella RØDE:lla, ja soundi oli heleä. Kuulosti siltä miltä akustisen kitaran tulee kuulostaakin.

Päivin laulutkin saatiin äänitettyä, ja nopeasti. Samalla kokeiltiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen meikäläisen örinöitä sekä huutoja kertosäkeeseen. Ja ne jäi sinne,

Tuottaja/kitaristi/vokalisti Honkola on tyytyväinen. Samoin Päkä ja Jari.

Otin taas videomateriaalia noista sessioista, tämäkin pätkä löytyy SinäTuubasta:




Nyt tosiaan seuraavaksi jäätävät miksaussulkeiset. Mutta sitä ennen vielä todennäköisesti Late Night Harvesterien äänityksiä, heh juum.


Ja taas mennään.

Saatana.

Mä meen nyt nukkumaan.


Your's trolli,
- Late

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti