Uijuijuijuijui,
Keskiviikkona se saapui Keskusmusiikkiin,
Tosiaan.
Kitara on parhaimmillaan pienissä säröissä ja cleaneissa. Toimivin soundiyhdistelmä (tähän mennessä) mikä on tullut vastaan on Blackstarin clean boostattuna Bossin Blues Driver BD-2 -pedaalilla, HYVIN lievällä säröllä. Soundi on blues-rockmainen, puhdas mutta silti säröisen dynaaminen. Kuin alaston Elovena-tyttö ruispellossa kuunvalossa (ei vittu mikä vertaus, pakko nostaa itselle hattua).
Ulostulosoundi on hyvin mid-, tai oikeastaan enemmän high-painoitteinen. Rautalanka-foorumilta luin itse asiassa oivan kuvauksen Telen soundista, mikä oikeastaan samalla täsmentää Telen ja Straton (=Stratocaster) eron:
Straton ulostulosoundi on hyvin pehmeä, keskirekisteriä enemmän toistava. Tele taas toistaa toiset ääripäät, tallamikin ulostulo on high-painoitteinen ja kaulamikin taas low.
Molemmilla mikeillä soitettuna soundi on kuin pizza runsaan tomaattikastikkeen ja oreganon kanssa. Eli täydellinen. I love it.
Oli pakko ottaa (kaljan lisäksi) bändikämpiltä mukaan "varavahvarina" ollut Blackstar HT5-pikkucombo. Ja noillahan tuli eilen tykitettyä huolella. Sisäinen blues-kitaristini heräsi. Sellaiseen flow-tilaan en ole pitkiin aikoihin päässyt. En oikeasti muista, milloin viimeksi. Blues-sooloilua pentatoniselta skaalalta, ughhhhh. Nautin.
Keskiviikkona se saapui Keskusmusiikkiin,
FENDER STANDARD TELECASTER
Lake Placid Blue
Tästä kitarasta olen ollut enemmän kuin innoissani. Kitara on kokoelmani halvimmasta päästä, mutta SOUNDEILTAAN PARHAIMMASTA PÄÄSTÄ. Yksikelaiset mikit toimii cleaneissa paremmin kuin voi kuvittellakaan. Eikä ne säröissäkään paskemmat ole.
Tosiaan, tarkempia speksejä löytyy täältä:
Omat modit tähän mennessä on vain tuo musta DiMarzion ClipLock-hihna.
Siis tämän kitaran upeudesta vain menee totaalisesti sanattomaksi.
Reeneissäkin käytin tätä kunnon "luukutustestissä", läpi meni että heilahti. Ehehe.
Pornoa. Pornoa. Niin hyvää Tele-pornoa.
Tosiaan.
Kitara on parhaimmillaan pienissä säröissä ja cleaneissa. Toimivin soundiyhdistelmä (tähän mennessä) mikä on tullut vastaan on Blackstarin clean boostattuna Bossin Blues Driver BD-2 -pedaalilla, HYVIN lievällä säröllä. Soundi on blues-rockmainen, puhdas mutta silti säröisen dynaaminen. Kuin alaston Elovena-tyttö ruispellossa kuunvalossa (ei vittu mikä vertaus, pakko nostaa itselle hattua).
Ulostulosoundi on hyvin mid-, tai oikeastaan enemmän high-painoitteinen. Rautalanka-foorumilta luin itse asiassa oivan kuvauksen Telen soundista, mikä oikeastaan samalla täsmentää Telen ja Straton (=Stratocaster) eron:
Straton ulostulosoundi on hyvin pehmeä, keskirekisteriä enemmän toistava. Tele taas toistaa toiset ääripäät, tallamikin ulostulo on high-painoitteinen ja kaulamikin taas low.
Molemmilla mikeillä soitettuna soundi on kuin pizza runsaan tomaattikastikkeen ja oreganon kanssa. Eli täydellinen. I love it.
WIM:n treenien jälkeen oli pakko jäädä vielä luukuttamaan Teleä. #ladeonirti #enkommentoi Huomioikaa pääni oikealta puolelta pilkoittava tyttökalenterin vuoden 2014 syyskuun tyttösen kuva. Nännit ei näy, joten kuva lienee korrekti..?
Oli pakko ottaa (kaljan lisäksi) bändikämpiltä mukaan "varavahvarina" ollut Blackstar HT5-pikkucombo. Ja noillahan tuli eilen tykitettyä huolella. Sisäinen blues-kitaristini heräsi. Sellaiseen flow-tilaan en ole pitkiin aikoihin päässyt. En oikeasti muista, milloin viimeksi. Blues-sooloilua pentatoniselta skaalalta, ughhhhh. Nautin.
Naapurit beware. 5 wattisesta putkicombostakin lähtöö mökää saatana.
Enköhän taas joku päivä laita jotain kuvasettiä tai ehkä jopa biisejä jakoon... Late Night Harvesterien ensimmäinen demobiisikin on "koneita" ja voksuja vaille valmis. Skebaversio on jo miksattu. ;)
Teletappi kiittää, kiitää ja kuittaa.
- Onnellinen Fender-fanboy-Lade
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti