Heippahei sun heiluvilles!
Nyt tulloo astetta mielenkiintoisempi blogikirjoitus:
Me muutamme, OMAKOTITALOON. Kylläkin vuokralle.
Pidemmän aikaa on ainakin meikäläistä alkanut jo kyrsimään tämä kerrostalossa oleminen. Omaan rauhaan pääseminen on tuntunut koko ajan vain tärkeämmältä ja tärkeämmältä. Etenkin kun kersana on omakotitaloissa tullut asuttua, ja on "luonnonläheinen" ihminen. Noh, niin luonnonläheinen kuin pohojalaane voi olla pienessä tuppukylässä nimeltä Heinola [joo, tässä pitää tietää se, että elinkaareni aikana olen asunut akselilla Ähtäri - Jyväskylä - Heinola (1998-2011) - Lahti (2011 - idag)]. Plus se, että olin itseni kanssa tehnyt diilin, että opiskelut suoritettua ja työkuvioiden vakiinnuttua omakotitalo olisi tosiasia, oli se sitten tosiaan vuokra tai oma. Tosin asuntolainaa ehkä hieman vielä karsastan, heh juum. Omakotitalo on ollut meikäpojalle unelma teini-iästä asti.
Tässä taannoin katselimme kihlattuni Lauran kanssa vuokrattavia omakotitaloja, ja Villähteeltä löytyi sopiva ehdokas. Ajatuksissamme oli myös se, että ison talon löytäessämme meille tulisi Lauran paras ystävä alivuokralaiseksi. Kävimme katsastamassa talon, ja jätimme vuokranantajalle yhteystietomme.
Parin päivän päästä saimmekin jo tietää, että talo on meidän. Kävimme kirjoittamassa vuokrasopimuksen viime viikolla, ja saimmekin jo avaimet takuuvuokran maksettuamme. Nyt tässä on muutama päivä enemmän tai vähemmän viety jo roinaa paikan päälle. Loppuviikosta olisi tarkoitus saada isoimmat kamat roudattua, ja saada muutto käytännössä suoritetuksi.
Lukijalla herää tässä vaiheessa varmasti kysymyksiä. Kyllä, me pistämme "kommuunin" pystyyn.
Joillain "foruumeilla" ratkaisumme on aiheuttanut hämmennystä, jopa pahennusta. Loppujen lopuksi, tässä ollaan kuitenkin AIKUISIA IHMISIÄ, jotka itse päättävät elämistään ja tekemisistään. Itse seison täysin sanojeni, tekojeni ja valintojeni takana. Täällä eletään vain kerran, ja itse ainakin haluan katua ennemmin tehtyjä, kuin tekemättömiä tekoja, jos sellaisia tulee. Monesti tuntuu, että meikäläisenkään sielunmaisemaa ei ole luotu tälle aikakaudelle. Muutenkin tämän maailman meno alkaa mennä sellaiseksi, että läheiset, niin perhe kuin ystävät, tulevat vain tärkeämmäksi.
Kuten totesin, seison valintojeni takana.
Varmasti myös tulevaisuudessa "uusioperheemme" tulee aiheuttamaan kysymyksiä, hämmennystä ja pahennusta, vaikka Lauran ystävä on kuitenkin ALIVUOKRALAINEN. Tämä maailma on niin helvetin ahdasmielinen. Olen mielelläni se henkilö, joka haastaa tämän yhteiskunnan normeja ja ravistelee ihmisiä, että on muitakin tapoja elää kuin mitä valtavirralla on käsityksenä, joka sekin on YHTEISKUNNAN sosiaalisen paineen luoma. Jokainen saa puolestani elää kuten haluaa, mutta mielestäni kukaan ei ole oikeutettu tuomitsemaan ketään toista. Se mielestäni tässä yhteiskunnassa on vituillaan, kaikkia ja kaikkea pitää arvostella. Ja se saatanan saarnaaminen.
Kyllä, minä olen tätä mieltä.
- - -
Sitten itse asiaan mitä tämä blogi käsittelee, musaa.
Tosiaan, taloon tuleva "kotistudio" tulee olemaan aivan toista luokkaa mitä vanhassa kämpässä Metsäkankaan kerrostalossa. "Musahuoneestamme" tulee sellainen musiikin ja taiteen alttari, että ah, en jaksa odottaa että se on valmis. Tilaa on, missä työskennellä. Ja vaatehuoneeseen saan jopa haaveilemani lauluäänitystilankin. Vähän äänieristeitä vielä seiniin, niin a'vot. Kuten olen jo aikaisemmissa päivityksissä todennutkin, tänä vuonna tapahtuu jotain suurta.
Nyt on talo, missä pystyn RAJATTOMASTI tulkitsemaan itseäni musiikillisesti. Tulevana kesänä räjähtää, saatana. Sanokaa minun sanoneeni.
"Come and get it, el Ladetin is reeeadyyy"
Nyt tulloo astetta mielenkiintoisempi blogikirjoitus:
Me muutamme, OMAKOTITALOON. Kylläkin vuokralle.
Pidemmän aikaa on ainakin meikäläistä alkanut jo kyrsimään tämä kerrostalossa oleminen. Omaan rauhaan pääseminen on tuntunut koko ajan vain tärkeämmältä ja tärkeämmältä. Etenkin kun kersana on omakotitaloissa tullut asuttua, ja on "luonnonläheinen" ihminen. Noh, niin luonnonläheinen kuin pohojalaane voi olla pienessä tuppukylässä nimeltä Heinola [joo, tässä pitää tietää se, että elinkaareni aikana olen asunut akselilla Ähtäri - Jyväskylä - Heinola (1998-2011) - Lahti (2011 - idag)]. Plus se, että olin itseni kanssa tehnyt diilin, että opiskelut suoritettua ja työkuvioiden vakiinnuttua omakotitalo olisi tosiasia, oli se sitten tosiaan vuokra tai oma. Tosin asuntolainaa ehkä hieman vielä karsastan, heh juum. Omakotitalo on ollut meikäpojalle unelma teini-iästä asti.
Tässä taannoin katselimme kihlattuni Lauran kanssa vuokrattavia omakotitaloja, ja Villähteeltä löytyi sopiva ehdokas. Ajatuksissamme oli myös se, että ison talon löytäessämme meille tulisi Lauran paras ystävä alivuokralaiseksi. Kävimme katsastamassa talon, ja jätimme vuokranantajalle yhteystietomme.
Parin päivän päästä saimmekin jo tietää, että talo on meidän. Kävimme kirjoittamassa vuokrasopimuksen viime viikolla, ja saimmekin jo avaimet takuuvuokran maksettuamme. Nyt tässä on muutama päivä enemmän tai vähemmän viety jo roinaa paikan päälle. Loppuviikosta olisi tarkoitus saada isoimmat kamat roudattua, ja saada muutto käytännössä suoritetuksi.
UIJUIJUIJUIJUIJIJUUIJIJIJIJIUJUIJIUI
Lukijalla herää tässä vaiheessa varmasti kysymyksiä. Kyllä, me pistämme "kommuunin" pystyyn.
Joillain "foruumeilla" ratkaisumme on aiheuttanut hämmennystä, jopa pahennusta. Loppujen lopuksi, tässä ollaan kuitenkin AIKUISIA IHMISIÄ, jotka itse päättävät elämistään ja tekemisistään. Itse seison täysin sanojeni, tekojeni ja valintojeni takana. Täällä eletään vain kerran, ja itse ainakin haluan katua ennemmin tehtyjä, kuin tekemättömiä tekoja, jos sellaisia tulee. Monesti tuntuu, että meikäläisenkään sielunmaisemaa ei ole luotu tälle aikakaudelle. Muutenkin tämän maailman meno alkaa mennä sellaiseksi, että läheiset, niin perhe kuin ystävät, tulevat vain tärkeämmäksi.
Kuten totesin, seison valintojeni takana.
Varmasti myös tulevaisuudessa "uusioperheemme" tulee aiheuttamaan kysymyksiä, hämmennystä ja pahennusta, vaikka Lauran ystävä on kuitenkin ALIVUOKRALAINEN. Tämä maailma on niin helvetin ahdasmielinen. Olen mielelläni se henkilö, joka haastaa tämän yhteiskunnan normeja ja ravistelee ihmisiä, että on muitakin tapoja elää kuin mitä valtavirralla on käsityksenä, joka sekin on YHTEISKUNNAN sosiaalisen paineen luoma. Jokainen saa puolestani elää kuten haluaa, mutta mielestäni kukaan ei ole oikeutettu tuomitsemaan ketään toista. Se mielestäni tässä yhteiskunnassa on vituillaan, kaikkia ja kaikkea pitää arvostella. Ja se saatanan saarnaaminen.
Kyllä, minä olen tätä mieltä.
- - -
Sitten itse asiaan mitä tämä blogi käsittelee, musaa.
Tosiaan, taloon tuleva "kotistudio" tulee olemaan aivan toista luokkaa mitä vanhassa kämpässä Metsäkankaan kerrostalossa. "Musahuoneestamme" tulee sellainen musiikin ja taiteen alttari, että ah, en jaksa odottaa että se on valmis. Tilaa on, missä työskennellä. Ja vaatehuoneeseen saan jopa haaveilemani lauluäänitystilankin. Vähän äänieristeitä vielä seiniin, niin a'vot. Kuten olen jo aikaisemmissa päivityksissä todennutkin, tänä vuonna tapahtuu jotain suurta.
Mettiksen musahuone alkoi jo tyhjenemään, ja aika tehokkaasti vieläpä.
Uudessa musahuoneessa on jo kitaratelineet! Ja yksi kirjahylly... :P
Nyt on talo, missä pystyn RAJATTOMASTI tulkitsemaan itseäni musiikillisesti. Tulevana kesänä räjähtää, saatana. Sanokaa minun sanoneeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti