Hej.
Uhosin viime blogitarinoinnissa kirjoittavani lähipäivinä lisää. Nyt sitä tulee.
Niin.
Jätin pienehköön cliffhangeriin viime tekstini; olemme harkinneet Late Night Harvesterin toisen kitaristin Jukan kanssa harkinneet päivittävämme vahvistinkalustomme samanlaisiksi. Olemme tehneet ratkaisumme.
Päädyimme siihen, että hankimme AVID ELEVEN RACK -kitaraefektiprosessorit. Kyseessä on räkkimallinen prosessori (vastaavia esim. Line6 POD HD PRO X, tai sitten tuo kaikkien jumaloima Fractal Audio Axe FX).
Olin suunnitellut jo hankkivani tuon itse Jumalan, Saatanan, Perkeleen pojanpojan sekä Allahin suunnitteleman Axe FX:n (ok, lukijalla on oikeus olla pylly kipeänä tässä vaiheessa). Mutta tosiaan, kaikkien SinäTuubissa olevien videoiden perusteella tuo Axe FX on LYÖMÄTÖN, ainoa oikea, kaikki muut on kuulemma kuraa. Ok, menin itse samaan halpaan.
Late Night Harvesterien reeneissä tuli puheeksi juuri nuo räkkikitaraprosessorit, ja Jukka oli kuulemma tiiraillutkin Avid Eleven Rackia. Päätin itse tutustua myös aiheeseen, koska olisihan se aivan törkeän coolia, että molemmilla olisi samanlaiset prosessorit. Samanlaiset soundit, roudaus helpottaisi aivan järkyttävästi (kyllä, prosessorit kytkettäisiin suoraan keikkapaikkojen PA:han), ja äänityssoundeihin saataisiin uutta tuulta. Vanha kunnon Line6 UX1 sekä POD Farm on ehkä hieeeeman ajastaan jäljestä. Olenpa käyttänyt kyseistä "comboa"kuitenkin vuodesta 2010.
Tutkailtuani tarkemmin Avidin "11R:ää" soundeja ja mallinuksia totesinkin, että prkl, kyllä tämä riittää meikäläisen tarpeisiin. Mä mitään Axe FX:ää tarvitse, en oikein jaksaisi maksaa prosessorista 2700€:a. Avidin kustantaessa n. 700€, valintani on selvä. 11R:n mallinnuksista kun löytyy kuitenkin perinteiset Fenderin Twin Ampit, Mesa/Boogien "Rectum_frier" (jos pieni huumorintynkä tähän sallitaan) eli Rectifier, Soldano, Bogner jne. Kovia nimiä, heh. Ja kuunneltuani Soundcloudissa erilaisia soundisampleja, oli peli selvä. 11R on saatava, ja hetimiten.
Viimeistään tämä pätkä sai minut vakuuttuneeksi. Dem FIILIS. Espanjalainen jannu osaa skulaa stratoo.
https://soundcloud.com/guitarrilia/noodling-with-a-strat-and-a-twin-amp-sim-11r
Toinen pätkä mikä meikäläisen vakuutti on tässä.
https://soundcloud.com/fred-brum/musza-apterygidae-ft-fred-brum
Ja kuulostaapa tuo 8-kielisenkin kanssa aika hardcorelta. Up in the ass. Me gusta.
https://soundcloud.com/mlaykay/schecter-c8-eleven-rack
Avid Eleven Rackit tilaamme luultavasti ensi viikolla. Lupaan jo tässä vaiheessa päivittäväni heti tilannetta, kun kyseisen helvetinkoneen saan pieniin kätösiini.
- - -
Reenejä ollaan pidetty.
Rakas tilukeppini "Jaska" meni ja täytti vuoden tällä viikolla. Ja juuri ennen LNH:n treejenä meni ja halusi katkaista kielen. Ei siin, vaihdoin vanhan .011-setin tilalle .012-setin. Ja vireeksi LNH:ssa käyttämämme C#-standardi.
Jaskan kanssa on pitkään ollut ongelmia vireen kanssa. Epäilin syyksi sitä, että .011 oli ns. "heavy bottom", eli kolme ohuinta oli .011-setistä, mjutta paksut olivat .012-setistä. Johtuiko tästä, en tiedä, mutta nyt kun kitarassa on "täysi" .012-setti, vireongelmat hävisivät. Koko ajan ei tarvitse olla hienosäätämässä. Vaikka raiskaisi vibrakampeakin. Jaskahan pääsi kunnon tykityssessioon LNH:n treeneihin samantien.
Otettiin Jukan kanssa videolle yksi "Maan Korpeen" -biisin vedosta. Video löytyy LNH:n Facebook-sivuilta:https://www.facebook.com/latenightharvesters/videos/1560542330938622/
Myös pieni pätkä kyseistä videosta löytyy Instagram-tililtäni: https://www.instagram.com/p/BBnlOwjQLRe/
Reenit olivat menestys. Nyt on kaikki LNH:n keikkabiisit kondiksessa. Vielä ensi viikolla ennen keikkaa kenraaliharkat. Laitan tästäkin vielä jotain jorinaa.
- - -
Ja myös pieni vihjaamiseni salamarakastumisesta.
Olen haaveillut vuosia Gibsonista. Oikeasta Gibsonista. Onhan Gibson aina Gibson. Olisin luultavasti jo ostanutkin jonkun Gibsonin, tod.näk. Les Paul Standardin tahi Traditionalin, mutta niiden hinnat on omasta mielestäni PILVISSÄ (tai pilvessä). Ylihintaisia, IMO. Ja tähän päälle vielä se muutama vuosi sitten markkinoille tullut innovaatio, E-tune ja G-force robottivirittimet, Viritinkoneisto, mikä virittää kitaran automaattisesti. Olen sen verran old school ja tarkka virityksistäni, että en tarvitse automaatiota virittämään kitaraani. Prkl. Kammoksun jo ajatustakin.
MUTTAMUTTA.
Eräänä kauniina talvipäivänä päädyin taas ostamaan jotain tavallisia kitaristin härpäkkeitä ja tarvikkeita Lahden Keskusmusiikista. Ihastelin samalla myyntiin tulleita tämän vuoden Gibsonin malleja. Oli uutta Les Paul Standardia, Traditionalia, sekä Les Paul Studio Fadedia. Vieressä oli jotain meikäläiselle täysin uutukaista; punainen (tai siis "cherry") SG Standard. "Kappas, tämähän on säpsäkkä", totesin ääneen.
Nappasin kitaran kovakouraiseen syleilyyni, ja se oli siinä. Rakkautta ensi kosketuksella. "WHAT IN THE FUCK", totesin. Olin hieman, hämmentynyt. En ollut koskaan kitaristina tuntenut sen kummempaa "vetoa" Gibsonin SG:hen. Ok, on se nätti ja niin edelleen, mutta ei meikäläisen kitara. Hämmennyksissäni vanhana Les Paul -miehenä nappasin mattamustan Studio Fadedin kouraan. Olin pettynyt. 50-luvulta peräisin oleva kaulaprofiili oli todella, todella rujo. Iso. Jopa omiin näppeihin. Ja Les Paul oli PAINAVA. Kokeilin uudestaan SG:tä. Siinä oli jotain taikaa. Laitoin kitaran takaisin telineeseen, ostin härpäkkeet mitä olin suunnitellut ja jätin SG:n kummittelemaan mieleeni.
Uhosin viime blogitarinoinnissa kirjoittavani lähipäivinä lisää. Nyt sitä tulee.
Niin.
Jätin pienehköön cliffhangeriin viime tekstini; olemme harkinneet Late Night Harvesterin toisen kitaristin Jukan kanssa harkinneet päivittävämme vahvistinkalustomme samanlaisiksi. Olemme tehneet ratkaisumme.
Päädyimme siihen, että hankimme AVID ELEVEN RACK -kitaraefektiprosessorit. Kyseessä on räkkimallinen prosessori (vastaavia esim. Line6 POD HD PRO X, tai sitten tuo kaikkien jumaloima Fractal Audio Axe FX).
Olin suunnitellut jo hankkivani tuon itse Jumalan, Saatanan, Perkeleen pojanpojan sekä Allahin suunnitteleman Axe FX:n (ok, lukijalla on oikeus olla pylly kipeänä tässä vaiheessa). Mutta tosiaan, kaikkien SinäTuubissa olevien videoiden perusteella tuo Axe FX on LYÖMÄTÖN, ainoa oikea, kaikki muut on kuulemma kuraa. Ok, menin itse samaan halpaan.
Late Night Harvesterien reeneissä tuli puheeksi juuri nuo räkkikitaraprosessorit, ja Jukka oli kuulemma tiiraillutkin Avid Eleven Rackia. Päätin itse tutustua myös aiheeseen, koska olisihan se aivan törkeän coolia, että molemmilla olisi samanlaiset prosessorit. Samanlaiset soundit, roudaus helpottaisi aivan järkyttävästi (kyllä, prosessorit kytkettäisiin suoraan keikkapaikkojen PA:han), ja äänityssoundeihin saataisiin uutta tuulta. Vanha kunnon Line6 UX1 sekä POD Farm on ehkä hieeeeman ajastaan jäljestä. Olenpa käyttänyt kyseistä "comboa"kuitenkin vuodesta 2010.
Tutkailtuani tarkemmin Avidin "11R:ää" soundeja ja mallinuksia totesinkin, että prkl, kyllä tämä riittää meikäläisen tarpeisiin. Mä mitään Axe FX:ää tarvitse, en oikein jaksaisi maksaa prosessorista 2700€:a. Avidin kustantaessa n. 700€, valintani on selvä. 11R:n mallinnuksista kun löytyy kuitenkin perinteiset Fenderin Twin Ampit, Mesa/Boogien "Rectum_frier" (jos pieni huumorintynkä tähän sallitaan) eli Rectifier, Soldano, Bogner jne. Kovia nimiä, heh. Ja kuunneltuani Soundcloudissa erilaisia soundisampleja, oli peli selvä. 11R on saatava, ja hetimiten.
Viimeistään tämä pätkä sai minut vakuuttuneeksi. Dem FIILIS. Espanjalainen jannu osaa skulaa stratoo.
https://soundcloud.com/guitarrilia/noodling-with-a-strat-and-a-twin-amp-sim-11r
Toinen pätkä mikä meikäläisen vakuutti on tässä.
https://soundcloud.com/fred-brum/musza-apterygidae-ft-fred-brum
Ja kuulostaapa tuo 8-kielisenkin kanssa aika hardcorelta. Up in the ass. Me gusta.
https://soundcloud.com/mlaykay/schecter-c8-eleven-rack
Avid Eleven Rackit tilaamme luultavasti ensi viikolla. Lupaan jo tässä vaiheessa päivittäväni heti tilannetta, kun kyseisen helvetinkoneen saan pieniin kätösiini.
- - -
Reenejä ollaan pidetty.
Rakas tilukeppini "Jaska" meni ja täytti vuoden tällä viikolla. Ja juuri ennen LNH:n treejenä meni ja halusi katkaista kielen. Ei siin, vaihdoin vanhan .011-setin tilalle .012-setin. Ja vireeksi LNH:ssa käyttämämme C#-standardi.
Jaskan kanssa on pitkään ollut ongelmia vireen kanssa. Epäilin syyksi sitä, että .011 oli ns. "heavy bottom", eli kolme ohuinta oli .011-setistä, mjutta paksut olivat .012-setistä. Johtuiko tästä, en tiedä, mutta nyt kun kitarassa on "täysi" .012-setti, vireongelmat hävisivät. Koko ajan ei tarvitse olla hienosäätämässä. Vaikka raiskaisi vibrakampeakin. Jaskahan pääsi kunnon tykityssessioon LNH:n treeneihin samantien.
Jaska, sinä toimit taas 100%!
Siellä meillä kitaristeilla oli niin muuukaavaa... Vasemmalla Jukkis Gibsonin Les Paul Studionsa kanssa.
Otettiin Jukan kanssa videolle yksi "Maan Korpeen" -biisin vedosta. Video löytyy LNH:n Facebook-sivuilta:https://www.facebook.com/latenightharvesters/videos/1560542330938622/
Myös pieni pätkä kyseistä videosta löytyy Instagram-tililtäni: https://www.instagram.com/p/BBnlOwjQLRe/
Reenit olivat menestys. Nyt on kaikki LNH:n keikkabiisit kondiksessa. Vielä ensi viikolla ennen keikkaa kenraaliharkat. Laitan tästäkin vielä jotain jorinaa.
- - -
Ja myös pieni vihjaamiseni salamarakastumisesta.
Olen haaveillut vuosia Gibsonista. Oikeasta Gibsonista. Onhan Gibson aina Gibson. Olisin luultavasti jo ostanutkin jonkun Gibsonin, tod.näk. Les Paul Standardin tahi Traditionalin, mutta niiden hinnat on omasta mielestäni PILVISSÄ (tai pilvessä). Ylihintaisia, IMO. Ja tähän päälle vielä se muutama vuosi sitten markkinoille tullut innovaatio, E-tune ja G-force robottivirittimet, Viritinkoneisto, mikä virittää kitaran automaattisesti. Olen sen verran old school ja tarkka virityksistäni, että en tarvitse automaatiota virittämään kitaraani. Prkl. Kammoksun jo ajatustakin.
MUTTAMUTTA.
Eräänä kauniina talvipäivänä päädyin taas ostamaan jotain tavallisia kitaristin härpäkkeitä ja tarvikkeita Lahden Keskusmusiikista. Ihastelin samalla myyntiin tulleita tämän vuoden Gibsonin malleja. Oli uutta Les Paul Standardia, Traditionalia, sekä Les Paul Studio Fadedia. Vieressä oli jotain meikäläiselle täysin uutukaista; punainen (tai siis "cherry") SG Standard. "Kappas, tämähän on säpsäkkä", totesin ääneen.
Nappasin kitaran kovakouraiseen syleilyyni, ja se oli siinä. Rakkautta ensi kosketuksella. "WHAT IN THE FUCK", totesin. Olin hieman, hämmentynyt. En ollut koskaan kitaristina tuntenut sen kummempaa "vetoa" Gibsonin SG:hen. Ok, on se nätti ja niin edelleen, mutta ei meikäläisen kitara. Hämmennyksissäni vanhana Les Paul -miehenä nappasin mattamustan Studio Fadedin kouraan. Olin pettynyt. 50-luvulta peräisin oleva kaulaprofiili oli todella, todella rujo. Iso. Jopa omiin näppeihin. Ja Les Paul oli PAINAVA. Kokeilin uudestaan SG:tä. Siinä oli jotain taikaa. Laitoin kitaran takaisin telineeseen, ostin härpäkkeet mitä olin suunnitellut ja jätin SG:n kummittelemaan mieleeni.
En vain saanut tuota SG:tä mielestäni. Oli katsottava Youtube-videoita, tutkittava mikä tuo Gibson SG Standard 2016 T (T = traditional, perusvirittimet. HP mallissa on ne kiroamani robottivirittimet). Vaikutti pätevältä peliltä, etenkin rokkihommiin.
Kunnes tänään; menin perkelesaatanajumalauta ja tilasin itselleni Keskumusiikkiin MUSTAN SG:n. Kitarakokoelmani alkaa olemaan täydellinen (you wish...). Nyt wanha Les Paul -mies saa itselleen sen Gibsonin, kyseessä on tosin SG. Jos pentele kerkeisi tulemaan vielä ennen keikkaa niin sen pääsisi korkkaamaan heti lavalle. Gibson nahkahihnalla, soittajalla revityt farkut, farkkuliivi sekä rasvainen pitkä tukka. Eikös se ole se rokkarin stereotypiä?
Noh, tämä EI AINAKAAN ole stereotyyppinen rokkari. Vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti