Autsii.
Viimeksi olenkin postannut tänne blogiin elokuussa, on aika korjata tilanne ja heittää loppuvuosi 2018 pakettiin.
Ei siinä, mennään vaikka kuukausi kerrallaan. Luvassa keikkamuistelmia (ja -mustelmia), uutta kepakkoa (jälleen, köhm) jne. Kaikkia videolinkkejä jne. en edes aio linkittää tähän blogipostaukseen, tästä tulisi muuten aivan turhan sekava. Enivei, let's männään!
ELOKUU
Ensimmäinen asia mikä oikeastaan tapahtui heti viime blogipostauksen jälkeen, oli "Kollun" nimen muutos The Kollectivesta Kollectivistiksi. Julkaisimme aiheesta myös videon.
Nimen vaihtaminen oli pitkään ja tarkoin harkittu päätös, mikä osoittautui enemmän kuin hyväksi päätökseksi. Nyt bändimme löytyy interweebin ihmeellisestä muailmasta suht helposti (eli heti, The Kollectivella kun tuli vastaan jenkkiläisiä rap-tuottajakollektiiveja, eli YO(tavanpäiväistä) vaan!).
SYYSKUU
Syyskuussa järjestimme perinteisen "kutsuvieraskeikkasaunailtaman" joka on vuosia kulkenut nimellä NY POIKAM SAUNOO! Tapahtumasta on livepätkää meikäläisen, Kollectivistin ja Ihmisen Kauneudesta YouTube-kanavilla. Omalle kanavalle tein myös kollaasivideon tapahtumasta, mistä saa aika hyvän käsityksen illan kulusta sekä seteistä.
Tänä vuonna tapahtumassa vetivät siis Ihmisen Kauneudesta, Melancohol, Late Night Harvesters ja Kollectivist. Porukkaakin oli ihan hyvä liuta, saatiin aikaiseksi hyvät bibikset!
Ilta aloitettiin Ihmisen Kauneudesta-proggiksen unenomaisen ja fiilistelevän postrockin siivittämänä. Koska IK oli illan bändeistä ensimmäinen ("rentouttavaa" olutta alla siis erittäin vähän ja jännäkakat housuissa koska soittorentoudesta ei pitkän keikkatauon jälkeen ollut tietoakaan) ja treenit ennen keikkaa jääneet yhteen ainoaan kertaan, niin se kyllä näkyi ja ennen kaikkea kuului soitossa. Oma soitto meni täysin penkin alle. Mutta meno oli muuten kyllä mainio, aloituksenahan (ja myöskin illan viimeisenä) IK toimii aina.
Illan toinen akti oli ensimmäisetä kertaa liverumpalin kanssa esiintynyt Melancohol. Setti kesti aikalailla täsmälleen puoli tuntia, sisältäen kaikki "hitit" sekä coverin Before The Dawnin kappaleesta "Unbreakable". Meikäläinen myös soitti livenä kitarat kappaleisiin "Autumn Dreams" sekä edellä mainittuun "Unbreakableen". Muuten keskityin pelkkään huppu päässä rölleilyyn, rääkymiseen, huutamiseen, örisemiseen ja kaikkeen muuhun mahdollisimman epäinhimillisen ulosannin päästelyyn. Pakko myöntää, "bläkkishuppari" ja etenkin huppu vedettynä päähän pääsee aika helevetin hyvin "tiloihin", tuli parissa biisissä oltua melko "fileissä" (vai kenties jopa "fileinä?"). Soittajien hyvä fiilis alkoi myös tarttumaan yleisöön pikkuhiljaa.
Kolmantena soitimme Late Night Harvestersin kanssa. Tämä keikka oli ehkä itselle se, mikä omalta osalta sujui lavalla kaikkein parhaiten. Bläkkishupparin vaihto kauluspaitaan ja lavalle vetämään ns. "perinteiset" ja varmimmat "hitit", ja toimihan se meno. Etenkin kun tässä vaiheessa sekä soittajat että yleisö alkoi olla jo kaljoissaan. Meininki alkoi nousemaan kattoon. Skenaario alkoi tuuheutumaan, hyvällä tavalla.
Illan päätti louhintalegioonanelikkomme Kollectivist. Mansikkaisen matikkamaista matalalta soitettua huolellista turpaanvetoa. Vedimme omien biisien lisäksi myös covereina matikkametalliversion Mura Masan "Lovesick Fuckista" sekä Stam1nan Viisi Laukausta Päähän, jonka perään vedimme myös legendaarisen jo lähes meemiksi muodostuneen Mikko Alatalo - Mokoma -combon kappaleista "Taitaa Tulla Kesä - Takatalvi". Meno oli jo semi-tuuheaa. Ehdottomasti yksi nautinnollisimpia keikkoja mitä on itse päässyt soittamaan. Sonnilaumalla louhiminen on aina 5/5.
Ilta oli äärimmäisen onnistunut. Ehdottomasti 666/5.
LOKAKUU
Lokakuu, myöskin "rockakuu" kuten eräs nimeltä mainitsematon radiokanava julistaa.
Lokakuun alussa meikäläisen ja emäntäni rykäistiin: menimme naimisiin. Naimakaupat hoidettiin maistraatissa 5. lokakuuta, mutta itse juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille pidimme vasta lokakuun lopussa Orimattilan Luhtikylässä.
Lokakuussa olimme myös keikalla Late Night Harvestersin kanssa, pitkästä aikaa tutussa ja turvallisessa Torvessa. Torvi on aina ollut mukava mesta soittaa, mutta tällä kertaa keikasta erityisen mukavan tekivät bändit joiden kanssa soitimme; Niinistö ja Liskojengi sekä Normistake. Aloitimme LNH:n kanssa, Liskojengi soitti toisena ja Normistake päätti illan. Tubekanavaltani löytyykin muutama kipale tuolta keikalta sekä "vlogityylinen" video illan kulusta.
Keikalla esitimme myös ensimmäistä kertaa "Lemmen Viemää"-kappaleen (mikä sai alun perin alkunsa tämän vuoden FAWM:ssa), mihin liittyy myös muuta postauksen arvoista juttua. Katsotaan niitä kohta.
Lokakuussa myös kitara-arsenaalini kasvoi yhdellä:
Breed Nineteen on Kononykheenin ensimmäinen seitsemänkielinen kitaramalli, mattamusta tele-tyyppinen metallikitara. Kun kyseinen kitaramalli julkaistiin, tiesin heti että se oli saatava. Työkaluna tämä on ollut kyllä 666/5, ja toimii myös nykyään pääseiskanani (ja pääkitarana esim. Kollectivistissa).
Mitenkäs ne speksit?
- skaala: 25,5"
- 22 nauhaa, nauhat kupronikkeliä
- kaulan paksuus 1. nauhalta 0,800" (=20,3mm)
- kaula vaahteraa, yhdestä palasta
- pulttikaula
- otelaudan radius 14"
- otelauta "blackwoodia"
- runko mahonkia (dem sound)
- mikit Kononykheenin omat, talla mallia humbucker ja kaula single coil
- väri "Kononykheen Matt Black"
- yksi volume- ja yksi tone-potikka
Kitarasta tuli tehtyä myös unboksausvideo ja kunnon arvostelu, kunnon soittodemon kera.
Tämä kitara on ehdottomasti timanttia. Työkalu, joka kestää, kestää ja kestää. Ja se soi hyvin! Nyt kahden Kononykheenin omistajana ja endorserina en voi olla kuin tyytyväinen. Molemmat Kononykheenit on kyllä luottopelejäni.
Viimeksi olenkin postannut tänne blogiin elokuussa, on aika korjata tilanne ja heittää loppuvuosi 2018 pakettiin.
Ei siinä, mennään vaikka kuukausi kerrallaan. Luvassa keikkamuistelmia (ja -mustelmia), uutta kepakkoa (jälleen, köhm) jne. Kaikkia videolinkkejä jne. en edes aio linkittää tähän blogipostaukseen, tästä tulisi muuten aivan turhan sekava. Enivei, let's männään!
Niiiiiin mikäs tuo Kononykheen on?!?!? Lue postausta eteenpäin niin se selviää...
ELOKUU
Ensimmäinen asia mikä oikeastaan tapahtui heti viime blogipostauksen jälkeen, oli "Kollun" nimen muutos The Kollectivesta Kollectivistiksi. Julkaisimme aiheesta myös videon.
Syyskuussa järjestimme perinteisen "kutsuvieraskeikkasaunailtaman" joka on vuosia kulkenut nimellä NY POIKAM SAUNOO! Tapahtumasta on livepätkää meikäläisen, Kollectivistin ja Ihmisen Kauneudesta YouTube-kanavilla. Omalle kanavalle tein myös kollaasivideon tapahtumasta, mistä saa aika hyvän käsityksen illan kulusta sekä seteistä.
Tänä vuonna tapahtumassa vetivät siis Ihmisen Kauneudesta, Melancohol, Late Night Harvesters ja Kollectivist. Porukkaakin oli ihan hyvä liuta, saatiin aikaiseksi hyvät bibikset!
Ilta aloitettiin Ihmisen Kauneudesta-proggiksen unenomaisen ja fiilistelevän postrockin siivittämänä. Koska IK oli illan bändeistä ensimmäinen ("rentouttavaa" olutta alla siis erittäin vähän ja jännäkakat housuissa koska soittorentoudesta ei pitkän keikkatauon jälkeen ollut tietoakaan) ja treenit ennen keikkaa jääneet yhteen ainoaan kertaan, niin se kyllä näkyi ja ennen kaikkea kuului soitossa. Oma soitto meni täysin penkin alle. Mutta meno oli muuten kyllä mainio, aloituksenahan (ja myöskin illan viimeisenä) IK toimii aina.
Ihmisen Kauneudesta
Illan toinen akti oli ensimmäisetä kertaa liverumpalin kanssa esiintynyt Melancohol. Setti kesti aikalailla täsmälleen puoli tuntia, sisältäen kaikki "hitit" sekä coverin Before The Dawnin kappaleesta "Unbreakable". Meikäläinen myös soitti livenä kitarat kappaleisiin "Autumn Dreams" sekä edellä mainittuun "Unbreakableen". Muuten keskityin pelkkään huppu päässä rölleilyyn, rääkymiseen, huutamiseen, örisemiseen ja kaikkeen muuhun mahdollisimman epäinhimillisen ulosannin päästelyyn. Pakko myöntää, "bläkkishuppari" ja etenkin huppu vedettynä päähän pääsee aika helevetin hyvin "tiloihin", tuli parissa biisissä oltua melko "fileissä" (vai kenties jopa "fileinä?"). Soittajien hyvä fiilis alkoi myös tarttumaan yleisöön pikkuhiljaa.
Melancohol
Late Night Harvesters
Illan päätti louhintalegioonanelikkomme Kollectivist. Mansikkaisen matikkamaista matalalta soitettua huolellista turpaanvetoa. Vedimme omien biisien lisäksi myös covereina matikkametalliversion Mura Masan "Lovesick Fuckista" sekä Stam1nan Viisi Laukausta Päähän, jonka perään vedimme myös legendaarisen jo lähes meemiksi muodostuneen Mikko Alatalo - Mokoma -combon kappaleista "Taitaa Tulla Kesä - Takatalvi". Meno oli jo semi-tuuheaa. Ehdottomasti yksi nautinnollisimpia keikkoja mitä on itse päässyt soittamaan. Sonnilaumalla louhiminen on aina 5/5.
Kollectivist
Fiilikset keikkojen jälkeen ennen saunatulistuksia. Piiri pieni pyörii 5/5.
Lokakuu, myöskin "rockakuu" kuten eräs nimeltä mainitsematon radiokanava julistaa.
Lokakuun alussa meikäläisen ja emäntäni rykäistiin: menimme naimisiin. Naimakaupat hoidettiin maistraatissa 5. lokakuuta, mutta itse juhlat lähimmille ystäville ja sukulaisille pidimme vasta lokakuun lopussa Orimattilan Luhtikylässä.
Naimakaupat tehty t. Hra & Rva Honkola
Meitsin kalut: Kononykheen Breed Fifteen, Gibson SG Standard 2016 EMG 57/66-mikeillä ja Avid Eleven Rack. Lattialla näkyy myös Voxin wah. Backlinena ollutta Marshallin kaappia en käyttänyt.
Ostaisitko lipun näiltä miehiltä?
Ja niin me rökättiin (Jukka soitti suurimman osan keikasta meikäläisen SG:llä, koska hänen Les Paulinsa louhahti)
Niinistö ja Liskojengi
Koko sonnikööri komeudessaan Torven bäkkärillä. Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa... :3
Heitetäänpä tähän pari keikkavideota tuon vlogivideon lisäksi.
Keikalla esitimme myös ensimmäistä kertaa "Lemmen Viemää"-kappaleen (mikä sai alun perin alkunsa tämän vuoden FAWM:ssa), mihin liittyy myös muuta postauksen arvoista juttua. Katsotaan niitä kohta.
Lokakuussa myös kitara-arsenaalini kasvoi yhdellä:
Kononykheen Breed Nineteen
Breed Nineteen on Kononykheenin ensimmäinen seitsemänkielinen kitaramalli, mattamusta tele-tyyppinen metallikitara. Kun kyseinen kitaramalli julkaistiin, tiesin heti että se oli saatava. Työkaluna tämä on ollut kyllä 666/5, ja toimii myös nykyään pääseiskanani (ja pääkitarana esim. Kollectivistissa).
Mitenkäs ne speksit?
- skaala: 25,5"
- 22 nauhaa, nauhat kupronikkeliä
- kaulan paksuus 1. nauhalta 0,800" (=20,3mm)
- kaula vaahteraa, yhdestä palasta
- pulttikaula
- otelaudan radius 14"
- otelauta "blackwoodia"
- runko mahonkia (dem sound)
- mikit Kononykheenin omat, talla mallia humbucker ja kaula single coil
- väri "Kononykheen Matt Black"
- yksi volume- ja yksi tone-potikka
Kitarasta tuli tehtyä myös unboksausvideo ja kunnon arvostelu, kunnon soittodemon kera.
Tämä kitara on ehdottomasti timanttia. Työkalu, joka kestää, kestää ja kestää. Ja se soi hyvin! Nyt kahden Kononykheenin omistajana ja endorserina en voi olla kuin tyytyväinen. Molemmat Kononykheenit on kyllä luottopelejäni.
Breed Nineteen eroaa aiemmasta Breed Fifteenistäni ehkä radikaaleimmin rungon puumateriaaliltaan: Nineteenissä runko on mahonkia, Fifteenissä saarnia. Nineteen on soundeiltaan kirkkaampi (tämän huomaa varsinkin cleaneissa) ja ehkä hieman erottelevampi ja kuivempi. Jyräävä tämäkin on soundeiltaan ehdottomasti, mutta ei silti yllä samaan kuin kuin Fifteen. Tämä tosin ei ole mielestäni huono asia: Fifteenin kaltaisessa jyräsoundissa kaikki soiton nyanssit eivät erotu samalla tavalla kuin erottelevammassa Nineteenissa. Esimerkiksi Kollectivistin kaltaisessa teknisessä, nopeassa ja tarkassa soitossa Nineteen on ehdottomasti parempi kuin Fifteen. Kunnon "juntassa" ja turpaanvedossa (kuten Late Night Harvesters, Melancohol) Fifteen tuo taas enemmän fiilistä rouheudellaan ja tummuudellaan.
Kielet-läpi-rungon -tyylinen talla on mielestäni toteutettu kitarassa erinomaisesti: se on stabiili, jämäkkä ja luotettava. Säädöt onnistuvat myös helposti ja nopeasti. Tämä on mielestäni parempi tallaratkaisu (omaa soittotyyliiniäni ajatellen) kuin Fifteenin vintage-tyylinen kelluva tremolotalla. Kiinteä talla on iso plussa.
Soittotuntuma kitarassa on (ainakin itselle) tuttu: tuntuma on samanlainen kuin Fifteenissä, erona vain se, että kitara on seitsemänkielinen ja kaulamikkinä on single coil humpparin sijaan. Nineteen ei myöskään ole niin painava kuin Fifteen.
Kaula Nineteenissä on melko tuhti kuten Fifteenissä, mutta silti miellyttävä ja yllättävän nopea soittaa. Sointuhommissa toimii todella hyvin, jopa seitsemänkieliseksi. Nineteenin kaulaprofiili tosin eroaa Fifteenistä siten, että se "litistyy" korkeammille nauhoille mennessä, aivan kuten esim. Jacksonien "speed profile" -kauloissa. Tällä kitaralla on todella hyvä soittaa sooloja!
Komia kaksikko: Breed Fifteen ja Breed Nineteen.
Lisätietoa Kononykheenin sivuilla:
Itse asiassa tällä hetkellä Breed Nineteen on myös varustettu uniikilla, järkyttävän upealla "LEVEILLÄ NAHKAHIHNOILLA" -nahkahihnalla. Ja se on OIKEASTI leveä! Vaimoni veljelle Jaakolle iso shoutout tästä!
MARRASKUU
Marraskuussa vierailin parilla kitarasoololla meksikolaisen Kononykheen-artistin, The Sequence Ghostin -kappaleella "Ready for Battle?". Oli kyllä hauska proggis, pakko myöntää!
Vahvistinarsenaalini myös kasvoi pienellä, mutta sitäkin pippurisemmalla putkicombolla: Marshall DSL5:llä.
Marsu (JEE JEE!) lähti pienen soittotestin jälkeen mukaan Suomen parhaasta soitinliikkeestä: Lahden Keskusmusiikista. Kiitti kaverit!
Marshall DSL5 on 5 wattinen putkicombo, perinteisellä mutta silti parannetulla DSL-soundilla (alkuperäinen DSL:hän on Marshallin JCM2000). Teho on kuristettavissa yhteen wattiin, mikä on äärimmäisen tärkeä ominaisuus kotisoittoa ajatellen.
Tämä Marsu on pieni, mutta sitäkin pippurisempi. Ostin vahvistimen alun perin kotisoittoa varten, mutta bänditreenitestien jälkeen tuli todettua että tämä riittää paremmin kuin hyvin bändisoitossa ja aivan varmasti jopa keikoilla. Tämä vahvari tulee kyllä pyörimään mukanani.
Sellaista potikkaa siellä.
DSL5 oli itselle aivan täydellinen hankinta, niin ominaisuuksiltaan kuin soundeiltaan. Tämä louhii ja vetää turpaan. Ja huolella. Vaikka onkin pieni. Luultavasti meikäläiselle nauretaan keikoilla kun roudailen tämän kokoista vahvistinta mukanani, mutta auta armias kun tuon heittää 4 x 12"-kaappiin kiinni. Siitä todiste alla olevalla videolla. On leikki kaukana siinä vaiheessa.
Pakko myöntää että tässä on aika eeppinen soittosetti.
Että että että näin.
Marraskuussa julkaistiin myös jotain, minkä työstäminen aloitettiin jo lokakuun puolella: musiikkivideo Kollectivistin kappaleeseen "Takotsubo". Itse kuvauksethan menivät todella sukkelaan, mutta editointi oli aivan järkyttävän suuri työmaa, ehkäpä omalla kohdalla suurin tähän mennessä, vaikka meikäpojallakin alkaa jo olla editointikokemusta pohjalla melko hyvin.
Pakollinen perseily.
GoProlla kuvatun materiaalin tarkastelua kännykän kautta.
"Kujailija"
"Tuu antaa hali!"
Pakollinen "mainosselfie" Kononykheen Breed Fifteenin kanssa.
Dj0ntf0c0
Tukkamonsteri
Tekotaiteellinen welfie (onko toi oikeasti edes sana?)
Axl on fileissssss
Mutta lopputulos on tässä. Ja se on helvetin hyvä.
"Takotsubohan" on kuunneltavissa myös esim. Spotifyssä:
Marraskuun lopussa pidimme pitkästä aikaa myös kunnon äänityssessiot Late Night Harvestersin kanssa. Mukana meillä oli myös Mikko Juhani avustavana tuottajana. Purkkiin vedimme kappaleet "Lemmen Viemää", "Matka" (väitän että tätä ei ole kovin moni edes kuullut) sekä "Taakka".
Myös Jukan kitararaidat vedettiin meikäläisen Kononykheenillä. Dat louhinta.
Lisää paskaa housuun ja housut vaihtoon!
Omien keikkojen lisäksi tuli nautittua itsekin parista keikasta: Stam1na Mössöllä aka Möysän Essolla Lahdessa sekä Wolfheart Helsingin Nosturissa. Stam1naa olimme tsekkaamassa "Kollectiivisesti" bändin kanssa (tällä keikalla myös Mikolta murtui nilkka moshpitissä, raakaa puuhaa) ja Wolfheartia menimme tsekkaamaan Mikon kanssa.
Molemmat keikat olivat täyttä timanttia, mutta itsellä Wolfheart nousi ehdottomasti tämän vuoden kovimmaksi keikaksi; itse asiassa se oli yksi elämäni kovimmista. Stam1nan Mössön keikka oli taattua Stamppari-laatua, mutta itse pidin silti jostain syystä kesäistä Ilosaarirockin keikkaa parempana, tosin oli Raja 10-keikkakin aika tiukka.
Juuri ennen h-hetkeä
Wolfheart
SAUKKONEN SAATANA! <3
JOULUKUU
Joulukuussakin ollaan nyt menty ja tehty, rutistus on ollut kieltämättä kova. Tekemisen meininki on jatkunut.
Joulukuussa tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun rakas Rokka-lapinkoiramme muutti meille. Koska tuo "susisydän" ja "tuuhio" on itselle aivan käsittämättömän rakas, oli enemmän kuin luonnollista että tein Tubekanavalleni Rokalle omistetun spesiaalivideon.
Rokkis-Pokkiksen kuvauksellisuus on aina ollut 5/5. Jahka se on vain suostunut pysymään paikallaan. :V
Mulla on maailman söpöin kitarateknikko
Joulukuu on ollut Late Night Harvestersin leirissä jännittävää aikaa: pääsimme nyt toista kertaa Radio Voiman Paikallisen Musiikin Joulukalenteriin! Tänä vuonna olemme mukana aiemmin mainitulla "Lemmen Viemää" -kappaleella. Viimeksi kilpailussa olimme mukana vuonna 2016, "Maan Korpeen" -kappaleella.
Kappaleemme ja meikäpojan haastattelu soi radiotaajuuksilla 17. joulukuuta, ja nyt joulupäivänä alkoi perinteinen yleisöäänestys, jonka voittaja pääsee keikalle Ravintola Virastoon Lahdessa. Keikalle valitaan esiintymään myös toinenkin bändi/artisti tuomariston toimesta.
Haastattelu ja biisi ovat kuunneltavissa täällä:
Myös äänesi Late Night Harvestersille olisi erittäin tärkeä! Olisi meinaan todella, todella kiva voittaa tuo kilpailu! Äänestää voit täällä:
Samaisena päivänä, 17. joulukuuta "Lemmen Viemää" myös julkaistiin virallisesti tunnetuimmissa streamauspalveluissa.
Spotify:
iTunes:
Deezer:
Paikallisen Musiikin Joulukalenterin lisäksi julkaisimme YoutTubessa myös perinteisen vuotuisen "joulubiisin" LNH:n kanssa. Tänä vuonna kappale tuli tekaistua suht nopeasti, mutta vasta joulukuun puolella muiden kiireiden takia. Mutta saimme silti hienon teoksen pihalle! "Tule Joulu Multainen" jatkaa kahden edellisen joulubiisin, "Kurjaa Joulua" ja "Possua Päihittämässä" linjaa pilke silmäkulmassa hieman ehkä jopa Leevi and the Leavingsiä apinoiden. Tätä biisiä säveltäessä, äänittäessä ja miksatessa tuli jotenkin todella hyvä ja lämmin fiilis. Fiilis, mikä meikäläiselle tulee nykyään biisejä tehdessä suht harvoin... Mutta kun se tulee, se on #naatings. 5/5.
Ja niiiiiin, "joulubiisin" yhteydessä kasseltiin myös jo yhtä kokonaan uutta biisiä. Ei siinä, höhö. Odottakaas vain muruset!
Kannoin myös itse korteni kekoon "jouluspesiaasilla" kuten vuosi sitten: tänä vuonna tosin vedin homman todella, todella "tummaksi paahdoksi". Tein melodic black/death metal version "Sylvian Joululaulusta".
Ei armoa. Ei valoa. Ei pelastusta. Kylmyys tulee joulun mukana rintoihin. Edes viski ei lämmitä. Meikäläisellä on ollut vuosia "haaveena" tehdä jostain perinteisemmästä, jopa "paatoksellisesta" ja hartaasta joululaulusta kunnon tappoversio. Tänä vuonna toteutin sen. Vuosi sitten versioin hc- ja ehkä jopa grind-tyylillä "Äidin Porsaat"-rallin, mutta nyt halusin viedä homman vielä pidemmälle. Näin joulun ja sydäntalven aikaan meikäläinen muutenkin kuluttaa aika paljon bläkkistä, niin tämä versio syntyi enemmän kuin omalla painollaan ja vieläpä helposti.
Vuosi 2018 tuli ja meni aivan käsittämätöntä kyytiä. Tänä vuonna on tapahtunut todella, todella paljon. Meikäpoika meni naimisiin, sain endorsement-diilin mitä parhaimman ja mukavimman kitaramerkin Kononykheenin kanssa, muutimme Villähteeltä takaisin Lahden puolelle, Rokka on kasvanut "täysikasvuiseksi" (täyspäisyydestä tosin ei ole tietoakaan, heh juum). Sooloalbuminikin mikä tuntui ikuisuusprojektilta tuli myös julkaistua.
Tänä syksynä alkoi myös parin vuoden tauon jälkeen hyvä keikkaputki, ja meno sen kun jatkuu, ensi vuodelle on jo buukattu kaksi keikka Kollectivistille! Soitamme tammikuussa "kotikentällä" Torvessa 24. päivä Niinistö ja Liskojengin sekä Teitä palveli: Myyjän kanssa. Maaliskuussa soitamme Jyväskylässä Veturitallien Kiskoklubilla.
Oikeastaan vuoden 2018 viimeinen blogipostaus on hyvä päättää suoraan sitaattiin viime vuoden viimeisestä blogipostauksesta:
"Pakko myöntää, vuosi 2017 (tähän korjaus, siis 2018) oli omalta osalta kyllä menestys. Tuntui välillä, että hommia oli paljon, mutta ei missään vaiheessa kumminkaan liikaa. Nyt loppuvuodesta on jo pohjustettu hyvin tulevaa alkuvuotta, alkuvuodesta aloitetaan jo melkoisella tykityksellä. Joka vuosi meno ottaa isompaa vaihdetta, ja ensi vuonna otetaan lisää kierroksia moottoriin satavarmasti."
Näihin kuviin, videoihin, tekstiin ja tunnelmiin, toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta 2019 sinulle hyvä lukija!
Kassellaan ensi vuonna.
- Late
tuo kesä rakkautesi mukana
syksyllä taas laske minut lepoon
anna minun vaipua horrokseen,
olla yhtä kanssa kylmyyden
- Late Night Harvesters: Laske Minut Lepoon (tulossa 2019)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti