maanantai 13. elokuuta 2018

Kononykheenin 15. rotu ja Entiteetin kulminoituminen

Fak jees. Se on pihalla. Meitsin sooloalbumi.

Olen onnellinen.

Se on jumalauta pihalla. Monen vuoden työ. Feels good man (och woman).

Pakko myöntää että albumin näkeminen varsinkin Spotifyssä meni tunteisiin.

Albumihan on kuunneltavissa lähes kaikissa streamauspalveluissa, mutta heitänpä tähän nyt ne perinteiset pikalinkit:




Tosiaan, meikäläisellä oli tarkoituksena avata tässä blogissa noita albumin biisejä syvällisemmin kappale kerrallaan, mutta päädyinkin tekemään tällaisen videon: vlogivideon, jossa kerron välillä jopa suht tunteellisesti ja diipisti kappaleiden syvimmistä olemuksista, niiden merkityksestä sekä avaan tekstejä.



Loppujen lopuksi, tuossa tuli aika syventävästi lähdettyä kertomaan noista kappaleista. Ja avauduinpa ensimmäistä kertaa vlogissa myös taistelustani mielenterveysongelmien kanssa (jotka onneksi ovat jo historiaa, ainakin jonkun THL:n standardin mukaan). Entiteetti itsessään ja varsinkin joidenkin biisien sävellystyö oli itselle psykoterapian ohella mitä parhainta terapiaa. Vlogissa tosiaan avaan asiaa syvällisemmin.

Vahvistinkalustoonkin tuli mukava isohko päivitys:



Framus Dragon 4x12 kaappi. Vanha kaverini myi vanhoja soittokamojaan poies, ja kysyi meikäläiseltä olisiko kiinnostusta. Olihan tuo laatukaappi ostettava pois, kaapissa kun on Celestion Vintage 30 -elementit. Soundihan tuossa on äärimäisen yleispätevä, kirkas ja tiukka. Äärimmäisen hyvä lisäkaappi Blackstar HT60 Stage -combon kanssa, jonka omat elementit ovat selkeästi paljon tummemmat.



On se muhku. Jytä. Jyrä.

Mutta niin. Sitten ehkä tämän albumin julkaisemisen lisäksi "muusikonurani" ehkä suurin saavutus.

Nimittäin:

ENDORSEMENT-DIILI KONONYKHEEN GUITARSIN KANSSA


Meikäläinen sai tässä taannoin viestiä Instagramissa Kononykheeniltä. Sinunkauppojen jälkeen viestittelimme, kuinka kauan olen soittanut kitaraa. Olivat myös pitäneet tiliäni silmällä jo tovin, ja olivat vaikuttuneita The Kollectiven materiaalista, ja halusivat tietää syvällisemmin "Kollusta".

Kehuivat myös Instagramini sisältöä jne, ja halusivat varmistuksen että onhan kaikki lataamani materiaali omaa. Vastasin tietenkin myöntävästi.

Tämän jälkeen se tuli: minua pyydettiin heidän promo-ohjelmaansa! Teimme diilin, ja nyt olen heidän artistinsa. Heidän endorsement-sopimuksensa antaa minun kumminkin soittaa myös muilla soittimilla, mikä on itse asiassa unelmatilanne.
Kononykheen on kitaravalmistaja Venäjän kaukoidästä, Vladivostokista. Heidän erikoisuutensa on siinä, että he valmistavat tiettyä kitaramallia vain pienen erän, eivätkä enää valmista sitä myöhemmin. Kun valmistettu erä myydään loppuun, se myöskin myydään loppuun. Kaikki heidän valvistamansa kitaramallit ovat siis limited edition -malleja. Ja nouseva brändi kun on (seuraajamäärät niin Instagramissa, Facebookissa ja YouTubessa kasvavat päivä päivältä), heidän kitaransa tulevat olemaan vielä jonain päivänä keräilyharvinaisuuksia. Olen erittäin otettu siitä, että meikäpoika pyydettiin mukaan Kononykheen-perheeseen.

Kyllikkikyy, heidän kitaravalikoimastaan meikäläisen kepakoksi valikoitui tällainen:
Kononykheen Breed Fifteen


Breed Fifteen on ei-niin-perinteinen sekoitus Tele- sekä Stratocasteria. Heidän Tele-versiotaan kutsutaan Radiolaksi ja Stratoa SS-15:sta. Breed Fifteenistä tulee ulkoisesti mieleen Charvelin sekä Fenderin "metallisemmat" Telet, vaikka väritys onkin "Satin Miami Purple". Kitara puhkuu asennetta.

Kitara eroaa lähtökohtaisesti muutenkin kaikista omistamistani kitaroista: runkomateriaali on saarnia. Saarni on soinniltaan kirkas, mutta samalla lämmin: hieman kirkkaampi kuin leppärunkoisessa ja lähestulkoon yhtä tuhti kuin mahonkirunkoisessa. Kirkkaus ja tuhtius ovat miellyttävästi tasapainossa. Runkopuuna saarnia on yleisesti pidetty myös "ohuimman" kuuloisena muihin puihin verrattuna, mutta Kononykheen on soundiltaan kaikkea muuta kuin ohut, ja syy on luultavasti mikeissä.

Luultavasti runkomateriaalin ja mikkien yhdistelman ansiosta tämä kitara on soundeiltaan aivan käsittämätön JYRÄ. Kitara kuulostaa omaan korvaani enemmän Les Paulilta kuin treblemäiseltä Teleltä. Tämä kitara huokuu METALLIA. Kitaralla haluaa dempata vain demppaamisen ilosta, koska soundi potkii ja kolisee kuin teräskärkinen maihari munille. Ei käy edes pienessä mielessäkään, että tähän lähtisi vaihtamaan mikkejä. Ei todellakaan. Tämä kitara on täydellinen sekä cleaneihin, hartaisiin suvanto-fiilistelyihin että jäätävään paahtoon, kiitos hyvin harkitun mikkikombinaation.

Breed Fifteen on näyttävä peli.

Breed Fifteenissä on kelluva, "premium"-Strato-tyylinen talla. Mikit ovat Kononykheenin omat, 16K outputilla oleva tallamikki sekä huomattavasti pienemmällä, 7,2K outputilla oleva kaulamikki.

Jakki on asennettu runkoon kuten Stratoissa, vinosti kanteen.

Lapa on Kononykheenin SS-15:sta, eli heidän Strato-versiostaan. Satula on myös Stratotyylinen, kapea ja kaulaan upotettu. Kolot ovat sen verran kapeat, että paksumpia kieliä käyttäessä koloja on pakko viilata leveämmiksi.

Kaula on yhdestä vaahteraa ja yksiosainen. Runkoon se on kiinnitetty neljällä pultilla. Kaulaprofiili on hyvin Fendermäinen, ehkä semisti paksumpi.

Kelluva talla oli alun alkaen kiristetty ja säädetty kolmelle jouselle. Itse heitin perään vielä kaksi lisää, blokaten tallan.

Virittimet ovat Kononykheenin omat, ajavat erittäin hyvin asiansa ja pitävät vireen.

Tosiaan aiemmin ihan Fenderinkin Telen omistaneena voin suoraan sanoa, että tämä kepakko on kaikkea muuta kuin perinteinen: mikit ova humbuckerit keraamisilla magneeteilla, tallamikki on aika "metalli" - jo ulostulonsa puolesta (16K), ja kaulamikki on on enemmän medium-ulostuloinen (7,2K). Yhdistelmänä paremmin kuin toimiva, tallamikki on täydellinen "louhintaan" ja "paahtoon", kaulamikki toimii loistavasti cleaneissa.

 Entäpä kepakon tarkemmat speksit? Täältä pesee:

- skaala: 25,5"
- 22 nauhaa, nauhat kupronikkeliä
- kaulan paksuus 1. nauhalta 0,800" (=20,3mm)
- kaula vaahteraa, yhdestä palasta
- pulttikaula
- otelaudan radius 16"
- otelauta "blackwoodia"
- runko saarnia
- mikit Kononykheenin omat
- väri "Satin Miami Purple"
- yksi volume- ja yksi tone-potikka

Lisää infoa voi käydä katsomassa Kononykheenin nettisivuilta (ja komeileepa siellä meikäläisen pari videotakin):
https://kononykheen.com/guitars/kononykheen-breed-fifteen/

Videoista puheen ollen, tästä kitarasta tuli tosiaan tehtyä unboksaus-video, lyhyt soittodemo sekä syvempi arvostelu:









Videoni löytyvät myös Kononykheenin YouTube-kanavalta:
https://www.youtube.com/channel/UCPyrx0MJjQ65ENzS5exoxag

Tämä kitara tulee nyt pyörimään meikäläisen ykköskeppakona tästä eteenpäin, luonnollisesti siitä syystä, että olen Kononykheenin sponsoroima. Varmasti jossain saumassa kitaraperheeseeni tulee lisää "Konoja", olen sen verran vakuuttunut kitaroiden laadusta ja tuntuma (ainakin Breed Fifteenissä) on kotoisa, johtuen Tele-rungosta. Näin aikuisiällä olen oppinut pitämään enemmän "perinteisistä" sekä "vintagemmista"kitaramalleista, ja koska Kononykheen heittää kitaramalleihinsa aina pieniä twistejä (Breed Fifteenissä väritys sekä mikitys), kepakot istuvat omaan tyyliin kuin nyrkkirauta leuka- ja poskiluihin.

It also dj0nts. THALL.

Seuraavaan aiheeseen.

Niin, heitimme tässä myös Ihmisen Kauneudesta kanssa sinkun pihalle, uuden version kappaleesta "Vastakkaisuuden Aika". Tässä kappaleessa ollaan Ihmisen Kauneudesta -projektin "ytimessä". Isot kitarasoundit, kunnon shoegaze- ja postrock-meno. Jos fiilistilevämpi, mutta isot soundimaailmat kolisee, tämä kappale on sinun juttusi. Kannattaa ottaa haltuun! 



Kappalehan on myös Spotifyssä jne:





Että sellaasta. Uutta "Kollua" tosiaan on tullut myös purkitettua jne, joten uutta kamaa sieltäkin suunnasta on luvassa. Lähipäivinä meikäläisen pitäisikin vetää voksuja vino pino purkkiin, katsotaan mitä ylläreitä sieltä on luvassa!

Kuukaudessa kerkesi taas tapahtua vaikka mitä, katsotaan mitä tapahtuu seuraavan kuukauden sisällä! 

No ei siin, heh juum ja puspus ihquraksupoksut! 😘 Lisää paskaa housuun!

 - Late


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti