Uusi vuosi, sitäkin vanhemmat kujeet

Tättärää!

Vuotta 2018 on mennytkin jo yli KAKSI kuukautta, enkä vain ole jaksanut päivitellä tätä blogia. Mutta vlogin puolella olen ollut sitäkin vilkkaampi, kiitos February Album Writing Monthin (josta tuonnempana lisää)...

Jepa, mennähäs itse asiahan.

Varmasti helpoin tapa lähteä purkamaan alkuvuoden musameininkejä ja suunnitelmia on heittää tämä vlogivideo heti tähän alkuun:

Tosiaan. Meikäläisen reilu kolme vuotta vanha Toshiba Satellite alkaa sanomaan yhteistyösopparia irti. Tästä syystä speksasin itsellen MacBook Pro 15:n. Maccia en ole vielä ottanut täysipainoisesti työkaluksi, koska February Album Writing Monthin aikana halusin käyttää niitä ohjelmia ja työkaluja, joilla työskentely sujuisi suht saumattomasti ilman turhia hidasteita (vitut, Abletonhan kaatui vähän väliä ja koko kone heitti blue screeniä). Olisi vain pitänyt speksata tuo Mac suosiolla jo kolme vuotta sitten...

No eihän tätä uskalla edes käyttää... 😂

Tässä tuli helmikuussa täyteen peräti vuosi siitä, että aloitin ns. "tubettamisen". Meikäläisen oli tarkoitus tehdä YouTubeen 1v-spesiaaliksi "blooper reel"-kooste vuoden aikana kuvatuista tubevideoista, mutta ulkoinen kovalevy, jossa oli lähes kaikki videotiedostot viimeisen kahden vuoden ajalta, louhahti. Sinne meni keikkavideot, treenivideot, kotivideot jne. Kovalevyä ei saanut pelastettua edes huoltoliikkeessä. Söi miestä ja paljon. Mutta aikansa kutakin, meikäläisellä oli myös toinen noin seitsemän vuotta sitten louhahtanut kovo, jonka kaikki tiedostot saikin palautettua. Kovolta löytyi videoita yli kymmenen vuoden takaa, josta sainkin idean:

1 V-spesiaalivideoksi tein tällaisen:

1 v-spessussa on tosiaan videoita KYMMENEN VUODEN (+- pari vuotta) takaa, ajoilta jolloin olin soittanut kitaraa vasta muutaman vuoden. Legendaarista.

Tosiaan, meikäläinen osti The Kollectivesta tutun Akselin vanhan rumpusetin. Setti taitaa olla yhdistelmä Milleniumia, Pearlia, Paistetta (ja Meinlia?), en nyt muista satavarmasti. Pakko myöntää että lähestulkoon kymmenen vuoden rumputreenitauon jälkeen soittaminen on kyllä helvetin kankeaa. Mutta pohjalta on onneksi vain yksi suunta, ylöspäin! Josta tullaankin hetken päästä kovalla vauhdilla takaisin alas (luottakaa minuun, tulette näkemään kyllä vielä...).

Lemme introdjuuz to you: FakeDrummer-Lade! #FreeTheNipple

Rumputunaroinneistani alkaa tubekanavallani uusi sarja, joka kantaa nimeä FakeDrummer-Lade. Ensimmäinen osa onkin jo katsottavissa:

Ja niin, sain vihdoinkin pihalle myös yhden coverinkin:

Jep. Kotiteollisuutta, kappale Rakastaa / Ei Rakasta. KT on ollut yksi suosikkiyhtyeistäni jo vuodesta keväästä 2002, kun kaverini soitatti minulle (tuolloin 11-vuotiaalle pojanklopille) Kuolleen Kukan Nimi -albumin. Se oli menoa sen jälkeen. Ja onhan Hynynen ehdottomasti yksi nykyisen suomirock-skenen taidokkaimpia lyyrikoita (ja onpa hänen kirjansakin mainiota luettavaa, äijän ulosantihan on kumminkin aivan omaa luokkaansa). Ja vaikka KT:n biisit tuppaavat olemaankin kolmen soinnun rokkirallatuksia, olen aina arvostanut ja rakastanut niitä. Myöskin bändin yleissoundihan on jumalattoman rouhea.

Sitten siihen koko helmikuun kestäneeseen FAWM:iin, eli February Album Writing Monthiin.

Tosiaan, February Album Writing Month on kampanja, jossa helmikuun aikana tulisi tehdä 14 kappaletta. FAWM:iin voi tutustua esim. Facebookissa (www.facebook.com/theFAWM) tahi sen omilla nettisivuilla (http://fawm.org/).

Itse osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla FAWM:iin. Vuonna 2012 (jos en kauheasti muista väärin), osallistuin puolivillaisesti (epävirallisesti siis) jolloin hahmottelin silloisen sooloalbumin kokonaisuuden (joka tuntuu edelleen olevan ikuisuusprojekti, mutta ei hätää, se on tulossa sieltä mutta rankoilla muutoksilla ja muutamalla tuoreemmalla kappaleella). 

Itselläni tosiaan kappaleita tuli 12, ja siihen päälle kaksi Mikko Juhanin kanssa yhteistyössä Ihmisen Kauneudesta -projektin alla tehtynä. Loppuvaiheessa itselle meinasi tulla pirullinen kiire, koska helmikuun lopussa olin lähes kaksi viikkoa flunssassa josta melkein viikko menikin lievässä kuumeessa. Noina päivinä teinkin sitten läppäri sylissä dark ambienttia. 

Jokaisesta kappaleesta tosiaan löytyy video YouTubesta ja pelkät audioraidat ovat kuunneltavissa Soundcloudissa.

Youtube: 

https://www.youtube.com/playlist?list=PLdGYZH6JT9DD-fJq2DFBhrb_dsePFMU7Q

Soundcloud:

https://soundcloud.com/lauri-honkola/sets/february-album-writing-month

Ja koska pääsin tässä kirjoittamisessa vauhtiin, taidan vähän avata vielä jokaista biisiä yksitellen:

#1. 

Postrock-viboilla väritetty rökkikipale, jossa on hyppysellinen metalcorea.

Paljon reverbiä kitaroissa, tappingia, maalailua. Tässä biisissä kohtaa aika hyvin mielestäni Ihmisen Kauneudesta ja Late Night Harvesters. Tämä kappale todennäköisesti tulee löytymään sooloalbumiltani keväämmällä.

#2. 

Aika samoilla viboilla mennään kuin #1:ssä, mutta tässä ulosanti on jo paljon metallisempaa (johtuen mörkövireessä olevassa Lundgreneilla ladatusta Ibanez Jemistä). Tässäkin on tappingia ja maalailua. Vaikka kappale kuulostaakin aika valmiilta, omasta mielestäni se on pahasti keskeneräinen.

#3.

Tästä biisistä tuli ehdottomasti yksi suosikkisävellyksiä. Itse asiassa yksi suosikeista kautta aikain. Tässä mennään todella rankoilla Late Night Harvesters -viboilla, mutta todella, todella paljon rankemmalla ja metallisemmalla otteella. Tämä biisi on puhdasta melodista metalcorea mörkövireessä (F#-F#-B-E-G#-C#). Ja 💓 Flaxwood. Tuohon kepakkoon vain voi aina luottaa. Tämä kappale on kehittynyt tästä täysin valmiiksi kappaleeksi ihan lyriikoita myöten, ja tämän tulen julkaisemaan vielä sinkkuna ennen albumin julkaisua.

#4.

Vielä rankempaa ilmaisua, nyt louhitaan drop A drop D:stä. Tässä biisissä on mielestäni vaikutuksia suoraan death metallista, deathcoresta sekä groove metallista. Paljon sahausta, riffittelyä ja lead-tappingia. On siellä maalailuakin.

#5.

Tämä taitaa olla ehkä kokeellisin biisi itseltäni tämän vuoden FAWM:ssa. Konebiitti, ja kitarointia päälle. Voisin melkein sanoa että Mikko Juhanilla on ollut iso vaikute tähän biisiin.

#6 - Lemmen Viemää.

Tämä kappale tuli suoraan tehtyä Late Night Harvestersille. Pari kunnon junttariffiä, menoa ja meininkiä. Aika Kotiteollisuus-apinointiahan tuo on, mutta yritin tehdä sen hyvällä maulla. Tullaan varmasti kuulemaan Late Night Harvestersin esittämänä.

#7 - Invasion

Flunssassa ollessani alkoi FAMW:n loppupuoli häämöttämään ja kuumotus oli pirullinen, joten rykäisin kolme kappaletta dark ambienttia Honkoloid Chamberille. Yritin tehdä jotain todella riisuttua, mutta creepyä.

#8 - Exodus.

Exodus jatkaa aika samaoilla linjoilla kuin Invasion. Hidasta, kylmää, riisuttua.

#9 - Genesis.

Genesis on kappale, joka itse asiassa on remix. Alunperin kappale on ollut blackened death metallia, jonka synaraidat eristin ja tein ambient remixin. Tämä kyseinen versio on riisutumpi versio tuosta alkuperäisestä remixistä. Tässä on jopa oikein soitettuakin kamaa. Paljon pianoa, kirkkourkuja jne. Ehkä "syvin" ambient-biisi omasta kynästä tähän mennessä.

#10 - Coffin.

Tarkoituksenani oli FAWM:ssa tehdä kappale myös Atlas of Miserylle ja The Kollectivelle, mutta ne suunnitelmat menivät pipariksi. Tästä biisistä piti tulla black metal -kappale Atlas Of Miserylle, mutta biisi muuttuikin sävellettäessä lähemmäs melodista death metallia. Ehkä tästäkin kuullaan joitakin riffejä tulevaisuudessa, en tiedä. Kassellaa syssymmällä.

#11.

Tässä mennään aika samoilla linjoilla kuin #1:ssä sekä #2:ssa. Herkkää maalailua, mutta kontrastiksi vähän mörkövireistä Flaxwoodia. Toimiva ralli, vähän kun vain viimeistelisi niin tämä saatetaan kuulla jossain ehkä tulevaisuudessa.

#12 - #NotAnotherTeenPunk.

Oma finaalibiisini tämän vuoden FAWM:lle. Muutaman soinnun menevä punkkiralli. Todella "kevyt" kipale, ehkä liiankin. Katsotaan tullaanko tästä kuulemaan rankempaa versiota esim. Late Night Harvestersin kanssa...

Mikko Juhanin kanssa tehdyistä biiseistä löytyy juttua vielä myöhemmin tässä blogipostauksessa.

Tuosta koko FAWM-kampanjasta heitin myös ihan pohdintaa ja vähän yhteenveto vlogin muodossa:

Aloittelin tässä jokunen tovi sitten myös muokkailemaan viime kesänä kyhäämääni LaHo Music Harvester -kepakkoa. Alkuperäinen hardware veks, ja uutta, tummempaa (MUSTAA! :---D ) palaa tilalle. Myös mikit menevät vaihtoon, tilalle tulevat EMG 56/77-setti. Meikäläinen todennäköisesti tulee heittämään tähän hetkeksi ESP LTD V500-kitarani vanhat EMG 81-mikit, ihan vain testiksi. Kassellaa mitä sieltä tulloo.

Liikaa "kermaa".

Noh, eipä tästä oikein saa vielä koko kuvaa. :v Kesken on ja pahasti. EMG:n potikat eivät itse asiassa mahdu menemään edes noista potikoiden rei'istä. Poralle tulloo käyttöä.

Olisikohan siinä ollut kaikki omat tunaroinnit, mennähäs vielä bändikohtaisiin kuulumisiin.

The Kollective

Köllektiivin kanssa olemme äänittelemässä kovasti vielä EP:n verran biisejä. Itselläkin on jo melkein kahden biisin kepakot narulla. Yksi biisi pitäisi vielä treenata selkärankaan ja laulut vetää purkkiin. Vieläkin tuntuu että kurkku olisi hieman karhea flunssan jäljiltä, mutta kun se helpottaa, niin kappaleen New Way -laulut oli tarkoitus purkittaa saman tien.

Taannoisissa reeneissä kuvatusta videmateriaalista editoitiin kahden biisin livevideo:

The Kollectiven jameissa käyttämäni vakavanha ESP LTD V-500 otti ylempään sakaraansa ilkeää osumaa. Vähän se harmitti, mutta nyt on kepakko taas vähän heviuskottavampi.

RIP.

Tosiaan tulevana viikonloppuna meillä olisi taas Kollektivoitumista, sitä ja uusia biisejä odotellessa! 

Melancohol

Melancoholin sinkku Autumn Dreams saatiin pihalle tammikuun lopussa. Nyt on menevää settiä, kera old school In Flames -tyylisten stemmariffien. Jos/kun melodeath kolisee, tämä kannattaa ottaa haltuun. 

Ihmisen Kauneudesta

Ihmisen Kauneudesta tulevan EP:n biisit on vielä äänitysvaiheessa, ja todennäköisesti kappaleita tullaankin julkaisemaan yksi kerrallaan (tämä oli yksi mahdollinen suunnitelma). Mutta tästä ei todellakaan oteta stressiä, taide tulee silloin kuin on tullakseen. Kuten esimerkiksi FAWM:n aikana:

Tosiaan saimme Mikko Juhanin kanssa kaksi improna vedettyä FAWM-demoa aikaiseksi, jotka löytyvät IK:n tubekavalta:

Bright on perinteisempää IK-jammailua, jossa Mikko improaa leadia meikäläisen hoitaessa rytmipuolta. Tästä biisistä tuli ehdottomasti yksi tämän vuoden FAWM-suosikkeja, juurikin tuon og-IK-viban takia.

Trail In Snow:ssa lähdettiin kokeilemaan uudempaa lähestymistapaa, jossa roolit käännettiin toisin päin: Mikko hoiti rytmit, meitsi leadin. Ja sitten me "maalailtiin". 

Jameissa haluttiin tarkoituksella saavuttaa samanlainen tunnelma ja "old school"-meininki, mitä on ollut aikoinaan IK:n ensimmäisissä jameissa; kitarointia improna ilman metronomeja, nauhuri keskelle bändikämppää äänittämään ja kamera kuvaamaan. Onnistuimme mielestämme tavoitteessamme.

Työkaluksi IK-jameihin itsellä valikoitui (yllättäen vaihteeksi) Green B&B -puoliakustinen. Puoliakustinen postrockissa vain yksinkertaisesti toimii. Ja onhan tästä Greenistä tullut itselle se 1-työkalu rokkihommeleissa.

Pakollinen kitaraporno: Mikon Ibanez GRG ja meitsin Green B&B.

Klassinen IK-Mikko -combo: Ibanez GRG sekä Line6 Spider II.

Ja napattiinpa me vähän porn... eiku promokuvaa (voi luoja tuo on vanha vitsi, pitäisi lopettaa sen käyttö) perinteisellä "casting couchilla" (tietäjät tietää):

Sellaasta, asiaa olikin kahden kuukauden aikana kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Nyt tosiaan lähitulevaisuudessa itsellä on luvassa voksuäänityksiä, treenejä The Kollectiven sekä Late Night Harvestersin kanssa ja varmasti myöskin sponteeja jammailuja. "Töitä" on siis luvassa (ns. oikeiden töiden lisäksi).

Nyt kun nuo saatanan paukkupakkasetkin alkavat rauhottua (ja saisi tulla pikkuhiljaa jo kevät) tulee varmaan käytyä enemmän polkupyörälläkin bändikämpillä treenaamassa tuota rumpalointia jne. 

Ja pakkasista puheen ollen:

Jep. Tällaasta tällä kertaa. Yritetään näkyillä aiemmin kuin kahden kuukauden päästä. 

- Late